Suomen 2008 kasvihuonekaasupäästöt

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat 70,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (t CO2-ekv.) vuonna 2008. Päästöt olivat yli 10 prosenttia edellisvuotta pienemmät ja noin 1,2 prosenttia alle Kioton pöytäkirjan velvoitetason.

Valtaosa päästöistä, noin 78 prosenttia vuonna 2008, syntyy energiasektorilla. Energiasektorin päästöt vähentyivät 13 prosenttia vuodesta 2007. Päästöt vähentyivät eniten energiateollisuudessa (- 21 %), teollisuuden ja rakentamisen päästöt (- 6 %) ja muut energiasektorin päästöt (- 6 %) vähenivät myös merkittävästi. Myös liikenteen päästöt olivat ensimmäistä kertaa 2000-luvulla edellisvuotta pienemmät (- 4 %). Liikenteen päästöjen laskentaa on parannettu. Dityppioksidipäästöjen laskennassa otetaan nyt huomioon autojen katalysaattoreiden myönteinen kehitys, joka on laskenut viimeisten vuosien arvioitua päästötasoa noin 0,5 miljoona t CO2-ekv..

Teollisuusprosessien (+ 5 %) päästöt ovat kasvaneet hieman vuodesta 2007. Nk. F-kaasujen päästöt kasvoivat noin 10 prosenttia ja ylittivät vuonna 2008 ensimmäisen kerran miljoona t CO2-ekv.

Myös maataloussektorin päästöt kasvoivat hivenen edellisvuodesta (2 %), kasvun sai aikaan typpilannoituksen lisääntyminen. Vuoteen 1990 verrattuna maatalouden päästöt ovat pienentyneet 12 prosenttia. Laskennassa on nyt käytetty tarkennettuja arvioita orgaanisten maatalousmaiden pinta-alalle sekä eläinmäärille. Lisäksi käyttöön on otettu uusi maatalousmaiden N2O-päästöjen laskentamalli. Uudet tulokset osoittavat matalampaa päästötasoa 1990-luvulla aiemmin raportoituun verrattuna. Päästöjen laskeva trendi on myös loiventunut ja 2000-luvulla päästöjen pienentyminen on jopa pysähtynyt. Syynä tähän on orgaanisten maiden vähäisempi poistuminen maatalouskäytöstä kuin mitä aiemmin oletettiin.

Jätesektorin päästöt ovat pienentyneet noin 7 prosenttia vuodesta 2007 ja 45 prosenttia vuodesta 1990. Kaatopaikkasijoituksen päästöjä vähentää merkittävästi lisääntynyt kaatopaikkakaasun talteenotto.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektori on Suomessa nettonielu (poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin päästöt). Nettonielun suuruus vuonna 2008 oli 35,4 miljoonaa t CO2-ekv., joka on noin 15 prosenttia edellisvuoden nielua suurempi. Suurin hiilinielu on puuston kasvu, joka sitoo hiiltä enemmän kuin mitä hakkuiden seurauksena vapautuu takaisin ilmakehään. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti vuodesta 1990 lähtien, hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Vuonna 2007 markkinahakkuut olivat poikkeuksellisen suuret, 58 miljoonaa m3, vuonna 2008 51 miljoonaa m3. Hakkuiden pienentyminen nosti puuston nettonielun yli 40 miljoonan t CO2-ekv. Suurimmat LULUCF-sektorin päästöt tulivat ojitettujen turvemaiden maaperästä sekä metsä- että maatalousmailta.

Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia. Uusissa mallilaskelmissa on arvioitu lämpötilan vaikutusta hajotuksen nopeuteen vuositasolla. Ne osoittavat, että viimeisten keskimääräistä lämpimämpien vuosien aikana maaperän hiilivarasto on muuttumassa nielusta lähteeksi. Nykyisessä inventaarioon sisältyvässä arviossa hajotuksen lämpöriippuvuus kuvataan pitkän aikavälin keskiarvolla. Uusien mallilaskelmien tuloksia ja niiden käyttöönottoa inventaariossa arvioidaan parhaillaan.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355 017 545 t CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna noin 71 miljoona t CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Kansallisten päästöjen määrää seurataan kasvihuonekaasujen inventaarion avulla. Jos päästöt ovat suuremmat kuin sallittu päästömäärä, voi Suomi hankkia päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta tai toteuttamalla nk. hankemekanismeja muissa maissa.

Lisäksi Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaisia poistumayksiköitä voi käyttää velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton sopimuksen ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien (metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoito-toimen. Tässä inventaariossa kyseisten toimien raportointi (ennakkotieto) on mukana ensimmäistä kertaa varsinaisena osiona.

Artiklan 3.3 toimien kokonaispäästö oli vuonna 2008 1,8 milj. tonnia CO2. Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2008 rakennetuksi maaksi 144 000 ha ja pelloksi 66 000 ha. Lisäksi ko. aikajaksolla turvetuotantoon on otettu 8 000 ha. Pääasiassa näistä kertyi vuodelle 2008 raportoitavaa metsän hävityksen päästöä yhteensä 2,9 milj. t CO2. Vastaavalla aikajaksolla on metsitetty viljelymaita ja ruohikkoalueita 109 000 ha ja rakennettua aluetta 20 000 ha. Turvetuotannosta poistuneita alueita on metsitetty 5 000 ha. Metsittämisen nieluvaikutus vuonna 2008 oli yhteensä 1,1 milj. t CO2.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu oli vuonna 2008 39,9 milj. tonnia CO2. Tällä voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukainen kokonaispäästö ja lisäksi saada hyvitystä Suomelle määritetyn kattoluvun verran, 0,58 milj. t CO2 vuotta kohti. Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä. .

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Siinä esitetään miten tavoitteeseen on arvioitu päästävän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa sekä vuosien 2008 ja 2009 toteutuneiden päästöjen mukaan. Vuoden 2009 ei-päästökauppasektorin päästöt perustuvat ennakkoarvioon. Seurantaa monimutkaistaa EU:n sisäinen päästökauppa. Suomi on luovuttanut osan päästöyksiköistään päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille. Nämä ovat velvollisia palauttamaan vuosittaisia päästöjään vastaavan määrän päästörekisteriin vuosittain. Jos toiminnanharjoittajien päästöt ovat suuremmat, joutuvat he hankkimaan päästöoikeuksia päästökaupan avulla, jos pienemmät, voivat he siirtää päästöoikeuksien käyttöä seuraaville vuosille, tai myydä ne.

Taulukossa esitettyjen tietojen perusteella Suomi on Kioto-uralla.

Taulukko 3. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiaan (TEM 2008) ja vuosien 2008 ja 2009 päästötietoihin perustuva tarkastelu Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutumisesta Suomessa (luvut milj. t CO2–ekvivalenttia)

  Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiassa arvioitu vuotuinen keskiarvo velvoitekaudella Toteuma 2008 Toteutuma 2009
Päästökauppasektorin päästöt 46,4 36,2 1) 34,4 1)
Ei-päästökauppasektorin päästöt 35,2 33,9 34,2 2)
Toteutuneet kokonaispäästöt 81,6 70,14 68,6 2)
Pääastökauppasektorille allokoidut päästöoikeudet 37,6 36,5 1) 37,1 1)
Päästökauppasektorille allokoitujen päästöoikeuksien yli-/alijäämä 3) -8,8 +0,4 1) +2,7 1)
“Käytetyt päästöyksiköt” 4) 72,8 70,5 71,3 2)
Suomen sallittu päästömäärä 71,0 71,0 71,0
Artiklan 3.3 ja 3.4 mukaiset poistumayksiköt 0,6 0,6 5) 0,6 5)
Päästöyksiköt Kioton mekanismeista 1,4 6) 0,05 7) 0,4 8)
Kioton pöytäkirjan velvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevat päästöyksiköt 73,0 71,6 72,0 2)
Yli-/alijäämä 9) +0,2 +1,1 +0,7 2)
Kumulatiivinen yli-/alijäämä 9) +1,0 10) +1,1 +1,8 2)
1) Energiamarkkinaviraston tiedotteet 1.4.2009 ja 1.4.2010.
2) Ennakkotieto/-arvio.
3) Ylijäämä (posit. luku) tarkoittaa, että toiminnanharjoittajille on allokoitu/luovutettu enemmän päästöoikeuksia kuin heidän tarvitsee palauttaa valtiolle. Alijäämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tulee palauttaa valtiolle enemmän päästöoikeuksia kuin heille on luovutettu.
4) Käytetyillä päästöyksiköillä tarkoitetaan toteutuneiden kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorille allokoitujen päästöoikeuksien yli-/alijäämän summaa. Valtion tileillä tulee olla vastaava määrä päästöyksiköitä velvoitekauden lopulla kattamaan kyseisen vuoden päästöt.
5) Vuoden 2010 raportoinnin perusteella arvioitu vuotuinen odotusarvo koko kaudelle.
6) Hallituksen päästöyksiköiden hankintaohjelman mukainen määrä.
7) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt vuonna 2008 (Ympäristöministeriö 15.4.2010).
8) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt vuonna 2009 (Ympäristöministeriö 15.4.2010).
9) Positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli.
10) Arvio koko velvoitekaudelle.

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Pipatti (09) 1734 3543, Timo Kareinen (09) 1734 3528, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 23.04.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2008, Suomen 2008 kasvihuonekaasupäästöt . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2008/khki_2008_2010-04-23_kat_001_fi.html