2. Tulotasot tulojakauman eri kohdissa

Puolella väestöstä asuntokunnan ekvivalentit tulot vähintään 23 715 euroa

Suhteellisten tuloerojen kasvun seurauksena myös absoluuttiset, euromääräiset erot ovat kasvaneet 1995–2013 1) . Tämä käy ilmi kuviosta 4, jossa on tulotasoja tulojakauman eri kohdassa. Luvut kuvaavat nettotulojen rajoja yhden hengen asuntokunnille. Muille kuin yhden hengen asuntokunnille euromääräiset luvut on kerrottava asuntokunnan kulutusyksiköillä (ks. käsitteet ja määritelmät ). Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen talouden euromääräiset rajat ovat 2.1–kertaisia yhden hengen talouteen verrattuna, riippumatta jäsenten henkilökohtaisista tuloista. Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkkoon 12.

Kuvio 4. Tulorajat tulojakauman eri kohdissa 1995–2013, euroa kulutusyksikköä kohti vuoden 2013 rahassa.

Kuvio 4. Tulorajat tulojakauman eri kohdissa 1995–2013, euroa kulutusyksikköä kohti vuoden 2013 rahassa.

Mediaanitulo vuonna 2013 oli 23 715 euroa eli puolella väestöstä asuntokunnan ekvivalentit nettotulot olivat tätä pienempiä ja puolella suurempia. Mediaanitulo aleni edellisvuodesta noin 150 euroa (-0.6 %), kun taas vuoteen 1995 verrattuna kasvua on noin 7 000 euroa (+42 %). Pienituloisimman kymmenyksen raja yhden hengen asuntokuntaan kuuluvalle oli 13 040 euroa, joka kahdellatoista jaettuna on noin 1 090 euroa. Kymmenellä prosentilla väestöstä asuntokunnan ekvivalentit nettotulot jäivät siis tämän rajan alle. Raja oli reaalisesti 2 500 euroa suurempi kuin vuonna 1995 ja 900 euroa suurempi kuin vuonna 2007.

Suurituloisimman kymmenyksen raja oli 40 955 euroa (3 413 euroa kuukaudessa, netto) yhden hengen asuntokunnalle. Tämä oli noin 14 500 euroa enemmän kuin vuonna 1995 ja 1260 euroa enemmän kuin vuonna vuonna 2007. Suurituloisimman prosentin raja oli 79 600 euroa, mikä kuukausitasolla tarkoittaa 6 630 euron nettotuloja yhden hengen asuntokunnalle ja noin 10 000 euron nettotuloja kahden aikuisen asuntokunnalle (1,5 kulutusyksikköä). Suurituloisimman prosentin raja oli korkeimmillaan vuonna 2007, jolloin se oli 84 090 euroa. Vuonna 1995 raja oli noin 45 000 euroa, joten raja on kasvanut 34 600 euroa eli noin 77 prosenttia vuoteen 2013 tultaessa.

Neljän pienituloisimman kymmenyksen tulo-osuus sama kuin suurituloisimman kymmenyksen

Pienituloisimman kymmenyksen osuus tuloista on alentunut 4,6 prosentista 3,7 prosenttiin vuodesta 1995 vuoteen 2013 (kuvio 5). Vuoden 2007 jälkeen osuus ei ole enää alentunut. Vuoden 2013 osuus oli sama kuin edellisvuonna 2) . Useimpina vuosina myös pienituloisimman kymmenyksen reaalinen tulotaso on noussut.

Kuvio 5. Pienituloisin kymmenesosa: tulo-osuuden (%) kehitys ja reaalitulojen vuosimuutos 1995–2013.

Kuvio 5. Pienituloisin kymmenesosa: tulo-osuuden (%) kehitys ja reaalitulojen vuosimuutos 1995–2013.
Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuus kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Se sai tuloista 23 prosenttia eli lähes saman verran kuin neljä pienituloisinta kymmenystä yhteensä (23,1) vuonna 2013 (kuvio 6). Näiden tulo-osuuksien suhde (ns. Palma-kerroin) oli siten noin yksi. Vuonna 1995 suhde oli 0,75, kun suurituloisimman kymmenyksen osuus oli 19,7 prosenttia ja pienituloisimman 40 prosentin osuus 26,2 prosenttia.

Pienituloisimman 40 prosentin raja oli 21 181 euroa vuonna 2013 yhden hengen asuntokunnalle. Tämän ja suurituloisimman kymmenyksen rajan (40 955 euroa) väliin jäi noin puolet väestöstä eli tulokymmenykset V-IX, joiden tulo-osuus oli 53,9 prosenttia. Tämä oli 0,4 prosenttiyksikköä edellisvuotta vähemmän ja likimain saman verran kuin vuonna 1995 (54,1 %). Suurituloisimman yhden prosentin tulo-osuus oli 5,8 prosenttia vuonna 2013, kun se oli 5,1 prosenttia vuotta aiemmin. Tietoja tulotasoista ja -osuuksista tulokymmenyksittäin ja suurituloisimmassa prosentissa on Tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukossa 12.

Kuvio 6. Tulo-osuudet (%) 1995–2013, pienituloisin 40 % (I-IV), seuraavaksi pienituloisimmat 50 % (V-IX) ja suurituloisin 10 % (X).

Kuvio 6. Tulo-osuudet (%) 1995–2013, pienituloisin 40 % (I-IV), seuraavaksi pienituloisimmat 50 % (V-IX) ja suurituloisin 10 % (X).

Tulonsiirrot yleisin tulolähde neljässä pienituloisimmassa kymmenyksessä

Kuviossa 7 tarkastellaan asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan, minkälaisia henkilöitä tulokymmenyksissä on 3) . Noin puolet henkilöistä, joiden asuntokunnan pääasiallinen tulolähde on työeläke, sijoittuu neljään pienituloisimpaan kymmenykseen. Kun tulolähde on muu tulonsiirto kuin työeläke, liki 90 prosenttia on neljässä pienituloisimmassa kymmenyksessä. Palkkatuloilla elävistä vastaava osuus on noin 27 prosenttia ja yrittäjätuloilla elävistä noin 30 prosenttia. Yrittäjätuloilla elävistä suurempi osa sijoittuu tulojakauman ääripäihin kuin palkkatuloilla elävistä. Omaisuustuloilla (osinkotulot, vuokratulot, myyntivoitot) elävistä noin 65 prosenttia on suurituloisimmassa kymmenyksessä.

Kuvio 7. Henkilöiden sijoittuminen tulokymmenyksiin asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2013, kumulatiivinen osuus henkilöistä (%).

Kuvio 7. Henkilöiden sijoittuminen tulokymmenyksiin asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2013, kumulatiivinen osuus henkilöistä (%).
Taulukossa 1 on esitetty henkilöiden lukumäärät asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan tuloluokissa vuonna 2013, mukaanlukien suurituloisin prosentti. Neljään pienituloisimpaan kymmenykseen kuului noin 2,1 miljoonaa henkilöä ja tulokymmenyksiin V-IX eli keskituloisiin noin 2,7 miljoonaa henkilöä. Suurituloisimpaan prosenttiin kuuluu määritelmällisesti prosentti asuntoväestöstä eli 53 316 henkilöä vuonna 2013. Koko väestössä noin 3,3 miljoonaa henkilöä asui asuntokunnissa, joissa palkkatulot olivat pääasiallinen tulolähde. Noin 1,7 miljoonaa henkilöä asui asuntokunnissa, joissa saadut tulonsiirrot olivat pääasiallinen tulolähde. Luvut sisältävät lapset, joiden tulolähde on sama kuin vanhempien tulolähde. Noin puolella suurituloisimmassa prosentissa olevista pääasiallinen tulolähde oli omaisuustulot (osinkotulot, vuokratulot, myyntivoitot). Kokonaan tulottomaksi jää 8 300 henkilöä, joilla ei siis ole henkilökohtaisia tuloja eikä samassa osoitteessa asuvilla myöskään ole tuloja.

Taulukko 1. Henkilöiden lukumäärä asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen ja tuloluokan mukaan 2013

  Henkilöitä tuloluokassa
Asuntokunnan pääasiallinen tulolähde I-V (pienituloisin 40 %) V-X X (suurituloisin 10 %) Suurituloisin 1 % Asuntoväestö yhteensä
Yhteensä 2 132 718 2 665 891 533 178 53 316 5 331 787
Palkkatulot 892 644 2 040 869 388 989 22 086 3 322 502
Yrittäjätulot 65 488 110 525 40 726 4 863 216 739
Omaisuustulot 12 248 20 582 56 432 24 134 89 262
Saadut tulonsiirrot 1 154 006 493 915 47 031 2 233 1 694 952
Ei tuloja 8 332 0 0 0 8 332

Taulukossa 2 kuvataan edelleen ekvivalenttien nettotulojen keskiarvoja pieni-, keski- ja suurituloisilla asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2013. Koko väestön keskiarvo oli 26 660 euroa, joka oli reaalisesti 0,2 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Taulukko 2. Ekvivalenttien tulojen keskiarvo asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen ja tuloluokan mukaan 2013

  Ekivalentit käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti
Asuntokunnan pääasiallinen tulolähde I-IV (pienituloisin 40 %) V-IX X (suurituloisin 10 %) Suurituloisin 1 % Asuntoväestö yhteensä
Yhteensä 15 403 28 747 61 260 153 357 26 660
Palkkatulot 16 722 29 057 53 688 108 097 28 626
Yrittäjätulot 15 213 29 614 60 369 119 671 31 042
Omaisuustulot 9 971 31 594 121 230 206 214 85 295
Saadut tulonsiirrot 14 561 27 153 52 708 103 097 19 289

Pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot nousivat 0,3 prosenttia

Taulukossa 3 tarkastellaan lähemmin pienituloisimman kymmenesosan tuloja asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan. Pienituloisimman kymmenesosan tulojen keskiarvo nousi reaalisesti 0,3 prosenttia ja mediaani 0,5 prosenttia edellisvuodesta vuonna 2013. Jos yleisradiovero jätettäisiin vähentämättä vuoden 2013 tuloista, olisi keskiarvotulo noussut 0,8 prosenttia. Pienituloisimman kymmenesosan rakenne vaihtuu vuosittain. Pienituloisimmassa kymmenesosassa pysyi n. 340 000 henkilöä vuosina 2012 ja 2013, kun yhteensä pienituloisimmassa kymmenyksessä oli n. 533 000 henkilöä vuonna 2013. Pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneiden henkilöiden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat 3,9 prosenttia. Tulonsiirtojen varassa olevilla pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneillä reaalitulot nousivat 3,4 prosenttia.

Taulukko 3. Pienituloisimman kymmenyksen rakenne ja reaalitulojen muutos 2012–2013 asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan

Asuntokunnan pääasiallinen tulolähde Poikkileikkaus Pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneet henkilöt
Henkilöitä Ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen reaalinen vuosimuutos, % Henkilöitä Ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen reaalinen vuosimuutos, %
2012 2013 2012–2013 2012 2013 2012–2013
Yhteensä 530 849 533 179 0,3 340 122 340 122 3,9
Palkkatulot 117 202 120 373 0,5 57 910 55 557 4,6
Yrittäjätulot 17 953 17 896 0,6 10 609 10 080 0,6
Omaisuustulot 7 406 7 314 2,7 5 138 4 756 2,9
Tulonsiirrot, josta: 380 151 379 264 0,2 260 154 264 252 3,4
–vanhuuseläke, kansaneläke 43 943 40 381 0,5 34 653 35 710 1,6
–vanhuuseläke, ansioeläke 46 800 45 070 0,3 34 187 35 873 0.9
–työttömyyskorvaukset (perusturva) 72 297 80 206 0,7 49 584 56 508 3,0
–työttömyyskorvaukset (ansiosidonnainen) 21 160 33 312 0,4 11 819 9 864 0,8
–työkyvyttömyyseläkkeet (yms.) 38 238 35 160 0,4 27 037 25 742 1,5

1) Esimerkiksi Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja, eikä se muutu jos kaikkien tulot lisääntyvät prosenteissa saman verran. Absoluuttiset (euromääräiset) tuloerot voivat kasvaa, vaikka suhteelliset tuloerot eivät kasva.
2) Moniin perusturvaetuuksiin tehtiin ylimääräinen 0,7 % indeksikorotus normaalin 2,8 % indeksikorotuksen lisäksi. Tällä kompensoitiin arvonlisäveron nousua vuoden 2013 alussa. Välillisiä veroja ei huomioida tulokäsitteessä, sen sijaan Yle-vero sisältyy v. 2013 alkaen maksettuihin tulonsiirtoihin ja siten vähentää käytettävissä olevia tuloja. Lisäksi vuonna 2013 lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin vuoteen 2015 asti. Vuodesta 2013 alkaen puolison tulot eivät enää vaikuta työmarkkinatuen määrään. Edelleen vuonna 2013 tulivat voimaan ns. solidaarisuusverot: yli 45 000 euron eläketuloista perittiin ylimääräinen kuuden prosentin vero eläketulosta ja yli 100 000 verotettavia ansiotuloja saaneiden marginaaliveronsa kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä. Valtionveron inflaatiotarkistus jätettiin tekemättä.
3) Asuntokunnan pääasiallinen tulolähde on se tulolaji, josta asuntokunnan jäsenet yhteensä saivat eniten tuloja vuoden aikana. Se ei kuvaa henkilöiden toimintaa, joten esimerkiksi opiskelijan pääasiallinen tulolähde voi olla palkkatulo. Se ei myöskään kuvaa tulonsaajien lukumäärää. Esimerkiksi työttömyyskorvausta saaneella henkilöllä asuntokunnan pääasiallinen tulolähde voi olla palkkatulot, jos asuntokunnan muut jäsenet saavat palkkatuloja.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta


Päivitetty 18.12.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. Tuloerot 2013, 2. Tulotasot tulojakauman eri kohdissa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2013/02/tjkt_2013_02_2014-12-18_kat_002_fi.html