1. Asuntokuntien käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 39 270 euroa vuonna 2016

Asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot olivat vuonna 2016 keskimäärin 39 270 euroa. Reaalisesti tämä oli 0,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaava mediaanitulo oli 31 820 euroa, missä kasvua edellisvuoteen oli samaten 0,4 prosenttia. Vuotta aikaisemmin tulojen kasvu oli selvästi nopeampaa (keskiarvo 1,1 % ja mediaani 0,8 %), joten asuntokuntien reaalitulojen kasvu selvästi hidastui vuonna 2016.

Tuotannontekijätulot kasvoivat vuonna 2016 vain hiukan

Palkkatulot ovat merkittävin tuloerä asuntokunnille, niiden osuus asuntokuntien bruttotuloista on viime vuosina ollut 60 prosentin luokkaa. Asuntokunnat saivat palkkatuloja vuonna 2016 keskimäärin 31 040 euron edestä, mikä on reaalisesti 0,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Yrittäjätulojen osuus asuntokuntien bruttotulosta oli vuonna 2016 noin 4 prosenttia. Keskimääräinen yrittäjätulo asuntokuntaa kohden oli 2 180 euroa, mikä on reaalisesti 0,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yrittäjätulojen alaeristä yrittäjätulot elinkeinon harjoittamisesta ja yhtymistä alenivat 0,4 prosenttia, mutta sekä maa- että metsätalouden yrittäjätulot kasvoivat runsaat 4 prosenttia edellisvuodesta.

Omaisuustulojen osuus asuntokuntien kokonaistulosta oli keskimäärin 8 prosenttia vuonna 2016. Omaisuustuloja asuntokunnat saivat keskimäärin 3 970 euron edestä, mikä on 1,4 prosenttia vähemmän vuonna 2015. Omaisuustuloista eniten kasvoivat osinkotulot, joita asuntokunnat saivat 9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Vuokratulot kasvoivat samaan aikaan 3,5 prosenttia. Sen sijaan veronalaisten myynti- eli luovutusvoittojen määrä aleni selvästi, niitä asuntokunnat saivat viime vuonna runsaat 25 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015. Myyntivoittojen vähentyminen johtui pääasiassa arvopapereista ja niistä johtuvien luovutusvoittojen vähentymisestä.

Tuotannontekijätulot koostuvat edellä kuvatuista palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista. Niiden osuus asuntokuntien bruttotuloista oli vuonna 2016 runsaat 70 prosenttia. Asuntokuntien tuotannontekijätulot olivat keskimäärin 37 190 euroa, mikä on 0,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2016 keskimäärin vajaat 30 prosenttia. Saatuja tulonsiirtoja asuntokunnat saivat viime vuonna keskimäärin 15 170 euron edestä, mikä on 0,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Saaduista tulonsiirroista kasvoivat eniten asumiseen liittyvät etuudet, jotka olivat lähes 10 prosenttia suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Vanhuuseläkkeissä ym. vanhuusturvaetuuksissa kasvua oli vajaat 2 prosenttia.

Saatuihin tulonsiirtoihin kuuluvista alaeristä vähenivät sairauksiin liittyvät etuudet (-8,4 %), toimintarajoittuneisuuteen (kuten työkyvyttömyys- ja vammaisetuudet) liittyvät etuudet (-3,5 %), lapsiperheiden tuet ja etuudet (-3,3 %), työttömyysturvaan liittyvät etuudet (-2,4 %), muut toimeentuloturvaetuudet (tähän sisältyy mm. toimeentulotuki) (-2,3 %), sekä leskeyteen ja orpouteen liittyvät etuudet (-1,8 %). Opintoetuuksien taso pysyi viime vuonna edellisvuoden tasolla.

Bruttotulot koostuvat edellä kuvatuista palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista, eikä niistä ole vähennetty tuloveroja eikä pakollisia veronluonteisia maksuja. Bruttotuloja asuntokunnat saivat vuonna 2016 keskimäärin 52 360 euron edestä. Reaalisesti tämä oli vain 0,3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Vuotta aikaisemmin vastaava vuosikasvu oli prosenttiyksikön enemmän.

Veroja ja veronluonteisia maksuja asuntokunnat maksoivat bruttotuloistaan vuonna 2016 keskimäärin 25,0 prosenttia. Keskimäärin se oli 13 090 euroa asuntokuntaa kohden, eli prosentin kymmenyksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Taulukko 1. Asuntokuntien tulot, reaalimuutokset ja niiden vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen muutokseen vuonna 2016. Tulot keskimäärin asuntokuntaa kohden, euroa vuodessa

Tulolaji Keskimäärin/asuntokunta vuonna 2016, € Reaalinen vuosimuutos 2016, % Kasvukontribuutio käytettävissä olevan rahatulon muutokseen, % -yksikköä
1. PALKKATULOT 31 035 0,5 0,4
1.1 joista: luontoisedut ja työsuhdeoptiot 443 0,7 0,0
1.1.1 joista: työsuhdeoptiot 68 7,9 0,0
2. YRITTÄJÄTULOT YHTEENSÄ 2 180 0,8 0,0
2.1. Yrittäjätulot maataloudesta 324 4,2 0,0
2.2. Yrittäjätulot metsätaloudesta 288 4,3 0,0
2.3. Yrittäjätulot muusta yrittäjätoiminnasta 1 568 -0,4 0,0
3. OMAISUUSTULOT YHTEENSÄ 3 973 -1,4 -0,1
3.1. Osinkotulot 1 694 9,1 0,4
3.2. Vuokratulot 586 3,5 0,1
3.3. Myyntivoitot 993 -25,8 -0,9
3.4. Muut omaisuustulot 700 22,8 0,3
4. TUOTANNONTEKIJÄTULOT 37 188 0,3 0,3
5. SAADUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 15 167 0,4 0,2
5.1. Sairausajan toimeentuloturva 206 -8,4 0,0
5.2. Toimintarajoittuneisuuteen liittyvät tuet 1 378 -3,5 -0,1
5.3. Vanhuuden turva 8 813 1,9 0,4
5.4. Lesken ja muiden omaisten tuet 591 -1,8 0,0
5.5. Lapsiperheiden etuudet 1 065 -3,3 -0,1
5.6. Työttömyysturva 1 875 -2,4 -0,1
5.7. Asumisen tuet 670 9,8 0,2
5.8. Opintoetuudet 265 0,0 0,0
5.9. Muu toimeentuloturva 303 -2,3 0,0
6. BRUTTOTULOT 52 355 0,3 0,4
7. MAKSETUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 13 088 0,1 0,0
8. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT RAHATULOT 39 270 0,4 0,4

Yrittäjätulojen määrä pysynyt pitkään alhaisena

Pääosa asuntokuntien tuloista tulee markkinoilta palkka- yrittäjä- ja omaisuustulojen muodossa, joista tulonjakotilastossa käytetään yhteisnimitystä tuotannontekijätulot. Kuviosta 1 voi hyvin havaita, että tuotannontekijätuloista etenkin yrittäjä- ja omaisuustulojen reaalitasot ovat olleet jo pitempään selvästi matalammalla tasolla verrattuna lamaa edeltävään aikaan. Viime vuonna asuntokuntien saamien yrittäjätulojen keskiarvo oli lähes 30 prosenttia alhaisempi kuin mitä se oli vuonna 2007, jolloin vastikään päättynyt pitkittynyt heikon talouskehityksen kausi oli vasta tuloillaan. Sama ilmiö on havaittavissa myös omaisuustulojen kohdalla, ne olivat vuonna 2016 reaalisesti 15 prosenttia matalammalla tasolla kuin kymmenisen vuotta sitten.

Kuvio 1. Asuntokuntien saamien päätuloerien keskiarvon reaalikehitys vuosina 2007–2016. Keskiarvo, 2007=100

Kuvio 1. Asuntokuntien saamien päätuloerien keskiarvon reaalikehitys vuosina 2007–2016. Keskiarvo, 2007=100

Kuviosta 1 voi myös hyvin havaita, että selvästi merkittävimmän päätuloerän palkkatulojen reaalitaso ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana juurikaan kasvanut. Viime vuosina asuntokuntien vuosipalkkatulojen keskiarvo on jäänyt reaalisesti matalammaksi kuin mitä se oli vuonna 2007. Tuotannontekijätulojen vähenemistä selittää pitkälle 2000-luvun loppupuolella alkanut pitkittynyt taloustaantuma.

Ainoa päätuloerä, joka on viime vuosina kasvanut, on saadut tulonsiirrot. Niitä asuntokunnat saivat vuonna 2016 reaalisesti neljänneksen enemmän kuin vuonna 2007. Saatujen tulonsiirtojen kasvua selittää väestön ikääntyminen, mutta myös viime vuosien taantumalla ja sen pitkittymisellä on ollut kyseiseen kehitykseen oma vaikutuksensa.

Kuvion 1 perusteella voi päätellä, että on viime vuosien heikon talouskehityksen aikana suomalaistalouksien kohtuullinen tulokehitys on ollut nimenomaan saatujen tulonsiirtojen varassa. Jotta päästäisiin jatkossa viime vuosia oleellisesti parempaan reaalitulokehitykseen, vaaditaan siihen myös tuotannontekijätuloilta viime vuosiin verrattuna selvästi parempaa reaalikasvua.


Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 20.12.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. Tulokehitys alueittain 2016, 1. Asuntokuntien käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 39 270 euroa vuonna 2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2016/02/tjkt_2016_02_2017-12-20_kat_001_fi.html