Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen kasvihuonekaasupäästötietojen mukaan Suomi täyttää Kioton ensimmäisen velvoitekauden päästörajoitusvelvoitteensa. Kauden 2008–2012 päästöt olivat lähes 5 prosenttia alle Suomelle määritellyn sallitun päästömäärän.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuonna 2012 edellisvuodesta 5,9 miljoonalla hiilidioksiditonnilla (CO2-ekv.) ja vastasivat 61,0 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Päästöt vähenivät edelliseen vuoteen verrattuna kaikilla sektoreilla, merkittävimmin energiasektorilla, jossa laskua oli 10 prosenttia. Teollisuusprosesseista päästöt vähenivät 5 prosenttia, maataloudesta 2 prosenttia ja jätteiden käsittelystä 2 prosenttia. Liuottimien ja muiden tuotteiden käytön päästöt pienenivät 5 prosenttia. Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektorin nettonielu oli edellisen vuoden tasolla ollen 25,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Päästövähenemästä suurin osa toteutui päästökauppasektorilla. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 13 prosenttia pienemmät. Kokonaispäästöissä ei ole mukana LULUCF-sektorin nettonieluja.

Vuoden 2012 kokonaispäästöistä 78 prosenttia oli peräisin energiasektorilta. Teollisuusprosessien (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 9 prosenttia, maatalouden 9 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 83 prosenttia oli hiilidioksidia, 9 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua), 7 prosenttia metaania ja 2 prosenttia F-kaasuja.

Energiasektorilla päästöt vähenivät eniten sähkön ja lämmön tuotannossa. Lähes puolet sähkön ja lämmön tuotannosta katettiin uusiutuvilla energialähteillä. Sähköntuotannossa fossiilisia polttoaineita korvattiin sähköntuonnilla hyvän pohjoismaisen vesitilanteen takia. Lisäksi energian kokonaiskulutus laski teollisuustuotannon vähenemisestä johtuen. Energiateollisuuden päästöt vaihtelevat suuresti vuosien välillä, viimeaikainen keskimääräinen päästötaso on vajaan kolmanneksen 1990 päästöjä suurempi. Liikenteen päästöt pienenivät myös hieman viime vuodesta, 1990-luvun alun laman jälkeen alkanut päästöjen tasainen kasvu taittui 2008 ja päästöt putosivat vuonna 2012 alle vuoden 1990 päästöjen. Liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoite oli 6 prosenttia vuosina 2011–2012.

Puunkäyttö nousi ensimmäistä kertaa tarkasteluajanjaksolla 1990–2012 suurimmaksi energialähteeksi ohittaen öljyn.

Teollisuuden prosesseista mineraalituotteiden valmistuksen ja käytön päästöt pienenivät eniten, noin 11 prosenttia. F-kaasujen käytön päästöt vähenivät 10 prosenttia, raudan ja teräksen tuotannon päästöt pienenivät 3 prosenttia, kun taas kemianteollisuuden päästöt nousivat 6 prosenttia. F-kaasujen käytön päästöt ovat viimeaikaisesta pienentymisestä huolimatta trendiltään edelleen reippaassa kasvussa ja vastaavat nykyisellään jo noin viidenneksestä teollisuusprosessien päästöistä. Suurin osa F-kaasupäästöistä tulee kylmä- ja ilmastointilaitteista. Kemianteollisuuden päästöt ovat vähentyneet runsaasti typpihaponvalmistuksessa käyttöönotetusta päästöjen vähennystekniikasta johtuen, ja sektorin nykytaso on alle puolet vuoden 1990 tasosta. Muiden teollisuusprosessien päästöt notkahtivat lamavuonna 2009, mutta ovat palautuneet sitä edeltävälle tasolle.

Maatalouden päästöt maaperästä ja eläinten ruuansulatuksesta vähenivät hieman, lannankäsittelyn päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla. Maaperän päästöt putosivat 1990-luvun alussa väkilannoituksen vähentymisen myötä, minkä jälkeen päästötaso on ollut melko vakio. Eläinten ruuansulatuksen päästöt laskivat vuosien 1990 ja 2007 välillä tasaisesti tuotantoeläinten (lähinnä nautojen) määrien vähetessä, viime vuosina päästötaso on vakiintunut. Lannankäsittelyn päästöt ovat pysyneet jo pitkään vuoden 1990 päästötasolla.

Jätteiden käsittelyn päästöistä yli neljä viidennestä tulee kaatopaikoille sijoitetuista jätteistä, myös päästövähennys johtuu kyseisen luokan päästöjen pienentymisestä. Kompostoinnin ja jäteveden puhdistuksen päästöt pysyivät samalla tasolla kuin edellisvuonna. Vuodesta 1990 jätteiden käsittelyn päästöt ovat pudonneet lähes puoleen, syynä tähän ovat tehostunut kaatopaikkakaasun talteenotto ja kaatopaikalle menevän yhdyskuntajätteen määrän vähentyminen. Tätä ovat tukeneet jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin toimeenpanot 90-luvulla, jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys sekä jätteen polton yleistyminen. Myös kompostointi on lisääntynyt, ja päästöt tästä luokasta ovat lisääntyneet tasaisesti vuodesta 1990 alkaen, mutta vaikutus kokonaisuuteen on ollut pieni. Lisäksi päästöjä on pienentänyt tehostunut jätevesien käsittely ja siinä syntyvän metaanikaasun talteenotto.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori on Suomessa nettonielu eli kasvihuonekaasujen poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin niiden päästöt ilmakehään. Nettonielu vuonna 2012 kasvoi 7 prosenttia edellisvuodesta, ollen 25,9 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Suurin hiilinielu on puuston kasvu. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti perusvuodesta 1990 lähtien. Hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Hakkuiden lisäksi merkittävimmät päästölähteet sektorilla ovat orgaaniset maat metsä- ja viljelysmailla, vuonna 2012 ne olivat yhteensä 15,2 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kivennäismaat sen sijaan sitoivat hiiltä maaperään vuonna 2012 yhteensä 8,0 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355,0 miljoonaa tonnia CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna keskimäärin 71,0 miljoona tonnia CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin vuonna 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Tilastokeskuksen vuoden 2012 tietojen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat olleet Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012 338,4 milj. t CO2-ekv. Kokonaispäästöt ovat lähes 5 prosenttia pienemmät kuin Kioton pöytäkirjan Suomelle asettama päästöjen rajoitusvelvoite. Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Tilityskausi alkaa huhtikuussa 2014 tehdyn inventaariolähetyksen kansainvälisen tarkastusprosessin päätyttyä ja kestää 100 päivää. Tarkastusprosessi kestää vähintään vuoden, tarkemmasta päättymispäivästä on tarkoitus sopia ilmastoneuvotteluissa. Kioton pöytäkirjan rajoitusvelvoitteen täyttymiseen vaikuttavat myös muut tekijät kuin kokonaispäästöt (ks. taulukko 2). Tilastokeskuksen kasvihuonekaasupäästötietojen valossa Suomi on täyttänyt velvoitteensa, koska päästöt ovat vähentyneet velvoitetta enemmän ja valtiolla on velvoitekauden kansalliset päästöt ylittävä määrä päästöyksiköitä.

Päästökauppasektorin päästöt pienempiä kuin sektorin päästöoikeudet

EU:n päästökauppadirektiivin mukaisesti Suomi on luovuttanut osan sallitun päästömäärän yksiköistä päästökaupan piiriin kuuluville toiminnanharjoittajille. Luovutettu määrä on vastannut päästökauppasektorille allokoitua päästöjen rajoitusvelvoitetta. Toiminnanharjoittajat ovat vuosittain palauttaneet valtiolle todellisia päästöjään vastaavan määrän päästöyksiköitä. Mikäli toiminnanharjoittajan päästöt ovat ylittäneet sille luovutetun määrän, on se hankkinut lisää päästöyksiköitä päästökauppamarkkinoilta. Taulukossa 2 on oletettu, että päästöyksiköiden luovutus toiminnanharjoittajille ja niiden palautus valtion tilille ovat tapahtuneet samana vuonna kuin päästöt ovat toteutuneet. Todellisuudessa päästöyksiköiden siirroissa tilien välillä on viiveitä. Päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien konkurssit ovat myös vähentäneet palautettavien päästöyksiköiden määrää. Tämä määrä on suhteellisen pieni eikä sitä ei ole huomioitu taulukossa 2.

Ensimmäisellä velvoitekaudella yritysten päästökauppasektorin päästöt olivat 11,2 miljoonaa tonnia päästöoikeuksia pienemmät. Nämä päästöyksiköt ovat kuitenkin kohdennettu päästökaupan toiminnanharjoittajille eivätkä ole Suomen valtion käytössä velvoitteen täyttämistä arvioitaessa.

Myös päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähentyneet

Päästökauppasektorin ulkopuolelle jää muun muassa rakennusten erillislämmitys, liikenne, maatalous, jätehuolto ja F-kaasujen käyttö. Näiden sektoreiden päästöjen on arvioitu vähentyneen lähes 20 prosenttia vuodesta 1990. Koska päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorin päästöjen erotuksena, on arvio karkea. EU:n päästökauppa alkoi vuonna 2005 ja päästökaupan kattavuus on nykyisin laajempi kuin päästökaupan alkaessa. Vuoden 1990 päästökaupan ulkopuoliset päästöt on laskettu kauden 2005–2007 tilanteen mukaisesti.

Eniten päästöjä on vähentynyt rakennusten erillislämmityksessä, jossa on siirrytty kaukolämpöön sekä uusiutuviin energialähteisiin. Lisäksi päästöjä on vähentänyt kaatopaikoille vietävän jätteen määrän pienentyminen: kierrätys ja jätemateriaalien uusio- ja energiakäyttö ovat lisääntyneet ja erityisesti kaatopaikkakaasun talteenoton yleistyminen on vähentänyt päästöjä. Myös kemianteollisuuden N2O-päästöjä alentavat toimenpiteet ovat vähentäneet runsaasti päästöjä.

Kioton pöytäkirjan artiklat 3.3 ja 3.4

Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaiset päästöt ja poistumat vaikuttavat velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista ( metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävity s) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien ( metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen ) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoitotoimen Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella.

Artiklan 3.3 toimien vuotuiset päästöt ovat olleet vuosina 2008–2012 keskimäärin 2,8 milj. t CO2-ekv vuodessa. Metsän hävityksen päästöt ovat olleet keskimäärin 2,9 milj. t CO2-ekv. vuodessa, kun metsittäminen on vastaavasti ollut keskimäärin 0,1 milj.t CO2-ekv. suuruinen vuosinielu (ks. taulukko 1). Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2012 yhteensä noin 324 000 hehtaaria. Pääosin metsää on raivattu rakentamisen, tiestön ja voimansiirtolinjojen alta, mutta metsäpinta-alaa on muutettu myös pelloiksi ja otettu turvetuotantoon. Metsämaan muuttamista toiseen maankäyttöön on Suomessa vaikea välttää, sillä Suomen maapinta-alasta metsää on 72 prosenttia.

Vuosien 1990–2012 aikana on syntynyt uutta metsäpinta-alaa metsittämisen seurauksena yhteensä noin 167 000 hehtaaria. Pääasiassa nämä alueet ovat entisiä viljelysmaita, joita on metsitetty joko aktiivisesti tai ne ovat metsittyneet luontaisesti peltojen viljelyn loputtua. Jonkin verran on metsitetty myös entisiä turvetuotantoalueita.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu on ollut vuosina 2008–2012 keskimäärin 37,9 milj. t CO2-ekv. vuodessa. Metsänhoidon nielu on Suomelle tärkeä, sillä Kioton ensimmäisen kauden sääntöjen mukaan metsänhoidon nielulla voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukaiset kokonaispäästöt. Kompensaation lisäksi Suomi saa metsänhoidon nieluista päästötaseeseen hyvitystä maakohtaisen enimmäismäärän ns. kattoluvun mukaisesti. Suomelle määritetty nielukatto on 0,6 milj. t CO2-ekv. per vuosi (koko velvoitekauden nielukatto on 2,9 milj. t CO2-ekv.). Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä.

Tiedot artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaisista päästöistä ja poistumista ovat tarkentuneet edellisvuodesta maankäytön muutospinta-aloja selvittäneen hankkeen valmistuttua ja viimeisimpien valtakunnallisen metsäinventaarion (VMI11) tietojen käytön myötä.

Taulukko 1. Kioton pöytäkirjan artiklan 3 mukaisten toimien päästöt (+) ja poistumat (-) vuosina 2008–2012 sekä velvoitteen laskenta Kioton ensimmäisellä velvoitekaudella

Kioton pöytäkirjan mukaiset toimet Nettopäästöt/ poistumat Velvoitteeseen laskettava määrä
2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä
    miljoonaa tonnia CO2-ekv.
A. Artiklan 3.3 toimet           14,0 0 1)
Metsitys ja uudelleen metsitys -0,1 -0,1 -0,1 -0,1 -0,1 -0,5  
  Alueet, joita ei ole hakattu velvoitekaudella -0,1 -0,1 -0,1 -0,1 -0,1 -0,5  
  Alueet, joita on hakattu velvoitekaudella              
Metsän hävitys 3,4 3,1 2,8 2,7 2,5 14,5  
B. Artiklan 3.4 toimet           -189,3 -2,9 2)
Metsänhoito -38,0 -48,9 -33,2 -33,6 -35,6 -189,3  
1) Artiklan 3.3 toimien päästöt kompensoituvat metsänhoidon poistumilla
2) Maakohtainen metsänhoidon nielukatto Kioton 1. velvoitekaudelle on määritelty Marrakeshin sopimuksessa (16/CMP.1)

Suomi hyödyntänyt Kioton joustomekanismeja

Suomen valtio on hankkinut päästöyksiköitä 6,1 miljoonaa tonnia Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta ja toteuttamalla päästöjä vähentäviä hankkeita muissa maissa.

Suomessa toteutetut yhteistoteutushankkeet ovat vähentäneet kemianteollisuuden päästöjä yli 4 milj. t CO2-ekv. Osa hankkeissa saavutetuista päästövähennyksistä – vajaat miljoona tonnia hiilidioksidiekvivalentteina – ei ole kuitenkaan hankesopimuksen mukaisesti Suomen valtion käytettävissä.

Ennakkotiedon mukaan Suomella 13,5 miljoonaa tonnia päästöyksiköitä yli velvoitteen

Suomi on Tilastokeskuksen tietojen mukaan saavuttamassa Kioton pöytäkirjan asettaman tavoitteen kasvihuonekaasujen rajoittamiselle. Valtion tilillä on 13,5 miljoonaa tonnia enemmän päästöyksiköitä kuin ensimmäisen velvoitekauden rajoitusvelvoite edellyttäisi.

Kioton pöytäkirjan mekanismeja voi hyödyntää vuonna 2015/2016 päättyvän tilityskauden loppuun saakka, joten muutokset valtion hallinnoimiin päästöyksiköihin ovat mahdollisia.

Suomi voi siirtää vuoden 2013 alussa alkaneelle Kioton pöytäkirjan toiselle velvoitekaudelle yksiköitä maksimimäärän, jonka kansainväliset säännöt ja EU:n lainsäädäntö sallivat. Hankemekanismeista hankittujen yksiköiden ylijäämä voidaan käyttää myös EU:n taakanjakopäätöksen velvoitteen hoitamiseksi vuosina 2013–2020.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Ei-päästökauppasektorin päästöt on laskettu kokonaispäästöarvion ja päästökauppasektorin toteutuneiden päästöjen erotuksena.

Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutuminen Suomessa vuosien 2008–2012 päästötietojen perusteella

  Toteuma 2008 Toteuma 2009 Toteuma 2010 Toteuma 2011 Toteuma 2012 Yhteensä
  miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Kokonaispäästöt
Toteutuneet päästöt 70,1 66,0 74,4 66,9 61,0 338,4
Suomen sallittu päästömäärä 71,0 71,0 71,0 71,0 71,0 355,0
Päästökauppasektori
Päästöt 1) 36,2 34,4 41,3 35,1 29,5 176,4
Yrityksille myönnetyt
päästöyksiköt
36,5 37,1 37,9 38,0 38,1 187,6
Yritysten päästöyksiköiden
yli-/alijäämä 2)
+0,4 +2,7 -3,4 +2,9 +8,6 +11,2
Ei-päästökauppasektori
Päästöt 34,0 31,6 33,1 31,8 31,5 162,0
Käytettävissä olevat päästöyksiköt 3) 34,5 33,9 33,1 33,0 32,9 167,4
Valtion vastattava
päästöyksiköiden yli-/alijäämä
+0,5 +2,3 -0,02 +1,2 +1,4 +5,4
Kioton pöytäkirjan toimet ja joustomekanismit sekä muut yksiköt
Artiklan 3.3 ja 3.4 toimista
saatava hyvitys 4)
+0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +2,9
Päästöyksiköt Kioton
mekanismeista 5)
+0,1 +0,4 +0,3 +0,5 +2,3 +6,1 8)
Suomen JI-hankkeiden
päästöyksiköiden siirrot
valtion tililtä 6)
        -1,0 -1,0
Suomen valtion yli-/alijäämä 7) +1,2 +3,3 +0,9 +2,3 +3,3 +13,5
1) Energiaviraston tiedot
2) Ylijäämä (positiivinen luku) tarkoittaa, että toiminnanharjoittajille on luovutettu enemmän päästöoikeuksia kuin heidän tarvitsee palauttaa valtiolle. Alijäämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tulee palauttaa valtiolle enemmän päästöoikeuksia kuin heille on myönnetty
3) Laskennallinen määrä, laskettu sallitun päästömäärän ja päästökauppasektorille myönnettyjen päästöoikeuksien erotuksena
4) Suomelle määritetty nielukatto
5) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt (Ympäristöministeriö 10.4.2014)
6) Arvio koko velvoitekaudelle (Ympäristöministeriö 26.4.2013)
7) Positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli. Luvuissa ei ole mukana yritysten konkursseissa menetettyjä päästöoikeuksia. Lukuihin ei myöskään kuulu päästökauppasektorin yli-/alijäämä
8) Yhteensä sarakkeessa ilmoitettu luku sisältää myös vuoden 2012 jälkeen tilitettyjä Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella käytössä olevia yksiköitä (pyöristyksistä johtuen taulukossa esitettyjen lukujen summat eivät aina täsmää)

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 09 1734 2937, Riitta Pipatti 09 1734 3543, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 15.4.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2012, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.11.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2012/khki_2012_2014-04-15_kat_001_fi.html