Kotitalouksien tulot ja tuloerot maakunnissa 1995-2004

Keskituloisilla kotitalouksilla tasaisen hyvä tulokehitys maakunnissa vuonna 2004

Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat koko maassa vuonna 2004 keskiarvolla mitattuna reaalisesti 4,6 prosenttia edellisvuodesta. Mediaanitulolla mitattuna tulojen kasvu oli 3,5 prosenttia, joten myös keskituloisten tulot kasvoivat kohtuullisesti vuonna 2004 (kuvio 1).

Maakunnista voimakkainta tulojen kasvu oli Ahvenanmaalla, missä kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot olivat vuonna 2004 keskiarvolla mitattuna lähes 7 prosenttia korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Mediaanituloilla mitattuna tulojen kasvu oli ainoastaan vajaat 2,5 prosenttia, mikä kertoo siitä, että tulojen kasvu kohdentui Ahvenanmaalla voimakkaimmin hyvätuloisille kotitalouksille. Myös uusmaalaisten kotitalouksien tulokehitys oli hyvä vuonna 2004, sillä keskiarvotulolla mitattuna Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kotitalouksien reaalitulot olivat 5 prosenttia korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Ahvenanmaalaisten ja uusmaalaisten korkeaa keskimääräisten tuloja kasvua selittävät omaisuustulot, joista etenkin osinkotulot ja myyntivoitot kasvoivat selvästi vuonna 2004.

Vähiten tulot kasvoivat keskiarvolla mitattuna Kainuun kotitalouksilla, joiden tulot olivat vuonna 2004 3,5 prosenttia korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Myös Etelä-Karjalan, Pirkanmaan ja Lapin kotitalouksien tulojen kasvu jäi alle neljän prosentin vuonna 2004. Kuitenkin kun maakuntien tulojen kehitystä tarkastellaan keskituloisten tulokehitystä paremmin mittaavan mediaanitulon pohjalta, voidaan todeta kotitalouksien tulokehityksen olleen tasaisen hyvää kaikissa maakunnissa vuonna 2004.

Kuvio 1. Kotitalouksien reaalitulojen muutokset (%) maakunnittain vuosina 2003-2004.

Tulokäsite josta muutokset on laskettu: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä (uudistettu OECD) ja kotitaloutta kohden.

Maakuntien väliset tuloerot kasvussa

Pitemmällä aikavälillä kotitalouksien tulot ovat kuitenkin kehittyneet eri tahtiin eripuolella Suomea. Vuosina 1995-2004 selvästi parasta tulokehitys on ollut Ahvenanmaan kotitalouksilla, joiden ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo oli vuonna 2004 keskiarvolla mitattuna reaalisesti lähes 45 prosenttia korkeampi kun 1990-luvun puolivälissä. Mediaanilla mitattuna tulot olivat kasvaneet 35 prosenttia. Seuraavaksi korkein tulojen kasvu on ollut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kotitalouksilla, joiden ekvivalentti reaalitulo oli vuonna 2004 keskiarvolla mitattuna noin 35 prosenttia ja mediaanitulolla mitattuna vajaa 30 prosenttia korkeampi kuin 1995 (kuvio 2).

Heikointa tulojen kehitys on ollut vuosina 1995-2004 Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien kotitalouksilla. Kainuulaisten ja lappilaisten kotitalouksien keskimääräiset reaalitulot olivat vuonna 2004 runsaan viidenneksen ja mediaanitulot selvästi alle viidenneksen korkeammat kuin kymmenisen vuotta aikaisemmin. Maakuntien erilaisen tulokehityksen taustalta löytyy todennäköisesti monia tekijöitä; tulojen muutosten lisäksi kehitykseen on saattanut vaikuttaa myös tulojen rakenteissa ja myös tulonsaajien rakenteissa esimerkiksi muuttoliikkeen vuoksi tapahtuneet muutokset.

Kuvio 2. Kotitalouksien reaalitulojen muutokset (%) maakunnittain vuosina 1995-2004.

Tulokäsite josta muutokset on laskettu: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä (uudistettu OECD) ja kotitaloutta kohden.

Myös maakuntien sisäiset tuloerot kasvaneet selvästi

Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen selvästi. Erityisen voimakasta tuloerojen kasvu oli sekä 1990-luvun lopulla että aivan viime vuosina (2004). Tuloerojen kasvua selittävät pääasiassa omaisuustulot, joista ovat lisääntyneet etenkin osinkotulot ja realisoidut myyntivoitot. Tuloerojen kasvua on voimistanut se, että nämä tuloerät ovat pääasiassa kohdentuneet jo muutenkin hyvätuloisille kotitalouksille.

Kotitalouksien väliset tuloerot ovat kasvaneet myös maakuntien sisällä (kuvio 3). Suurimmat tuloerot olivat vuonna 2004 Uudenmaan ja Ahvenanmaan kotitalouksien keskuudessa. Matalimmat alueen sisäiset tuloerot olivat Keski-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Vuosina 1995-2004 tuloerot ovat kasvaneet jokaisessa maakunnassa selvästi. Siellä missä tuloeroihin vaikuttaneet omaisuustuloerät ovat olleet yleisempiä, on tuloerojen kasvukin ollut voimakkainta (esim. Ahvenanmaa ja Uusimaa). Näissä maakunnissa ovat myös tuloerojen vaihtelut olleet suuria. Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa ovat tuloerojen vuosittaiset vaihtelut olleet selvästi vähäisempiä, mutta näissäkin maakunnissa ovat tuloerot kasvaneet selvästi vuosina 1995-2004.

Kuvio 3. Kotitalouksien väliset tuloerot maakunnittain Gini-kertoimella mitattuna vuosina 1995 ja 2004.

Gini-kertoimet laskettu käytettävissä olevista rahatuloista.

Useassa maakunnassa kotitalouksien tuloista jo yli puolet tulonsiirtoja

Merkittävä osa suomalaisten kotitalouksien tuloista tulee nykyisin julkisen sektorin tai eläkelaitosten maksamista tulonsiirroista kuten eläkkeistä, lapsilisistä, sairaus- ja työttömyysturvaetuuksista, asumistuista, opintorahoista ja toimeentulotuesta. Saatujen tulonsiirtojen keskimääräinen bruttotulo-osuus oli vuonna 2004 koko maassa noin 43 prosenttia. Vastaava indeksi oli vuonna 1995 selvästi korkeampi, jolloin laman jäljiltä saatujen tulonsiirtojen keskimääräinen bruttotulo-osuus oli runsaat 47 prosenttia (kuvio 4).

Korkein saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2004 Kainuussa (52,3 %), Pohjois-Karjalassa (50,9 %) ja Etelä-Savossa (50,0 %). Laman jälkeen vuonna 1995 nämä suhdeluvut olivat näissä maakunnissa vain muutaman prosenttiyksikön korkeammat. Selvästi matalin saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2004 Ahvenmaalla (30,7 %). Kymmenisen vuotta aikaisemmin vastaava indeksi oli Ahvenanmaalla selvästi korkeampi (36,4 %).

Kuvio 4. Saatujen tulonsiirtojen keskimääräinen bruttotulo-osuus maakunnittain vuosina 1995-2004.

Selitteessä maakunnat järjestetty alenevaan järjestykseen vuoden 2004 indeksin mukaan.
Osuudet laskettu kotitaloustason suhdeluvuista.

Uusmaalaiset kotitaloudet maksavat eniten veroja suhteessa tuloihin

Kotitalouksien maksamien välittömien verojen ja veronluontoisten maksujen keskimääräinen bruttotulo-osuus oli koko maassa 20,7 prosenttia vuonna 2004 (kuvio 5). Tämä on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1995. Matalin välittömien verojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa (18,2 %) ja korkein Uudellamaalla (23,2 %). Se miksi keskimääräisesti suurempituloisilla Ahvenanmaan kotitalouksilla tämä indeksi oli matalampi kuin uusmaalaisilla kotitalouksilla, todennäköisesti johtuu kotitalouksien tulojen rakenne-eroista (ansiotulot/pääomatulot).

Kuvio 5. Maksettujen tulonsiirtojen keskimääräinen bruttotulo-osuus maakunnittain vuosina 1995-2004.

Selitteessä maakunnat järjestetty alenevaan järjestykseen vuoden 2004 indeksin mukaan.
Osuudet laskettu kotitaloustason suhdeluvuista.

Suhteellinen pienituloisuus lisääntynyt

Tuloerojen kasvun ohessa ja osittain myös siitä johtuen on suhteellinen pienituloisuus eli tuloköyhyys selvästi kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. Tuoreimman tulonjakotilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2004 noin 620 000 pienituloisessa kotitaloudessa asuvaa henkilöä. Tämä oli 12 prosenttia koko väestöstä. Tulonjaon kokonaistilastossa tuloköyhiksi luokiteltuja oli vuonna 2004 noin 100 000 henkilöä enemmän köyhyysprosentin ollessa 13,9. Eroa selittävät tilastojen erot tulo- ja tulonkäyttökäsitteissä, sekä mahdollisesti myös se, että kokonaistilastosta vastauskato puuttuu kokonaan. Tulokäsite-eroista merkittävimpiä ovat laskennallisen asuntoedun ja kotitalouksien välisten tulonsiirtojen puuttuminen kokonaistilastosta. Luotettaviin maakuntatason tulonjakotarkasteluihin ei tulonjakotilasto otosaineistona sovi, joten maakuntien pienituloisuusanalyyseihin käytetään koko väestön kattavia tulonjaon kokonaisaineistoja.

Maakuntien pienituloisuutta selvitettäessä on pienituloisuusrajana käytetty kunkin vuoden koko maan pienituloisuusrajaa. Esimerkiksi vuonna 2004 pienituloisiksi tulevat luokitelluiksi ne henkilöt, joiden kotitalouskohtainen ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo vuodessa jää alle 10 470 euron. Selvästi matalin pienituloisuusaste oli vuonna 2004 Ahvenanmaalla, missä pienituloisten osuus alueen kotitalousväestöstä oli alle 8 prosenttia. Merkille pantavaa on myös se, että Ahvenanmaalla pienituloisuusaste on pysynyt koko tarkastelujakson ajan tasaisen alhaisena.

Korkeimmat pienituloisuusasteet esiintyvät Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Vuonna 2004 selvästi korkein pienituloisuusaste oli Pohjois-Karjalan maakunnassa, jossa keskimäärin joka viides kotitalousväestöön kuuluva tulee luokitelluksi kotitalouden vuositulojen perusteella pienituloiseksi.

Kuvio 6. Pienituloisuus maakunnittain vuosina 1995 ja 2004, koko väestö.

Pienituloisuusraja: 60% koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta (käytettävissä oleva rahatulo).

Lasten, eli alle 18-vuotiaitten pienituloisuusaste oli Ahvenanmaalla selvästi alhaisin (7,5 %) vuonna 2004. Pitemmälläkin aikavälillä ovat Ahvenanmaan lasten pienituloisuusasteet olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maan alhaisimpia. Myös Pohjanmaalla oli muuhun maahan nähden alhainen lasten pienituloisuusaste vuonna 2004 (9,7 %). Korkeimmat lasten pienituloisuusasteet olivat vuonna 2004 Pohjois-Karjalan (16,7 %) ja Lapin (16,2 %) maakunnissa. Merkille pantavaa lasten pienituloisuudessa on se, että lasten pienituloisuusasteissa ei esiintynyt 1990-luvun puolivälissä kovin suuria eroja. Sen sijaan vuonna 2004 lasten pienituloisuuserot olivat maakuntien välillä selvästi suurempia (kuvio 7).

Kuvio 7. Lasten (alle 18 vuotta) pienituloisuus maakunnittain vuosina 1995-2004.

Pienituloisuusraja: 60% koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta (käytettävissä oleva rahatulo).

Pienituloisuus on pitkittymässä

Pitkittyneen pienituloisuuden indeksillä kuvataan sitä, kuinka laajassa määrin samat henkilöt ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin vuodesta toiseen. Käytetty määritelmä perustuu EU:n suosituksiin, joissa pitkittyneesti pienituloiseksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tarkasteltavan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kahtena vuotena.

Pitkittynyt pienituloisuus on lisääntynyt vuodesta 1998 lähtien Suomessa selvästi (kuvio 8). Pitkittyneesti pienituloisia oli Suomessa 4,7 prosenttia väestöstä vuonna 1998. Kuusi vuotta myöhemmin vastaava osuus väestöstä oli kasvanut kolmisen prosenttiyksikköä 7,6 prosenttiin.

Pitkittynyt pienituloisuusaste on ollut Pohjois-Karjalan maakunnassa koko tarkasteluperiodin ajan (vuoden 1998-2004) maakunnista selkeästi korkein. Vähäisintä pitkittynyt pienituloisuus on ollut viime vuosina Ahvenanmaalla. Lisäksi kun muissa maakunnissa pitkittynyt pienituloisuus on ollut kasvussa koko tarkasteluperiodin ajan, on pitkittynyt pienituloisuus pysynyt Ahvenanmaalla ennallaan koko ajan.

Kuvio 8. Pitkittynyt pienituloisuus maakunnittain vuosina 1998-2004. Pitkittyneesti pienituloisten osuus (%) alueen väestöstä.

Kuviossa maakunnat on järjestetty vuoden 2004 indeksin mukaan.

Pysyvämmin huipputuloisia vajaat 30 000 henkilöä

Tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa 1990-luvun puolivälissä alkanut tuloerojen voimakas kasvu selittyy lähes täysin väestön rikkaimman prosentin (noin 50 000 henkilöä / tilastovuosi) tuloilla. Vuonna 2004 tähän ryhmään pääsivät ne henkilöt, joiden kotitalouksissa ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo oli vähintään 60 780 euroa vuodessa.

Tulonjaon kokonaisaineistoista voidaan selvittää se, ovatko nämä huipputuloiset ja tuloerojen kasvun taustalla olevat henkilöt samoja vuodesta toiseen. Analogisesti pitkittyneen pienituloisuusindeksin kanssa tässä tarkastellaan pysyvää huipputuloisuutta indeksillä, jossa huipputuloisiksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat sijoittuneet kotitalouksiensa tuloilla mitattuna rikkaimpaan yhden prosentin väestönosaan kyseisen tilastovuoden lisäksi vähintään kaksi kertaa kolmen edellisvuoden aikana.

Näin määriteltynä pysyvästi huipputuloisia oli Suomessa noin 28 500 henkilöä vuonna 2004 (kuvio 9). Tämä on 1 200 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pysyvästi huipputuloisten lukumäärä on kasvanut jonkin verran, mikä osittain johtuu väestömäärän kasvusta. Suhteellisesti mitattuna pysyvästi huipputuloisia oli 0,55 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2004. Alimmillaan tämä suhde oli aikavälillä 1998-2004 vuonna 1999, jolloin pysyvästi huipputuloisten osuus oli 0,46 prosenttia väestöstä.

Kuvio 9. Pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin kuuluvien henkilöiden lukumäärä vuosina 1998-2004.

Suhteellisesti eniten pysyvästi huipputuloisiin kuuluvia löytyy Ahvenanmaalta ja Uudeltamaalta; näillä alueilla huipputuloisten osuus kotitalousväestöstä oli noin 1,2 prosenttia vuonna 2004 (kuvio 10). Vuoteen 1999 verrattuna Ahvenanmaan luku on pysynyt ennallaan. Sen sijaan Uudenmaan indeksi oli vuonna 2004 selvästi korkeampi kuin vuonna 1999.

Vähiten pysyvästi huipputuloisia löytyy Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnista, mutta näissäkin maakunnissa pysyvästi huipputuloisten suhteellinen osuus on kasvanut jonkin verran vuodesta 1999 vuoteen 2004.

Kuvio 10. Pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin kuuluvien henkilöiden osuus (%) maakunnan kotitalousväestöstä vuosina 1999 ja 2004.


Päivitetty 28.2.2006

Viittausohje:

Tilasto: Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. 2004, Kotitalouksien tulot ja tuloerot maakunnissa 1995-2004 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2004/tjkt_2004_2006-02-28_kat_001.html