Laatuseloste: Rahoitustilinpito

1. Tilastotietojen relevanssi

Rahoitustilinpito on osa kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Se kuvaa kansantalouden eri sektoreiden rahoitusvaroja ja velkoja vuoden lopussa sekä niiden määriin vaikuttavia rahoitustaloustoimia (virtoja) vuoden aikana. Rahoitustilinpito kattaa kaikki Suomen kansantalouden sektorit sekä Suomen ja ulkomaiden välisen rahoitustaseen ja rahoitustaloustoimet. Tilasto sisältää myös vastinsektoritiedot, joiden kautta voidaan tarkastella sektorien välisiä velka- ja saamissuhteita. Rahoitustaseet arvostetaan pääsääntöisesti markkina-arvoon.

Rahoitustilinpidossa noudatetaan talousyksiköiden luokittelussa institutionaalista sektoriluokitusta (Sektoriluokitus 2000, Käsikirjoja 5, Tilastokeskus, maaliskuu 2000) ja rahoitusinstrumentteja luokiteltaessa rahoitusvaadeluokitusta (Rahoitusvaadeluokitus 1996, Käsikirjoja 6, Tilastokeskus, toukokuu 1995.) Käytetyt sektori- ja vaadeluokitukset on kuvattu kohdassa Luokitukset.

Tilastoa on laadittu tilastovuodesta 1995 lähtien Euroopan tilinpitojärjestelmän (EKT95) edellyttämällä ja siten kansainvälisesti vertailukelpoisella tavalla. Euroopan tilinpitojärjestelmä on kuvattu käsikirjassa EKT95, Euroopan Yhteisöjen tilastotoimisto Eurostat, 1995. Käsikirjan luvuissa 5-7 käsitellään rahoitustilinpitoa.

Rahoitustilinpidon historia-aikasarja vuosilta 1970-1994 poikkeaa EKT95:n periaatteista rahoitusvarojen kattavuuden ja arvostuksen sekä tilastoyksiköiden luokittelun osalta. Julkaistu sisältö ei pidä sisällään vastinsektoritietoja ja siinä käytetty sektori- ja vaadeluokittelu on karkeampi kuin EKT95-aikasarjassa.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Rahoitustilinpito on pääasiassa muista tilastoista johdettu tilasto. Tilaston laadinnassa käytetään lähteinä paitsi rahoitustilastoja, myös muita sektori- tai vaadekohtaisia tase- ja virtatietoja sisältäviä tilastoja ja aineistoja. Tiedot sovitetaan yhteen tasapainotetuksi kokonaisuudeksi. Seuraavassa kuvataan keskeiset EKT95:n mukaisten tietojen laadintaan käytetyt tietolähteet.

Tärkeimmät tietolähteet

Yritysten rakennetilasto

Yrityssektorin rahoitustaseen päätietolähde on Tilastokeskuksen yritysten rakennetilaston tietokanta, joka sisältää yritysten tilinpäätöstietoja. Rakennetilaston tasetietojen kautta saadaan koko sektorille määrättyä kirjanpitoarvoiset rahoitusvarojen ja -velkojen kokonaissuureet sekä jonkin verran vaadekohtaista tietoa

Luottolaitostilasto

Luottolaitostilasto perustuu luottolaitosten viranomaistiedonkeruuseen eli VIRATI:iin. Mukana olevat viranomaisinstituutiot ovat Tilastokeskus, Finanssivalvonta ja Suomen Pankki. Tiedonkeruun perusta on Finanssivalvonnan tietotarpeet valvottavista luottolaitoksista, mutta osa tiedonkeruusta perustuu myös Tilastokeskuksen tietotarpeisiin. Keruu käsittää tuloslaskelman, taseen ja useita liitetauluja. Tase liitetauluineen on rahoitustilinpidossa talletuspankkien ja muiden luottolaitosten keskeinen tietolähde, siitä saadaan vaadekohtaiset reunatiedot. Tase sisältää myös vastinsektoritietoa.

Maksutase

Suomen Pankki laatii Suomen maksutasetilaston, joka on rahoitustilinpidon ulkomaat –sektorin päätietolähde. Maksutasetilastossa kuvataan kansantalouden ulkoista tasapainoa eli kotimaan ja muun maailman välisiä taloussuhteita. Rahoitustilinpidon laadinnassa käytetään sen sisältämiä rahoitustasetta ja ulkomaisen varallisuuden tasetta, jotka kuvaavat ulkomaisia saamisia ja velkoja sekä niiden muutoksia. Maksutasetilaston kirjaukset ovat pääosin yhtenevät kansantalouden tilinpidon periaatteiden kanssa.

Luottokanta

Tilastokeskuksen luottokantatilasto on lähes kaikille sektoreille yhteinen tietolähde. Siitä ilmenee koko kotimaisen luottokannan (lainat ja joukkovelkakirjalainat) jakaantuminen luotonantaja- ja luotonsaajasektoreittain sekä luotonsaajatoimialoittain sekä luottojen jakaantuminen käyttötarkoituksen mukaan. Lähdettä käytetään lähinnä vastinsektoritietojen laadinnassa.

Rahoitustilinpidon kysely

Rahoitustilinpidon laadintaa varten Tilastokeskus kerää rahoitustasetiedot noin 90 tiedonantajalta. Tiedonantajia ovat muut rahoituslaitokset kuin luottolaitokset, työeläkelaitokset, muut sosiaaliturvarahastot sekä suurimmat voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin kuuluvat säätiöt. Kyselyn tuottamat tiedot ovat tilaston laadinnassa tärkeää perusaineistoa. Rahoitustasekysely on ainoa tietolähde, joka on suunniteltu ainoastaan rahoitustilinpidon laadintaa varten.

Kuntien taloustilasto

Paikallishallinnon tärkein tietolähde on Tilastokeskuksen tuottama Kuntien ja kuntayhtymien taloustilasto, joka sisältää tietoja kuntien ja kuntayhtymien menoista ja tuloista, varoista ja veloista sekä toiminnasta. Kuntien ja kuntayhtymien sekä niiden liikelaitosten tasetietoja sekä rahoituslaskelmatietoja käytetään rahoitustilinpidon laadinnassa.

Valtion liikekirjanpito

Valtion liikekirjanpito pitää sisällään valtion virastojen ja rahastojen kirjanpidon. Liikekirjanpidon tasetilejä käytetään päätietolähteenä valtion rahoitustilien laadinnassa. Aineistoa ylläpitää Valtiokonttori.

Valtiokonttorin velkaraportit

Valtion velan laskenta perustuu suurelta osin Valtiokonttorin kuukausittain julkaisemaan valtion velkaraporttiin. Neljännesvuosittain saatava raportti sisältää tietoa nimellis- ja markkinahintaisesta velasta vaateittain ja valtion johdannaisista.

TELAn sijoitusseurantakysely

Sijoitusseurantakysely on työeläkelaitosten tärkein tietolähde. Työeläkevakuuttajat TELA kerää jäsenlaitoksiltaan Finanssivalvonnan, Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen kanssa yhteistyössä laaditun sijoituskantatilaston ja laatii niistä yhteenvetotilastot. Yhteenvetotilastot ovat rahoitustilinpidon käytettävissä eriteltynä pakolliseen ja vapaaehtoiseen työeläkevakuuttamiseen. Lisäksi vastaavat tiedot saadaan muista sosiaaliturvarahastoista sekä Suomen Pankin eläkerahastosta.

Suomen Pankin tilinpäätöstiedot

Suomen Pankki toimittaa Tilastokeskukselle vuosittain taseensa rahoitustilinpidon käyttämän sektori- ja vaadeluokittelun mukaisena.

Sijoitusrahastotilasto

Tilastokeskuksen keräämä sijoitusrahastotilasto sisältää tietoja kotimaisten sijoitusrahastojen sijoituksista sekä rahasto-osuuksista ja niiden omistuksista neljännesvuosittain. Tilasto pitää sisällään tiedot sijoitusrahastoista rahastotyypeittäin, arvopaperisalkun sisällön liikkeeseenlaskijasektoreittain, rahaston arvon, rahasto-osuuksien arvot, rahasto-osuuksien nettomerkinnät neljänneksen aikana sekä liikkeellä olevien rahasto-osuuksien jakaantuminen omistajasektoreittain. Myös vuosikohtaiset rahastojen tuloslaskelmat ja taseet sisältyvät tilastoon. Tilastoa käytetään rahoitustilinpidossa rahasto-osuuksien laskentaan kaikille sektoreille.

Tilasto on lopetettu vuonna 2009. Jatkossa vastaavat tiedot sijoitusrahastoista kerää Suomen Pankki.

Arvopaperikeskuksen arvo-osuusrekisteri

Noteerattujen osakkeiden laskentaan käytetään Arvopaperikeskuksen (APK) arvo-osuusrekisterin tietoja. Rekisteristä saadaan neljännesvuosittain kunkin arvo-osuusjärjestelmään kuuluvan osakesarjan sektorikohtaiset omistukset kappaleittain sekä osakkeiden kurssit neljänneksen lopussa. Tietojen perusteella voidaan laskea kotimaisten noteerattujen osakkeiden taseet ja virrat kaikille sektoreille.

Sijoituspalveluyritystilasto

Tilastokeskuksen keräämä tilasto sisältää kaikkien Suomessa toimivien sijoituspalveluyritysten taseet, joita käytetään osana muiden rahoituslaitosten tietojen laskennassa.

Vakuutusyhtiötilasto

Finanssivalvonta laatii vuosittain vakuutusyhtiötilaston. Tilaston sisältämistä vakuutusyhtiöiden ja -yhdistysten taseista saadaan kirjanpitoarvoiset reunat soveltuville vaateille. Lisäksi Finanssivalvonta toimittaa taseyhteenvedot vapaaehtoisten eläkerahastojen osalta.

Vakuutusyhtiöiden sijoitusseuranta

Finanssialan keskusliitto FK kerää tietoja vakuutuslaitosten sijoituksista neljännesvuosittain. Tiedonkeruu syntyi yhteistyössä Finanssivalvonnan, Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen kanssa. Tilasto on rahoitustilinpidon kannalta merkittävä tietolähde vakuutuslaitosten sijoitusten ja etenkin niiden muutosten tilastoinnissa

Yhteenvetoprosessi

Rahoitustilinpito on tasapainotettu tilastojärjestelmä, joten sektorikohtaiset lähdetiedot täytyy sovittaa yhteen. Yhteensovitus tehdään vastinsektoreittain vaade vaateelta niin, että kullekin sektorin saamis- ja velkaerälle löytyy vastinkirjaus toisen sektorin saamissa/veloissa. Poikkeavat tiedot sovitetaan yhteen. Laadintaprosessi on työläs ja kukin tieto arvioidaan erikseen. Lähdeaineisto analysoidaan samalla tarkasti ja mahdolliset yhteensopimattomuudet tulevat esiin. Lopullisen tiedon valinnassa painotetaan luotettavuutta ja systemaattista tietolähteiden käyttöä sekä sektorin rahoitustaseen kokonaisuutta (rahoitusvarojen tai velkojen yhteissummia). Kotitaloussektorin tiedoista suuri osa syntyy vastinsektoritiedoista.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Rahoitustilinpito on pääasiassa muista tilastoista johdettu tilasto. Täten lähdetilastojen laadulla on ratkaiseva merkitys tilaston luotettavuuden kannalta. Koska lähdetilastoja on erityyppisiä, epävarmuustekijöitäkin on monenlaisia. Oman vaikeutensa rahoitustilinpidon laadintaan tuovat lähdetilastojen poikkeamat kansantalouden tilinpidon määritelmistä. Poikkeamat koskevat etenkin rahoitusvarojen arvostusperiaatetta sekä vaateiden ja tilastoyksikköjen luokituksia. Rahoitustaloustoimista (virroista) on lisäksi joissain aineistoissa vain niukasti tietoa, jolloin tietoja on estimoitava esimerkiksi taseiden muutoksen avulla. Alipeittoa ei juuri esiinny, koska lähes kaikki päätietolähteet ovat totaaliaineistoja. Tietolähteiden käytössä pyritään systemaattisuuteen ja jatkuvuuteen.

Yhteenvetoprosessissa sektorikohtaiset tiedot sovitetaan yhteen tasapainotetuksi kokonaisuudeksi. Prosessissa voidaan arvioida eri tietolähteiden luotettavuutta suhteessa muihin tietoihin. Näin voidaan hallita epävarmuustekijöitä ja paljastaa virhelähteitä. Yhteenveto onkin keskeisessä roolissa tilaston luotettavuuden kannalta. Yhteenvedossa osa tiedoista, joille ei ole suoraa tietolähdettä, lasketaan muiden tietojen perusteella (residuaalina). Tämä koskee erityisesti yrityssektoria. Näin johdettuihin tietoihin liittyy usein keskimääräistä suurempaa epävarmuutta.

Tilastollinen ero

Rahoitustilinpidon tarkkuutta voidaan arvioida tarkastelemalla rahoitustilejä suhteessa kansantalouden reaalitilinpidon kirjauksiin. Nettoluotonanto on (reaali-)sektoritilien tasapainoerä, jonka tulee täsmätä rahoitustilien sisältämään nettorahoitustaloustoimet-erään. Poikkeamaa kutsutaan tilastolliseksi eroksi, jota voidaan tarkastella sektorikohtaisesti. Erojen suuruus vaihtelee sektoreittain. Suurimmat erot löytyvät yrityksistä, ulkomaista ja kotitalouksista ja pienimmät erot taas julkisyhteisöistä. Yritys- ja ulkomaat -sektorien tilastollinen ero on ollut kasvussa 2000-luvun lopulla ja lisäksi ero on systemaattisesti samansuuntainen. Taustalla on ulkomaat-sektorin päätietolähteenä käytettävän maksutasetilaston kasvanut sisäinen tilastoero vaihtotaseen ja rahoitustaseen välillä. Monissa muissa maissa tilastollista eroa ei näytetä lainkaan, vaan tilit tasapainotetaan.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Rahoitustilinpidon tiedot ilmestyvät vuosittain heinäkuussa (t +6,5kk). Silloin viimeisimmän tilastovuoden tiedot ovat ennakollisia ja ne tarkentuvat tietolähteiden tarkentumisen vuoksi seuraavan julkistuksen yhteydessä seuraavan vuoden tammikuussa (t +13kk). Lisäksi menetelmämuutoksista yms. johtuvia aikasarjakorjauksia tehdään tarvittaessa koko EKT95-aikasarjaan ja niistä johtuen luvut voivat muuttua merkittävästi.

5. Tietojen saatavuus

Rahoitustilinpito julkaistaan tilaston kotisivuilla, joilta löytyvät myös tilaston kuvaukset. Lisäksi Euroopan Unionin tilastovirasto Eurostat julkaisee tiedot kotisivuillaan.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Rahoitustilinpidon vuodesta 1995 alkavien EKT95-aikasarjojen tiedot ovat pääosin vertailukelpoisia vuodesta toiseen. Vapaaehtoiset eläkerahastot siirrettiin työeläkelaitoksista vakuutuslaitoksiin vuodesta 2000 alkaen, mikä tuo katkoksen aikasarjoihin. Tietolähteiden muutokset voivat myös vaikuttaa tietojen vertailtavuuteen. Esimerkiksi yrityssektorin laskentaan käytetyt tietolähteet ovat tulleet kattavammiksi matkan varrella.

Vuosien 1970-1994 tase-aikasarjat poikkeavat EKT95:n mukaisista aikasarjoista merkittävästi kattavuuden, yksiköiden luokittelun, varojen arvostuksen sekä laadintamenetelmien osalta. Tärkeimmät poikkeamat ovat:

  • Henki- ja eläkevakuutussäästöjä ja muita vakuutussaamisia ei ole tilastoitu rahoitusvaroina

  • Johdannaisia ei ole tilastoitu rahoitusvaroina

  • Osakkeet ja muut arvopaperit on arvostettu pääsääntöisesti nimellisarvoon tai muuhun kirjanpitoarvoon.

  • Osakkeiden ja osuuksien osalta kattavuus on puutteellinen

  • Muihin saamisiin ja velkoihin (AF.7) on luettu eriä, joita ei ole voitu kohdentaa muihin vaateisiin

  • Työeläkelaitokset on luokiteltu vakuutuslaitoksiin (S.125)

  • Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt sisältyvät yrityssektoriin (S.11)

  • Muut rahoituslaitokset (S.123) sisältävät myös muut luottolaitokset kuin pankit sekä rahoitusta avustavat laitokset

  • Vuosina 1970-1975 valtion liikelaitokset sisältyvät valtiosektoriin

  • Kotitalouksien ja yritysten tiedot perustuvat osittain arvioihin

  • Yrityssektorin sisäisten saamisten ja velkojen kattavuus on puutteellinen

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Rahoitustilinpito koostuu monista eri lähdetilastoista saaduista tiedoista. Käsitteelliset poikkeamat ja tasapainotus aiheuttavat sen, ettei tilasto ole aina kaikilta osin täysin yhtenevä lähdetilastojen kanssa. Vertailua ei usein ole järkevää tehdäkään. Rahoitustilastoihin nähden poikkeamat ovat yleensä pieniä.

Maksutasetilaston sisältämät ulkomaisen varallisuuden tase ja rahoitustase ja ovat rahoitustilinpidossa ulkomaat-sektorin päälähteet. Ne vastaavat käsitteiltään lähes täysin rahoitustilinpidon käsitteistöä. Rahoitustilinpidon ulkomaat-sektori ei kuitenkaan ole täysin yhtenevä maksutaseen kanssa. Tämä johtuu osaksi pienistä arvostusperiaatteisiin liittyvistä käsitteellisistä poikkeamista, mutta ennen muuta vaihtoehtoisten lähteiden käytöstä. Rahoitustilinpidon käytössä on lähteitä, jotka antavat täsmällisemmän kuvan joidenkin sektoreiden ulkomaisista saatavista ja veloista. Joskus maksutaseen tietoja joudutaan myös sopeuttamaan yhteenvetovaiheessa tasapainon saavuttamiseksi.

Suomen Pankissa laaditaan rahoitustilinpitoa neljännesvuosittain Euroopan keskuspankin ohjeistuksen perusteella. Tiedot pyritään pitämään täysin yhtenevinä vuosirahoitustilinpidon kanssa. Täydellistä yhtenevyyttä ei kuitenkaan ole kaikilta osin saavutettu. Tilastokeskuksessa laadittavat julkisyhteisöjen neljännesvuosittaiset rahoitustilit ovat täysin yhtenevät vuositietojen kanssa.

Julkisyhteisöjen EMU-alijäämä ja -velkatilasto sisältää tietoja rahoitustaloustoimista. Tiedot ovat täysin yhtenevät rahoitustilinpidon kanssa. Sen sijaan velkatiedot poikkeavat rahoitustilinpidon tiedoista arvostuksen osalta. Rahoitustilinpidossa julkisyhteisöjen velka kirjataan markkina-arvoon, EMU-velka nimellisarvoon.


Lähde: Rahoitustilinpito, Tilastokeskus

Lisätietoja: Matti Okko +358-9-1734 3341, Marjatta Ropponen +358-9-1734 3323, rahoitus.tilinpito@stat.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö


Päivitetty 15.7.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Rahoitustilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-4886. 2009, Laatuseloste: Rahoitustilinpito . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 25.4.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rtp/2009/rtp_2009_2010-07-15_laa_001_fi.html