Tietoaika: Helmikuu 1995
Sisältö
- Salmi: Tietoyhteiskunta kyllä, mutta millaisin tiedoin
- Ajantieto
Tuloerot kääntymässä kasvuun
Kodin hankinnat kasvussa
Autokauppa vilkastui viidenneksen
Yritysten määrä kääntyi nousuun
Palvelujen arvonlisävero nostaa hintoja prosentin - Kodin koneet yleistyneet myös lamavuosina
- Suomalaismies: lisää lapsia tupaan
- Koti on suomalaiselle lämpöä, ei omaisuutta
- Ympäristöveroilla tehoa luonnonsuojeluun
- Huipputekniikka tuo työtä lähivuosina
Palvelut ja imago vetävät teknologiakylään - Kuntatalouden heikentyminen pysähtynyt
Kuntien talouden vertailu vaikeutunut - Suomi viipaloitiin EU:n tilastoalueisiin
- 1945 syyskuu yhä ylittämätön syntymäkuukausi
- Historiaa: Huomio talouteen 1920-30-luvulla
- Tieto95: Sähköinen tietopalvelu esillä tietomessuilla
- Kuuselan kuviot
"Väärin" tehty, kuitenkin oikein - Kotimaan katsaus
- Ulkomaan sivu
Maailman lasten tila kohentuu
EU:ssa 17 miljoonaa työtöntä marraskuussa
Kansainvälinen katsaus
Heikki Salmi
Tietoyhteiskunta kyllä, mutta millaisin tiedoin
Laman väistyminen mahdollistaa nyt näkökulman pidentämisen yritysten ja yhteiskunnan kehittämisessä. Yksinomaan saneeraus- ja säästötoimilla ei tulevaisuutta rakenneta. Tämänkin vuoksi ns. TIKAS-ohjausryhmän raportti "Suomi tietoyhteiskunnaksi" ajoittui erinomaisesti. Myös Valtioneuvoston periaatepäätökset tietoyhteiskunta -linjauksista ilmaisevat sen, että myös päätöksentekijät alkavat elää viimein tietoaikaa. Tiedon ammattilaiset ovat tätä aikaa eläneet jo pitemmälti.Tietoyhteiskunta ilmenee monin tavoin. Tiedon määrä jatkuvasti kasvaa. Ihmiset käyttävät yhä enemmän aikaa informaation tuottamiseen, hyödyntämiseen ja tietoverkoissa oleiluun yleensä. Yhteiskunta ohjautuu yhä enemmän tiedosta jopa niin, että ideologiatkin ovat joutuneet väistymään. Tämä siksi, että teknologinen kehitys on mahdollistanut tiedon yhä tehokkaamman leviämisen. Tietoon ja tietotekniikkaan suhtaudutaan nyt syvän yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta.
Myös tiedon rooli tuotannontekijänä korostuu. Tuotantoprosessit organisoidaan yhä enemmän tiedon varaan. Tuotannon kasvua ei enää pitkään aikaan ole kyetty selittämään fyysisillä tuotannontekijöillä vaan ns. kokonaistuottavuudella, jonka keskeisinä osasina ovat tieto ja siihen perustuva osaaminen.
Teollisuusmaissa tieto ja tietotekniikka nähdään nyt oljenkorteja, jonka turvin toivotaan vältettävän nousevien kehitysmaiden taholta tuleva kilpailu, päästään 'alta pois' ja turvataan suhteellinen elintaso. Tämänkin vuoksi teollisuusmaat rakentavat nyt kilvan tietoaika-strategioitaan.
Ainakin Suomen tietoaika-linjauksissa kiinnitetään valitettavan vähän huomiota itse tietosisältöön. Tietosisältö sittenkin viime kädessä ratkaisee sen, mitä hyötyä verkoista ja teknologiasta saadaan. Ilman tietoa ei ole verkkoja. Kokonaisuus ontuu, jos sisältöä ei kehitetä teknologian tahdissa.
Hieman ironista on sekin, että tietoyhteiskunnan linjauksia joudutaan tekemään loppujen lopuksi melko köykäisen ja sirpalemaisen tiedon varassa. Viralliset tilastojärjestelmät ja -kuvaukset heijastavat vielä maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan tietotarpeita - niin Suomessa kuin muissakin teollisuusmaissa. Tietoyhteiskunta alkaa empiirisesti hahmottua vasta sen jälkeen, kun on määritelty, mitä siihen luetaan ja mitä jätetään ulkopuolelle. Näin määritelty ilmiö on sitten vielä mitattava.
Tietoteknologian kehitys muuttaa tiedon hankinnan edellytyksiä. Viivakoodit, elektroniset kassajärjestelmät, 'älykkäät toimistot', satelliitit ja telemaattiset verkostot mullistavat tavan kerätä tietoa. Yritysten reaali-aikaiset yhteydet asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin yleistyvät. Lähestytään 'täydellisen' tilastojärjestelmän edellytyksiä, kun rutiininomaisesti voidaan kuvata kaikki talousyksiköiden väliset operaatiot. Samalla suurten tietomassojen siirtäminen, yhdistely ja analysointi tulee entistä vaivattomammaksi.
Verkkoihin ja niiden sisältämiin tietoihin on voitava luottaa. Tietoyhteiskunnassa tietoon latautuu helposti katteettomia odotuksia, koska tieto sinänsä ei välttämättä ratkaise maailman ongelmia. Jos näissä odotuksissa petytään, se voi ruokkia tiedon väheksymistä. Siksi itse tietoon on panostettava siinä missä tietotekniikkaankin. Tietomessut 8-9. helmikuuta Helsingin Vanhassa Satamassa ovat erinomainen tilaisuus siirtyä tietoaikaan.