Tietoaika: Huhtikuu 1998
Sisältö
- Relander: Kaipaako pk-politiikka uudistamista?
- Tietoa tiedosta
Auto harvinaisin Helsingissä ja
muuta vertailutietoa kunnista
Tietotekniikka-asiat oikein - Lukkojen takaa ja satelliitin
kautta
- Millä tuloilla perhe muuttuu
maksajasta saajaksi?
Mitä on käyttötulo - Suunnittelualan hintakilpailu
syönyt kannattavuuden
Laman jälkeen paljon pieniä yrityksiä
EU:n markkinat 100 miljardia markkaa - Emun siivin kohti tuntematonta
- Kotimaan katsaus
Neljännes yrityksistä tuottanut innovaatiota
Uusi tietotekniikka ei ole vielä levinnyt Pohjois- ja
Itä-Suomen koteihin
Kuntien talousnäkymät edelleen heikot
Kasvu jatkuu
Indeksi uudistui, kasvu jatkuu
30 000 uutta asuntoa rakenteille viime
vuonna
Suomalaisten ulkomaanmatkailun kasvu
hidastui
Kuluttajat vahvasti ostoaikeissa
Joka neljäs opiskelija käy työssä
Työnvälityksessä 19 000 uutta avointa
työpaikkaa
Kaupungit selvästi koulutetumpia
Suomi kutsui tammikuussa - Kansainvälinen katsaus
Venäjän tietokoneissa pyörivät
piraattiohjelmat
Turvapaikanhakijat vähenivät
kuudenneksen
Hampurissa paras ostovaoima
Ranskan tytöille pisin elinikä
Maataloustulo väheni 3 % - Kuuselan kuviot
Trendi ja vaihtelu esiin
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Kaipaako pk-politiikka uudistamista
Suomessa on pulaa yrityksistä ja yrittäjistä. Tämän osoittaa myös korkea työttömyys. Yrittäjiä ja yrityksiä on meillä väkilukuun suhteutettuna vähemmän kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Samoin yritysten aito uusperustanta suhteessa koko yrityskantaan on vähäisempää kuin EU-maissa keskimäärin. Suuret yritykset hallitsevat yritysrakennetta. Pk-yritysten rooli talouden kokonaislukujen muodostumisessa jää kansainvälisesti verrattuna melko vaatimattomaksi.
Yrittäjien osuus väestöstä on Suomessa nelisen prosenttia, mikä on hieman suurempi kuin esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, mutta pienempi kuin Ruotsissa ja Britanniassa. Etelä-Euroopan maat, Kreikka, Portugali ja Italia, ovat omassa sarjassaan 7-8 prosentin osuuksillaan.
Monet yhdistävät yrittäjyyden puutteen meillä pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Julkisen 'holhouksen' kääntöpuolena on ollut yksilön vastuuta, yrittäjyyttä ja riskinottoa edistävän kasvualustan puuttuminen.
Yrittäjyyden laimeuteen on toki muitakin selityksiä. Teollisuuden toimialarakenne painottuu meillä edelleen pääomavaltaiseen ja suurten yritysten dominoimaan prosessiteollisuuteen. Lisäksi Suomea on rakennettu pitkään ja määrätietoisesti itsepalveluyhteiskunnaksi, jossa kansalaiset nostavat rahansa automaatista, siivoavat itse kotinsa ja syövät kaupasta ostettua valmisruokaa. Itsepalveluyhteiskunnan syntyä on vauhditettu tehokkaasti palvelutyön hinnoittelulla sekä verotuksella ja sosiaaliturvaratkaisuilla.
Yrittäjyyden edistäminen keskittyy Suomessa suurelta osin pk-politiikan harjoittamiseen. Pelkkien tilastolukujen vertailu ei kuitenkaan anna kovin mairittelevaa kuvaa tämän politiikan menestyksellisyydestä.
Pienet yritykset kyllä työllistävät, mutta niistä myös häviää työpaikkoja. Lisäksi pk-sektorin työpaikat ovat keskimääräistä heikommin tuottavia. Pk-yritysten työvoiman koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi ja työstä maksetaan keskimääräistä pienempää palkkaa. Pk-yritykset ovat viime vuosina toki parantaneet tuloskuntoaan, mutta hitaammassa tahdissa kuin suuret yritykset. Lisäksi Suomessa yrityskoon mukaiset kannattavuus- ja velkaantumiserot näyttävät olevan selvästi suurempia kuin useimmissa muissa maissa.
Paljon puhutaan myös pk-yritysten innovatiivisuudesta. Selvää tilastollista näyttöä siitä ei ole saatavissa. Suomen teknologiapanostus keskittyy voimakkaasti suuriin yrityksiin; viisi suurinta yritystä vastaa noin 40 prosentista koko maan tutkimus- ja kehitysinvestoinneista. Tämä näkyy myös innovaatioissa. Äskettäin julkaistun Tilastokeskuksen innovaatiotutkimuksen mukaan suurissa yrityksissä innovaatiotoiminta on selvästi yleisempää kuin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Yrittäjyyden ja pk-sektorin kokonaisroolin arvioiminen on tietenkin vaikeata. Pk-yritykset tuovat markkinoille kilpailua ja dynamiikkaa, jonka positiivisia vaikutuksia on vaikea tilastoilla osoittaa.
Pelkän yrityskoon merkitys on kuitenkin vähenemässä, kun tuotannon mittakaavaedut ovat monilla toimialoilla pienenemässä. Niin meillä kuin muuallakin yritysten ja toimipaikkojen keskikoko on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Toimintojen ulkoistaminen on yleistynyt ja erilaisten alihankinta- ym. verkostojen merkitys on kasvanut. Verkostot ja yhteistyökuviot laajenevat, mutta yritysten ja toimipaikkojen koko pienenee.
Yritysten kokoluokittelun asemesta voisi olla järkevämpää puhua esimerkiksi uusista aloittelevista yrityksistä ja näiden vaikeuksista. Tilastojen mukaan Suomessa vain pieni osa uusista yrityksistä selviää ensimmäisistä toimintavuosistaan ja tässä suhteessa lienee paljon vielä tehtävissä.