Laatuseloste: Väestöennuste 2004

1. Tilastotietojen relevanssi

Tämän väestöennusteen perusväkilukuina ovat olleet vuoden 2003 lopun kunnittaiset väkiluvut 1-vuotisikäryhmittäin sukupuolen mukaan. Ennuste on laskettu kunnittain ja kunnittaisista tiedoista on saatu summaamalla maakuntien ja koko maan luvut. Ennustetietoja on mahdollista tulostaa myös käyttäen mitä tahansa muutakin kunnista muodostuvaa aluejakoa. Väkilukutietojen lisäksi on saatavana ennusteen mukaiset syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden määrät sekä ennusteen laskennassa käytetyt kertoimet.

Ennusteesta on kaksi laskelmaa:

1) Muuttoliikkeen sisältävä laskelma (laskelma 1), jossa on otettu huomioon syntyvyyden, kuolevuuden, kuntien välisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden vaikutus väestönkehitykseen.

2) Omavaraislaskelma (laskelma 2) ilmaisee, millainen tuleva väestönkehitys olisi ilman muuttoliikettä. Laskelmassa on otettu huomioon vain syntyvyyden ja kuolevuuden vaikutus väestönkehitykseen. Syntyvyys- ja kuolevuusoletukset ovat samat kuin laskelmassa 1. Etenkin syntyneiden määrät ovat laskelmissa kuitenkin erilaiset, koska muuttoliikkeen sisältävässä laskelmassa muuttajat omaksuvat tuloalueen hedelmällisyyden.

Tilastollinen päätoimisto julkaisi ensimmäisen Suomen tulevaa väestönkehitystä koskevan ennustelaskelman vuonna 1934. Vuonna 1953 asetetun tilastokomitean mietinnössä vuonna 1956 esitettiin, että väestöennusteita on laadittava säännöllisin väliajoin. Ensimmäiset ennusteet koskivat koko maan tulevaa väestönkehitystä. Alueellisia ennusteita ryhdyttiin laatimaan 1960-luvulla.

Vuonna 1973 valtioneuvoston kanslian asettama ns. väestöennusteryhmä julkaisi raporttinsa "Väestöennusteiden laadinnan järjestäminen" (Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 1973:1). Väestöennusteet määriteltiin raportissa seuraavasti: "Väestöennusteet ovat väestönkehitykseen vaikuttavien tekijöiden menneeseen kehitykseen perustuvia laskelmia, joihin ei sisälly ennusteen laatijan suunnittelemaa väestönkehitystä eikä aluepoliittista tahdonilmaisua."

Raportin mukaan väestöennusteet "ilmaisevat päätöksentekijöille lähinnä sen, mihin kehitys johtaa, jos yhteiskuntapolitiikka pysyy entisellään. Päätöksentekijöiden on arvioitava kehityksen suotavuus ja harkittava tämän perusteella, voidaanko ennusteita käyttää toimintojen mitoituspäätösten ja investointipäätösten perustana."

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tilastokeskuksen käyttämä väestöennustemenetelmä on ns. demografinen komponenttimalli, jossa väestön tuleva määrä ja rakenne lasketaan ikäryhmittäisten syntyvyys-, kuolevuus- ja muuttokerrointen avulla. Kertoimet on laskettu viime vuosien väestötilastojen perusteella. Kertoimien satunnaisvaihtelun vähentämiseksi kertoimet on laskettu useammalta vuodelta ja lisäksi kuntia on ryhmitelty syntyvyys-, kuolevuus- ja lähtömuuttoalueiksi. Ennustekertoimen ikäryhmittäistä satunnaisvaihtelua on lisäksi tasoitettu painotettujen liukuvien keskiarvojen menetelmällä.

Syntyvien määrän laskemiseksi kunnat on ryhmitelty 159 hedelmällisyysalueeksi vuosien 2001-2003 kokonaishedelmällisyysluvun perusteella siten, että kunkin alueen väestöpohjaksi tulee vähintään 15 000 henkeä. Alue muodostetaan saman maakunnan kunnista, mutta kunnat eivät välttämättä ole naapurikuntia. Kuntaryhmille on laskettu ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut vuosilta 2001-2003. Ennusteessa hedelmällisyysluvut on pidetty vakiona koko ennustekauden. Koko maan keskimääräinen kokonaishedelmällisyysluku eli kunkin naisen elinaikanaan synnyttämä lapsimäärä on keskimäärin 1,80.

Kuolleiden määrän laskemiseksi on muodostettu neljä kuolevuusaluetta. Maa on jaettu kolmeen kuolevuusalueeseen vuosien 2001-2003 maakunnittaisten elinajanodotteiden perusteella. Poikkeuksena on Pohjois-Pohjanmaan maakunta, josta korkeimman kuolevuuden alueeseen kuuluvat Oulunkaaren ja Koillismaan seutukunnat ja muut seutukunnat kuuluvat keskimääräisen kuolevuuden alueeseen. Neljänneksi kuolevuusalueeksi on erotettu Helsinki. Alhaisimman kuolevuuden aluetta ovat Länsi- ja Etelä-Suomi, korkeimman kuolevuuden aluetta Itä- ja Pohjois-Suomi (ks. Kartta liitteenä1). Ikäryhmittäiset kuolevuusluvut on laskettu vuosilta 2001-2003. Kuolevuuden vuotuisen muutoksen ikä- ja sukupuoliryhmittäiset kertoimet on saatu laskemalla, kuinka paljon kuolevuus muuttui vuosista 1984-1988 vuosiin 1999-2003. Minkään ikäryhmän kuolevuutta ei ole kuitenkaan nostettu.

Taulukko A. Elinajanodote maakunnittain 2001-2003

Kunnat on jaettu 160 lähtömuuttokategoriaan 15-44-vuotiaiden lähtömuuttoalttiuden perusteella vuosina 2001-2003. Alueet on muodostettu kunkin maakunnan sisällä, mutta kunnat eivät välttämättä ole naapurikuntia. Kuntaryhmien väestöpohja on vähintään 15 000 henkeä. Kuntien tulomuutto-osuudet kussakin ikä- ja sukupuoliryhmässä on laskettu sen suuralueen (NUTS 2) tulomuuttojen summasta, johon kunta kuuluu. Muuttotodennäköisyydet on laskettu vuosilta 2000-2003. Ennustekautena kaikki muuttokertoimet on pidetty vakiona. Muuttokertoimet pitävät sisällään sekä kuntien välisen muuton että siirtolaisuuden. Muuttoliikkeen sisältävässä laskelmassa koko maan vuotuisen nettomaahanmuuton on oletettu olevan 6 000 henkeä.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kuviossa 1 on esitetty Tilastokeskuksen kunnittaisten väestöennusteiden koko maan väkiluvut vuoden 1973 ennusteesta lähtien. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta uuden ennusteen väkiluku on kulkenut edellisen ennusteen yläpuolella, kun todellinen väestönkehitys on ylittänyt ennusteen. Merkittävin syy aikaisempien ennusteiden jäämiseen alle todellisen kehityksen on ollut siinä, että maahanmuuttovoittoa on oletettu saatavan vain muutamana alkuvuonna, minkä jälkeen nettomaahanmuutto on oletettu nollaksi. Lisäksi aikaisemmissa ennusteissa kuolevuuden alenemisen on oletettu pysähtyvän muutaman vuosikymmenen jälkeen.

Kuvio 1. Koko maan väkiluku Tilastokeskuksen vuosien 1973-2004 kunnittaisissa väestöennusteissa

 

Taulukossa B on verrattu vuoden 2001 ennusteen lukuja todellisiin lukuihin neljänä ensimmäisenä ennustevuonna. Ennusteen mukainen syntyneiden määrä oli aluksi lähellä todellisia lukuja, mutta vuonna 2003 syntyvyys kääntyi nousuun. Todellinen kuolleiden määrä on ollut kaikkina ennustevuosina ennustetta pienempi. Nettomaahanmuutto on ollut ennustettua suurempi.

Taulukko B. Vuoden 2001 väestöennusteen poikkeamat todellisista luvuista 2001-2004

Kuviossa 2 on maakuntien ennusteväkilukujen suhteelliset poikkeamat todellisista luvuista kolmena ensimmäisenä ennustevuonna. Maakunnissa, joiden väkiluku aleni ennusteessa suhteellisesti eniten, todellinen väestönkehitys oli kahtena ensimmäisenä ennustevuonna ennustetta negatiivisempaa. Toisaalta ns. kasvukeskusmaakuntien kasvu oli ennustettua voimakkaampaa.

Kuvio 2. Vuoden 2001 maakunnittaisten ennusteväkilukujen poikkeamat todellisista luvuista 2001-2003

Kuviossa 3 on kuvattu kuntien ennusteväkilukujen poikkeamat todellisista luvuista kolmantena ennustevuonna erisuuruisissa kunnissa. Yleisesti voidaan todeta, että suurten kuntien väkiluvut ovat kasvaneet ennustettua enemmän, kun taas pienten kuntien ennusteväkiluvut ovat olleet hieman todellista suurempia. Ennusteiden suhteelliset poikkeamat todellisista luvuista ovat yleensäkin sitä suurempia, mitä pienemmästä alueesta ja mitä kaukaisemmasta tulevaisuudesta on kysymys.

Kuvio 3. Vuoden 2001 kunnittaisten ennusteväkilukujen poikkeamat todellisista luvuista 31.12.2003

Kunnittaiset ennusteet on laadittava kaikille kunnille samoin perustein. Kuntien käsittely "yksilöllisesti" olisi mahdotonta, ja niinpä on aina esiintynyt ja tulee esiintymään tapauksia, joissa esim. ennustekertoimien laskentaperiodi on ollut kunnan kannalta jollakin tapaa poikkeuksellinen, jolloin ennuste poikkeaa trendikehityksestä suuntaan taikka toiseen.

Joidenkin kuntien ennustepoikkeamat johtuvat ennustekertoimien nykyisestä laskentamenetelmästä, so. hedelmällisyys- ja lähtömuuttoalueiden muodostamistavasta. Joissakin tapauksissa maakunnan jonkin kunnan syntyvyys tai lähtömuutto voi olla pysyvästi muita kuntia huomattavasti suurempaa, mutta kun kunta joutuu samaan ryhmään alhaisempien arvojen kuntien kanssa, kunnan syntyneiden tai kunnasta muuttaneiden määrä tulee ennusteessa liian alhaiseksi.

Kuolevuusalueita on vain neljä, koska on laskettu, että satunnaisvaihtelun välttäminen alhaisen kuolevuuden ikäryhmissä edellyttää miljoonaista väestöpohjaa (Ilkka Mella: Väestöennusteen laadinnan kehittäminen Tilastokeskuksessa. Muistio N:o 55, 10.10.1979). Ruotsinkielisen väestönosan kuolevuus on selvästi alhaisempaa kuin muun väestön, joten ruotsinkielisvoittoisilla alueilla kuolleiden määrä tulee ennusteessa liian suureksi.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilastokeskuksessa on laadittu kunnittaisia väestöennusteita noin kolmen vuoden välein. Välivuosina laadittiin aiemmin koko maata koskevia ennustelaskelmia, jotka perustuivat erilaisiin oletuksiin, esim. matala, keskimääräinen ja korkea vaihtoehto. Viime vuosina vaihtoehtoislaskelmia on laadittu lähinnä vain maksullisina toimeksiantoina, jolloin laskelmat ovat perustuneet tilaajan toivomiin oletuksiin.

Vuoden 1998 ennusteen yhteydessä laskettiin koko maalle ns. stokastinen ennuste Joensuun yliopistossa kehitetyllä PEP-ohjelmistolla (Program for Error Propagation). Siinä väestönmuutoskomponentit vaihtelevat niin kuin ne ovat menneisyydessä vaihdelleet, ja syntyneestä ennustetietokannasta saadaan esim. jonkin tilastotiedon vaihteluväli halutulla todennäköisyydellä. (Lisätietoja ks. Juha M. Alho: A Stochastic Forecast of the Population of Finland. Katsauksia 1998:4).

Vuoden 2004 kunnittainen ennuste on laskettu vuoteen 2050 saakka, vaikka se on julkaistu vain vuoteen 2040. Kunnittaisen ennusteen laadinnan yhteydessä on laskettu samoin oletuksin koko maan ennuste, joka ulottuu vuoteen 2100 saakka eräiden eläkelaitosten toivomuksesta. Julkaisemattomista laskelmista saa tietoja Tilastokeskuksesta.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Vuoteen 1972 saakka kunnittaiset väestöennusteet julkaistiin Tilastollisia tiedonantoja -sarjassa, sitten vuoteen 1985 saakka Tilastotiedotus VÄ -sarjassa, ja sen jälkeen ne on julkaistu SVT Väestö -sarjassa. Kuntien ikäryhmittäiset ennusteluvut julkaistiin erillisenä niteenä vuoden 1969 ennusteesta, myöhemmistä ennusteista sai kunnittaisia ikärakennetietoja valokopioina. 1990-luvulla tietoja toimitettiin etupäässä Excel-taulukkoina. Vanhoja kunnittaisia ennustetiedostoja ei ole säilytetty.

Uusimman ennusteen tietoja on saatavana veloituksettomasta tilastopalvelusta Internetistä

http://tilastokeskus.fi/tup/tilastotietokannat/index.html

Vuodesta 2001 alkaen kunnittaiset ikäryhmittäiset ennustetiedot ovat olleet saatavana maksullisesta väestötietopalvelusta. Uusin ennuste on osoitteessa

http://tilastokeskus.fi/tup/vaestotilastopalvelu/index.html

Palvelusta saa taulukoiden lisäksi myös ikäpyramidikuvioita. Väestöennustetietoja on myös Tilastokeskuksen aluetietokannassa ALTIKAssa.

 

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat pitkän aikavälin ennusteita. Siksi ne eivät aina anna luotettavaa kuvaa esim. lähivuosina syntyvien tai kuolevien määrästä. Syntyvyys on 1970-luvulta lähtien aaltoillut ylös ja alas siten, että kokonaishedelmällisyysluku on vaihdellut 1,50:n (1973) ja 1,85:n (1992 ja 1994) välillä. Väestöennusteissa hedelmällisyys on pidetty vakiona jollakin keskimääräis- tai lähtötasolla, koska kehityksen käännepisteiden arvaaminen olisi mahdotonta. Samoin kuolevuus on alentunut toisinaan nopeasti ja toisinaan hitaasti. Ennusteissa kuolevuuden muutoskertoimet on laskettu 15-vuotisperiodeilta, jotta niihin sisältyisi sekä nopean että vähäisemmän alenemisen kausia.

Eri ennusteita vertailtaessa on otettava huomioon erot ennusteiden oletuksissa. Monet kunnat laativat omia väestöennusteitaan, joiden oletukset voivat poiketa suurestikin Tilastokeskuksen ennusteesta. Koko Suomea koskevia väestöennusteita laativat Tilastokeskuksen lisäksi esim. Eurostat ja YK. Taulukossa C on esitetty näiden kolmen instanssin viimeisimpien väestöennusteiden oletukset. Taulukossa elinajanodotteet ovat kunkin periodin keskimmäisen vuoden arvoja ja muut luvut ovat periodin keskiarvoja.

Taulukko C. Suomea koskevat oletukset eri väestöennusteissa

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Tilastokeskuksen väestöennusteissa kunkin vuoden väkiluvut tarkoittavat tilannetta 31.12. Eurostatin ja monien kuntien ennusteissa luvut tarkoittavat tilannetta 1.1. YK:n ennusteissa luvut tarkoittavat vuoden keskikohdan tilannetta.

Väestöennustekäsitteistöön voi tutustua esim. Tilastokeskuksen verkkokoulussa

http://tilastokeskus.fi/tk/tp/verkkokoulu/ktk/vt/index.html

Ennusteiden laskentakaavat on julkaistu viimeksi vuoden 1985 ennustejulkaisussa (Kunnittainen väestöennuste 1984-2010. Tilastotiedotus VÄ 1985:10). Merkittävin ennustemalliin sen jälkeen tehty muutos on se, että nykyään lasketaan suuralueiden väliset muuttotodennäköisyydet ja kuntien tulomuutto-osuudet lasketaan sen suuralueen tulomuuttojen summasta, johon kunta kuuluu, kun ne ennen laskettiin koko maan kaikkien kuntien lähtömuuttojen ja nettomaahanmuuton summasta.

Kartta: Kuolevuusalueet


Päivitetty 11.5.2005

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-5137. 2004, Laatuseloste: Väestöennuste 2004 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 6.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaenn/2004/vaenn_2004_2005-05-11_laa_001.html