Laatuseloste Kasvihuonekaasut

1. Tilastotietojen relevanssi

Suomi on YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuoli. Nämä 1992 ja 1997 solmitut kansainväliset sopimukset tähtäävät ilmastonmuutoksen hillintään. Euroopan yhteisö on Kioton pöytäkirjassa sopinut vähentävänsä päästöjään 92 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Tähän tavoitteeseen on päästävä vuosien 2008-2012 aikana. Yhteisön maat ovat sopineet keskinäisellä taakanjakosopimuksellaan, että Suomen on palautettava päästönsä vuoden 1990 tasolle.

Jotta velvoitteiden toteutumista voitaisiin seurata, ovat sopimusten osapuolet velvollisia raportoimaan kasvihuonekaasupäästönsä. Myös kasvihuonekaasujen sitoutuminen ilmakehästä (ns. nielut) huomioidaan. Päästöistä ja nieluista lasketaan kuitenkin mukaan vain se osa, joka on seurausta ihmistoiminnasta. Raportointi sopimuksille tapahtuu vuosittain.

YK:n ilmastosopimukselle raportoidaan hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4), dityppioksidin (N2O) ja F-kaasujen (HFC-yhdisteet, PFC-yhdisteet ja rikkiheksafluoridi SF6) päästöt. Näiden kuuden kasvihuonekaasun lisäksi taulukoidaan hiilimonoksidin (CO), typen oksidien (NOx), rikkidioksidin (SO2) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (NMVOC) päästöt. Kioton pöytäkirjan velvoitteet koskevat vain ensiksi mainittuja kuutta kasvihuonekaasua.

Päästöjen arviointi ja raportointi on määrämuotoista ja ilmastosopimuksen osapuolikokousten ohjeistamaa. Euroopan unionissa raportointia ohjaa lisäksi EY:n kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmää koskeva päätös (280/2004/EY). Vuosittainen kasvihuonekaasuinventaario koostuu päästötiedot sisältävistä taulukoista ja kansallisesta inventaarioraportista. Päästötaulukot ja inventaarioportti ovat englanninkielisiä. Keväästä 2007 lähtien julkistetaan vuosittain lisäksi lyhyt suomenkielinen yhteenveto kasvihuonekaasupäästöistä. Inventaariot tarkastetaan kansainvälisten tutkintatiimien toimesta vuosittain.

Valtioneuvosto teki 30.1.2003 ilmastopolitiikan viranomaistoimien järjestämistä koskevan periaatepäätöksen. Päätöksen mukaisesti Tilastokeskus toimii kasvihuonekaasuinventaarion kansallisena vastuuyksikkönä. Vastuuyksikön tehtävänä on ohjata inventaariotyötä sekä koota ja lähettää vuosittaiset raportoinnit. Osa inventaarion laskelmista tehdään muualla kuin Tilastokeskuksessa. Tilastokeskuksella laskelmia tuottavat Suomen ympäristökeskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Ilmailulaitos.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Menetelmävalintaa ohjaavat YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokousten päätökset. Näillä päätöksillä on otettu käyttöön hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) laskentaohjeet. Päästöt lasketaan tyypillisesti aktiviteettitietojen ja päästökertoimien perusteella. Aktiviteettitietoja saadaan hallinnollisten rekisteriaineistojen lisäksi mm. Metsäntutkimuslaitoksen metsäinventaarioista ja Suomen ympäristökeskuksen kyselyistä toiminnanharjoittajille. Kertoimet perustuvat kansallisiin tutkimuksiin ja IPCC-ohjeiden oletuspäästökertoimiin. Päästölaskennassa käytetyt menetelmät kuvataan yksityiskohtaisesti kansallisen inventaarioraportin sektorikohtaisissa luvuissa.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kasvihuonekaasuinventaario kuvaa parhaan nykytietämyksen valossa päästöjä niillä rajauksilla ja määrittelyillä, mistä YK:n ilmastosopimuksessa on sovittu. Ohjeistuksen laadinnan ohjenuorana on ollut vaatimus menetelmien tieteellisestä perusteltavuudesta ja objektiivisuudesta.

Inventaarion luotettavuutta arvioidaan epävarmuustarkastelun avulla. Epävarmuusanalyysin tulokset on raportoitu Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen julkaisusarjoissa sekä kansallisessa inventaarioraportissa.

Kasvihuonekaasuinventaarion kaksi keskeisintä tulosta ovat päästötaso ja päästötason muutos. Päästötasolla tarkoitetaan kalenterivuoden yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää. Muutos taas määritellään prosentuaalisena muutoksena vuoden 1990 ja viimeisimmän inventaariovuoden päästötasojen välillä.

Päästötason ja sen muutoksen epävarmuusanalyysi tehdään tietokonesimulaation avulla. Simulointituloksista lasketut tunnusluvut päästötasolle ja sen muutokselle on esitetty taulukossa 1. Taulukossa esitetyt persentiilit antavat kuvan simulointitulosten hajonnasta. Mitä suurempi hajonta on suhteessa keskiarvoon, sitä epävarmempi on inventaarion arvio päästötasosta tai sen muutoksesta. Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty päästötason epävarmuus kaasu- ja päästöluokkakohtaisesti.

Taulukko 1. Päästötason ja päästötason muutoksen epävarmuus.

  Päästöt 1990 (Tg) Päästöt 2005 (Tg) Muutos vuosien välillä (%)2
Tulos kun simulaa-   persentiilit   persentiilit   persentiilit
tiossa LULUCF1 ... keskiarvo 2.5 97.5 keskiarvo 2.5 97.5 keskiarvo 2.5 97.5
... ei ole mukana 71 66 80 69 66 74 -2 -14 6
... on mukana 50 25 75 38 17 58 -20 -65 45

1LULUCF tarkoittaa päästöluokkaa maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous.

2 [(päästö vuonna 2005)/(päästö vuonna 1990) - 1] x 100 %

Taulukko 2. Päästötason epävarmuus kaasuittain.

Kaasut Päästöt 1990 (Tg) Päästöt 2005 (Tg)
    persentiilit   persentiilit
  keskiarvo 2.5 97.5 keskiarvo 2.5 97.5
CO2 57 55 58 57 55 58
CO2 (pl. LULUCF) 36 12 59 26 5 46
N2O 7.5 4.0 16 6.5 4.5 11
CH4 6.3 4.7 7.9 4.5 3.6 5.5
F-kaasut 0.09 0.05 0.14 0.91 0.81 1.1

Taulukko 3. Päästötason epävarmuus päästöluokittain.

Luokat Päästöt 1990 (Tg) Päästöt 2005 (Tg)
    persentiilit   persentiilit
  mean 2.5 97.5 mean 2.5 97.5
Energia 54 53 56 55 53 57
LULUFC -21 -45 2.7 -31 -52 -11
Maatalous 7.1 4.1 15 5.6 3.9 9.9
Teollisuusprosessit 5.1 4.2 6.7 6.1 5.7 6.4
Jätteet 4.0 2.4 5.5 2.4 1.5 3.3
Liuottimet 0.06 0.04 0.09 0.05 0.03 0.06

 

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Kasvihuonekaasujen päästöt raportoidaan vuosittain Euroopan komissiolle ja YK:n ilmastosopimukselle. Raportointisääntöjen mukaisesti uusimmat tilastoitavat tiedot ovat kahden vuoden takaisia.

Kansallinen kasvihuonekaasuinventaario toimitetaan Euroopan komissiolle 15.1. mennessä. Komissio vastaa Euroopan unionin inventaarion kokoamisesta. Jäsenmaan on mahdollista täydentää ja päivittää lähetystään 15.3. asti. EU:n yhteinen inventaario kootaan jäsenmaiden lähetyksistä ja toimitetaan ilmastosopimuksen sihteeristölle 15.4. mennessä. Samaan päivämäärään mennessä Suomi toimittaa oman lopullisen inventaarionsa ilmastosopimuksen sihteeristölle.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Perustiedot Suomen kasvihuonekaasujen päästökehityksestä julkistetaan vuosittain tilastojulkistuksena Tilastokeskuksen internet-palvelussa huhtikuun loppuun mennessä. Internet-sivujen menetelmä- ja laatuselosteet sekä käsitteiden määrittelyt tarjoavat perustiedot käytetyistä menetelmistä, luokituksista ja käsitteistä.

Tilastokeskuksen internet-palvelussa kasvihuonekaasuinventaarion tilastosivuja täydentää teemasivusto, jossa esitellään Tilastokeskuksen kasvihuonekaasujen inventaarioyksikön ja Suomen kasvihuonekaasujen arviointijärjestelmän toimintaa ja inventaariotietojen merkitystä Suomen ilmastopolitiikassa.

Kasvihuonekaasupäästöjen vuosittainen, englanninkielinen raportointi (CRF tables ja National Inventory Report, NIR) on myös kokonaisuudessaan nähtävillä tilaston teemasivuilla. Kansallinen inventaarioraportti sisältää inventaariota koskevaa yksityiskohtaisempaa tietoa.

Lisäksi vuosittain julkistetaan suomenkielinen, lyhyempi yhteenvetoraportti Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Suomen inventaarion kansainvälinen vertailtavuus varmistetaan käyttämällä ilmastosopimuksen osapuolikokouksissa sovittuja, hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) ohjeistuksen mukaisia menetelmiä ja luokituksia (CRF-luokitus, Common Reporting Format) sekä esitystapaa.

Raportoitavat tiedot kattavat kaikki tärkeimmät IPCC-ohjeissa mainitut päästölähteet, nielut ja kaasut Suomessa. Mahdolliset poikkeukset kattavuudessa mainitaan kunkin sektorin tietojen yhteydessä CRF-taulukoissa ja kansallisessa inventaarioraportissa.

Inventaarion aikasarjat alkavat vuodesta 1990, joka on Kioton pöytäkirjan mukainen perusvuosi. F-kaasujen osalta perusvuosi on 1995. Aikasarjan yhtenäisyys kuuluu inventaarion laadinnan perusperiaatteisiin. Jos laskentamenetelmät kehittyvät, aikaisemmat vuodet lasketaan uudelleen tai muulla tavoin varmistetaan aikasarjan yhtenäisyys.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Energiankäytön hiilidioksidipäästöt, jotka muodostavat merkittävimmän osan kasvihuonekaasuinventaarion päästöistä, raportoidaan myös Tilastokeskuksen energiatilastossa ja energiaennakossa. Sekä energiatilasto että energiaennakko julkaistaan vuosittain.

Energiaennakossa julkaistava arvio edeltävän vuoden energiankäytön hiilidioksidipäästöistä lasketaan eri menetelmällä kuin kasvihuonekaasuinventaarion vastaava luku. Sekä energiaennakon että energiatilaston hiilidioksidiaikasarjan aiemmat vuodet pyritään kuitenkin yhtenäistämään inventaarion tietojen kanssa.

Inventaarion osana raportoidaan tiettyjä energian käyttö- ja tuotantotietoja, jotka muodostavat osan myös energiatilaston tiedoista. Vaikka lähtötietojen tasossa, luokituksissa ja yksityiskohtaisuudessa onkin eroavaisuuksia energiatilaston ja inventaarion välillä, käynnissä on jatkuva kehitystyö yhteisten osa-alueiden yhtenäistämiseksi.

Verrattaessa energiatilaston ja kasvihuonekaasuinventaarion tietoja toisiinsa on huomioitava seuraavat erot ja yhtäläisyydet:

  • polttoaineiden kokonaiskäyttö ja siitä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt kuvaavat molemmissa samaa asiaa; tiedot pyritään saamaan mahdollisimman yhtenäisiksi
  • polttoaineiden kokonaiskäyttö kasvihuonekaasuinventaariossa ei sisällä muita energialähteitä (esim. ydinvoima, vesivoima, jne.)
  • energiatilaston hiilidioksidipäästömäärä ei sisällä muista lähteistä peräisin olevaa hiilidioksidia eikä muita kasvihuonekaasuja.

Päivitetty 4.7.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2005, Laatuseloste Kasvihuonekaasut . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 6.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2005/khki_2005_2007-07-04_laa_001.html