Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2010

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2010 vastasivat 74,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2-ekv.). Ne nousivat edellisestä vuodesta 8,5 miljoonalla hiilidioksiditonnilla ylittäen Kioton pöytäkirjan tavoitetason noin 5 prosentilla.

Energiasektorilla päästöt kasvoivat 15 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Teollisuuden prosessipäästöt nousivat 8 prosenttia. Myös maatalouden päästöt sekä liuottimien ja muiden tuotteiden käytön päästöt nousivat hieman. Jätesektorin päästöt pysyivät samalla tasolla. Maankäyttö-, maankäytön muutos- ja metsätaloussektorin nettonielut putosivat 40 prosentilla pääasiassa lisääntyneiden hakkuiden vuoksi.

Vuoden 2010 kokonaispäästöistä 81 prosenttia oli peräisin energiasektorilta. Energiasektorin päästöt olivat noin 11 prosenttia suuremmat kuin vuoden 1990 päästöt. Teollisuuden ja rakentamisen polttoaineiden käytön päästöt nousivat vuonna 2010 lähes taantumaa edeltäneelle tasolle metalli- ja metsäteollisuuden tuotannon toipumisen myötä. Energiateollisuuden päästöt kasvoivat reilulla viidenneksellä edellisvuoden päästöihin verrattuna. Suomi vastasi huonon vesivoimavuoden luomaan kysyntään Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla myymällä sinne tuottamaansa hiililauhdesähköä. Hiililauhdevoiman käytön lisääminen sähkön ja lämmön tuotannossa nosti päästöjä lähes 25 prosenttia. Myös liikenteen päästöt kääntyivät taantuman jälkeen uudelleen kasvuun, lisääntyen edellisestä vuodesta 5 prosenttia. Biopolttoaineiden osuus liikenteessä säilyi edellisen vuoden tasolla.

Teollisuuden prosessiperäiset päästöt kasvoivat edellisestä vuodesta 8 prosenttia 5,8 miljoonaan tonniin CO2-ekv. Vuoden 1990 tasoon verrattuna päästöt olivat noin 13 prosenttia korkeammat. Raudan ja teräksen tuotannon päästöt kasvoivat lähes 24 prosenttia, sementin tuotannon 37 prosenttia ja kalkin tuotannon 8 prosenttia. Sementin, kalkin, sekä raudan ja teräksen tuotantomäärät eivät vuonna 2010 yltäneet reippaasta kasvusta huolimatta aivan taantumaa edeltäneelle tasolle. Kemianteollisuudessa kokonaispäästöt pienenivät 38 prosenttia edellisestä vuodesta, pääosin typpihapon tuotantolaitoksissa käyttöön otettujen uusien päästövähennysmenetelmien vaikutuksesta.

Teollisuusprosessien päästöihin luetaan myös voimakkaina kasvihuonekaasuina tunnetut F-kaasut, joiden päästöt ovat kasvaneet tasaisen jyrkästi 90-luvun alusta, vuonna 2009 tapahtunutta laskua lukuun ottamatta. Vuonna 2010 F-kaasupäästöt olivat ennätyslukemissa vastaten 1,2 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Suurin osa F-kaasupäästöistä tulee kylmä- ja ilmastointilaitteista.

Maatalouden päästöt (5,9 milj. t CO2 ekv) kasvoivat edellisestä vuodesta vajaat 3 prosenttia. Kaiken kaikkiaan maatalouden päästöt ovat pienentyneet 11 prosenttia vuodesta 1990. Vähenemiseen ovat vaikuttaneet etenkin keinolannoituksen vähentyminen ja tuotantoeläinten määrien lasku.

Jätesektorin päästöt (2,2 milj t CO2 ekv.) pysyivät samalla tasolla kuin vuonna 2009. Vuodesta 1990 jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 45 prosenttia. Jätteen poltto on yleistynyt ja kaatopaikalle menevän yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt erityisesti vuosina 2008–2009. Päästövähennystä ovat tukeneet jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin toimeenpanot 90-luvulla. Lisäksi jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys sekä jätevesien puhdistus ovat tehostuneet ja kaatopaikkakaasun talteenotto on lisääntynyt.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektori on Suomessa nettonielu eli poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin päästöt ilmakehään. Nettonielu vuonna 2010 pieneni huomattavasti edellisen vuoden 36,1 miljoonasta tonnista 21,1 miljoonaan tonniin CO2-ekv. Suurin hiilinielu on puuston nettokasvu. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti vuodesta 1990 lähtien. Hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Vuonna 2010 markkinahakkuut kasvoivat metsäteollisuuden elpymisen myötä neljänneksellä lähes normaalille tasolle 52 miljoonaan kuutiometriin. Merkittävimmät päästölähteet sektorilla ovat ojitettujen metsä- ja maatalousmaiden turvemaiden hiilidioksidipäästöt. Vuonna 2010 ne olivat yhteensä 13,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Kivennäismaat sen sijaan sitoivat hiiltä maaperään vuonna 2010 yhteensä yli 6miljoonaa hiilidioksiditonnia. Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355 017 545 tonnia CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna 71,0 miljoona tonnia CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin vuonna 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Kansallisten päästöjen määrää seurataan kasvihuonekaasujen inventaarion avulla. Jos päästöt ovat suuremmat kuin sallittu päästömäärä, voi Suomi hankkia päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta tai toteuttamalla nk. hankemekanismeja muissa maissa.

Lisäksi Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaiset päästöt ja poistumat vaikuttavat velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton sopimuksen ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien (metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoitotoimen.

Artiklan 3.3 toimien kokonaispäästö oli noin 4 miljoonaa tonnia CO2-ekv. vuonna 2010. Tästä metsän hävityksen osuus oli 3,6 milj. t CO2-ekv. Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2010 yhteensä 324 000 hehtaaria. Pääosin metsää on raivattu rakentamisen, tiestön ja voimansiirtolinjojen alta, mutta metsäpinta-alaa on muutettu myös pelloiksi ja otettu turvetuotantoon. Metsämaan muuttamista toiseen maankäyttöön on Suomessa vaikea välttää, sillä Suomen maapinta-alasta metsää on 73 prosenttia.

Vuosien 1990-2010 aikana on syntynyt uutta metsäpinta-alaa metsittämisen seurauksena yhteensä 167 000 hehtaaria. Pääasiassa nämä alueet ovat entisiä viljelysmaita, joita on metsitetty joko aktiivisesti tai ne ovat metsittyneet luontaisesti peltojen viljelyn loputtua. Jonkin verran on metsitetty myös entisiä turvetuotantoalueita. Metsittämisen alussa maaperäpäästöt ovat yleensä suuremmat kuin taimikon kasvun nieluvaikutus. Turvemailla ero on suurempi kuin mineraalimailla. Näin ollen metsittämisestäkin aiheutui kokonaispäästöä vuonna 2010 yhteensä noin 0,36 miljoonaa tonnia CO2-ekv.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu oli vuonna 2010 31,8 milj. t CO2-ekv. Metsänhoidon nielu on Suomelle tärkeä, sillä Kioton sääntöjen mukaan metsänhoidon nielulla voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukaiset metsänhävityksen- ja metsityksen kokonaispäästöt. Kompensaation lisäksi Suomi saa metsänhoidon nieluista päästötaseeseen hyvitystä maakohtaisen enimmäismäärän ns. kattoluvun mukaisesti. Suomelle määritetty nielukatto on 0,58 milj. t CO2-ekv. per vuosi (koko velvoitekauden nielukatto on 2,93 milj. t CO2-ekv.). Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Siinä esitetään miten tavoitteeseen on arvioitu päästävän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa ja verrattu sitä vuosien 2008, 2009 ja 2010 päästöihin ja nieluihin ja ennakkoarvioon vuoden 2011 päästöistä. Taulukossa esitetty vuoden 2010 kokonaispäästöarvio perustuu huhtikuussa 2012 Ilmastosopimuksen sihteeristölle lähetettyyn tietoon vuoden 2010 päästöistä. Ei-päästökauppasektorin päästöt on laskettu kokonaispäästöarvion ja päästökauppasektorin vuonna 2010 toteutuneiden päästöjen erotuksena.

Suomi on EU:n päästökaupan säädosten mukaisesti luovuttanut osan päästöyksiköistään päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille. Nämä ovat velvollisia palauttamaan vuosittaisia päästöjään vastaavan määrän päästörekisteriin vuosittain. Jos toiminnanharjoittajien päästöt ovat suuremmat, joutuvat he hankkimaan päästöoikeuksia päästökaupan avulla, jos pienemmät, voivat he siirtää päästöoikeuksien käyttöä seuraaville vuosille, tai myydä ne.

Ei-päästökauppasektorin päästöjen mahdollisen kasvun kompensoimiseen on varauduttu hallituksen päästöyksiköiden hankintaohjelman mukaisesti hankittavien päästöyksiköiden kautta. Taulukossa on annettu hallituksen päästöyksiköiden hankintaohjelman suunnitelman mukainen päästöyksiköiden suunniteltu hankintamäärä ja vuosina 2008–2010 toteutuneet hankinnat päästörekisteritietojen mukaan.

Taulukko 1. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiaan (TEM 2008) ja vuosien 2008–2011 päästötietoihin perustuva tarkastelu Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutumisesta Suomessa

  Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian vuotuinen keskiarvo velvoitekaudella Toteuma 2008 Toteuma 2009 Toteuma 2010 Ennakko 2011
  miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Päästökauppasektorin päästöt 46,6 36,2 1) 34,4 1) 41,3 1) 35,1 1)
Ei-päästökauppasektorin päästöt 35,2 34,0 31,7 33,3 32,2 2)
Toteutuneet kokonaispäästöt 81,6 70,2 66,1 74,6 67,3 2)
Päästökauppasektorille allokoidut päästöoikeudet 37,6 36,5 37,1 37,9 38,0
Päästökauppasektorille allokoitujen päästöoikeuksien yli-/alijäämä 3) -8,8 +0,4 1) +2,7 1) -3,4 1) +2,9 1)
“Valtion vastattavat päästöyksiköt” 4) 72,8 70,6 68,8 71,2 70,2 2)
Suomen sallittu päästömäärä 71,0 71,0 71,0 71 71,0
Artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaiset poistumayksiköt 0,6 5) 0,6 5) 0,6 5) 0,6 5) 0,6 5)
Päästöyksiköt Kioton mekanismeista 1,4 6) 0,05 7) 0,4 0,3 0,5
Kioton velvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevat päästöyksiköt 73,0 71,6 72,0 71,9 72,1
Yli-/alijäämä +0,2 +1,0 +3,2 +0,7 +1,9 2)
Kumulatiivinen yli-/alijäämä 8) +1,0 +1,0 +4,2 +4,9 +6,8 2)
1) Energiamarkkinaviraston tiedotteet 1.4.2009, 1.4.2010, 1.4.2011 ja 1.4.2012
2) Tilastokeskuksen ennakkoarvio
3) Ylijäämä (positiivinen luku) tarkoittaa, että toiminnanharjoittajille on luovutettu enemmän päästöoikeuksia kuin heidän tarvitsee palauttaa valtiolle. Alijäämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tulee palauttaa valtiolle enemmän päästöoikeuksia kuin heille on luovutettu
4) Valtion vastattavilla päästöyksiköillä tarkoitetaan toteutuneiden kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorille allokoitujen päästöoikeuksien yli/alijäämän summaa. Valtion tileillä tulee olla vastaava määrä päästöyksiköitä velvoitekauden lopulla kattamaan kyseisen vuoden päästöt. Päästökauppasektori vastaa omista päästöistään.
5) Odotusarvo
6) Hallituksen päästöyksiköiden hankintaohjelman mukainen määrä
7) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt (Ympäristöministeriö 10.4.2012)
8) Positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell +358 9 1734 2937, Tuija Lapveteläinen +358 9 1734 3528, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 29.6.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2010, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2010/khki_2010_2012-04-26_kat_001_fi.html