2. Kotiäitiys ei yleistynyt taantuman myötä

Taloudellinen taantuma ei juuri vaikuttanut naisten työllisyyteen. 20–59-vuotiaiden äitien työllisyysaste oli vuonna 2009 noin 76 prosenttia, mikä oli kaksi prosenttiyksikköä alempi kuin edellisenä vuonna. Samaan ikäryhmään kuuluvien lapsettomien naisten työllisyysaste pysyi 78 prosentissa. Toisin kuin miehillä, ero lapsettomien naisten ja äitien työllisyysasteiden välillä on siis hyvin pieni.

Sekä äitien että lapsettomien naisten työllisyysasteet ovat viime vuosina pysyneet varsin samalla tasolla vuodesta toiseen. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Äitien ja lapsettomien naisten työllisyysasteet vuosina 2004–2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 3. Äitien ja lapsettomien naisten työllisyysasteet vuosina 2004–2009, 20–59-vuotiaat

Perheen nuorimman lapsen iällä on selvä vaikutus äitien työllisyyteen (kuvio 4). Nuorimman lapsen ollessa alle kolmevuotias on äideistä työllisiä vain noin puolet. Äitien työllisyysaste nousee noin 90 prosenttiin eli samalle tasolle kuin isien vasta silloin, kun nuorin lapsi on kouluiässä. Isien työllisyysaste puolestaan pysyy yhtä korkeana lasten iästä riippumatta. Tämä kertoo siitä, että pitkiä perhevapaita pitävät edelleen lähinnä äidit.

Kuvio 4. Äitien työllisyysaste nuorimman lapsen iän mukaan vuosina 2004–2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 4. Äitien työllisyysaste nuorimman lapsen iän mukaan vuosina 2004–2009, 20–59-vuotiaat

2.1 Äitien perhevapaiden käyttö pysynyt ennallaan

Pelkkä työllisyysaste ei kerro, kuinka moni pienten lasten vanhemmista tosiasiassa on työssä. Työvoimatutkimuksessa luokitellaan työllisiksi työstä äitiys- ja isyysvapaalla olevat sekä ne, joiden poissaolo työstä on kestänyt alle kolme kuukautta. Näin ollen etenkin pienten lasten äitien kohdalla työllisten joukossa on runsaasti sellaisia äitejä, jotka tosiasiassa ovat kotona hoitamassa lasta. Vastaavasti hoitovapaalla olevat äidit luokittuvat useimmiten työvoiman ulkopuolelle, sillä hoitovapaata pidetään yleensä äitiysvapaan ja vanhempainvapaan perään, jolloin vapaan kokonaiskesto on pitkä.

Kuviossa 5 näkyvät omana ryhmänään ne alle kolmevuotiaiden lasten äidit, jotka olivat tosiasiallisesti työssä. Lisäksi on kuvattu erikseen perhevapaalla (äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla) työsuhteesta olevat sekä lapsiaan kotona hoitavat, joilla ei ole voimassa olevaa työsuhdetta. Muiden ei-työllisten luokkaan sisältyvät esimerkiksi opiskelijat ja työttömät.

Kuvio 5. Alle kolmevuotiaiden lasten äitien työssäolo ja perhevapaat vuosina 2008–2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 5. Alle kolmevuotiaiden lasten äitien työssäolo ja perhevapaat vuosina 2008–2009, 20–59-vuotiaat

Äitien työssäkäynnin tarkastelu tällä tavoin tuottaa samantapaisen tuloksen kuin työllisyysasteiden tarkastelu edellä. Vuosien 2008 ja 2009 taitteessa alkanut taantuma ei näytä heijastuneen pienten lasten äitien työssäkäyntiin siten, että nämä olisivat aikaisempaa useammin jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Perhevapailla olevien ja ilman työsuhdetta lapsiaan hoitavien osuudet kaikista alle kolmevuotiaiden äideistä olivat vuonna 2009 lähes samat kuin vuonna 2008 (kuvio 5).

Kun perhevapailla olleet erotellaan työssä olleista, tosiasiassa siis vain reilu kolmannes alle kolmevuotiaiden äideistä oli työssä vuonna 2009. Alle yksivuotiaiden äidit ja 1–2-vuotiaiden äidit ovat kuitenkin hyvin erilaisia ryhmiä (kuvio 6). Niistä äideistä, joiden nuorin lapsi oli alle yksivuotias, työssä oli alle yhdeksän prosenttia, perhevapaalla yli puolet ja lasta hoitamassa ilman työsuhdetta reilu kolmannes. Nuorimman lapsen ollessa 1–2-vuotias jo yli puolet äideistä oli työssä. Työssä olevien äitien osuus nousee siis nuorimman lapsen iän myötä nopeasti, kun äidit joko palaavat perhevapailta töihin tai työllistyvät.

Kuvio 6. Äitien työssäolo ja perhevapaat nuorimman lapsen iän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 6. Äitien työssäolo ja perhevapaat nuorimman lapsen iän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Isien perhevapaat ovat yleensä lyhyempiä kuin äitien. Isyysvapaan, isäkuukauden tai alle kolmen kuukauden pituisen hoitovapaan aikana isät luokittuvat työllisiksi, ja siksi perhevapailla ei ole juuri vaikutusta isien työllisyysasteeseen. Isien työllisyyden kuva ei kuitenkaan juuri muutu, kun perhevapaalla olevat erotellaan työssä olevista, sillä alle kolmevuotiaiden isistä vain kaksi prosenttia oli tutkimusviikolla perhevapaalla työstä vuonna 2009.

2.2 Kotiäitiys yleistyy kolmannen lapsen myötä

Lasten iän lisäksi myös lasten lukumäärällä on vaikutusta äitien työllisyyteen (kuvio 7). Kahden lapsen äideistä 82 prosenttia oli työllisiä vuonna 2009, mutta jos lapsia oli vähintään kolme, oli äideistä työllisiä enää 65 prosenttia. Isien työllisyyteen lasten lukumäärällä ei ole vaikutusta.

Kuvio 7. Isien ja äitien työllisyysasteet lasten lukumäärän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 7. Isien ja äitien työllisyysasteet lasten lukumäärän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Kolmilapsisten tai suurempien perheiden äideillä kotiäitiys onkin selvästi yleisempää kuin yksi- ja kaksilapsisten perheiden äideillä. Noin joka viides vähintään kolmilapsisen perheen äideistä hoiti lapsia kotona ilman työsuhdetta vuonna 2009 (kuvio 8). Yhden ja kahden lapsen äideillä työssäolo ja lastenhoito olivat lähes yhtä yleisiä. Pieni ero näiden ryhmien välillä johtuu lähinnä siitä, että yhden lapsen äidit ovat useammin muuten työelämän ulkopuolella esimerkiksi opiskelijoina.

Kuvio 8. Äitien työssäolo ja perhevapaat lasten lukumäärän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Kuvio 8. Äitien työssäolo ja perhevapaat lasten lukumäärän mukaan vuonna 2009, 20–59-vuotiaat

Lähde: Työvoimatutkimus 2009. Tilastokeskus

Lisätietoja: Laura Hulkko (09) 1734 2611, Anna Pärnänen (09) 1734 2607, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 12.10.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Perheet ja työ vuonna 2009 2009, 2. Kotiäitiys ei yleistynyt taantuman myötä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2009/16/tyti_2009_16_2010-10-12_kat_002_fi.html