Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät kuluttajahintaindeksin tuotteiden ja palveluiden kuluttajahinnat perinteisesti käyntikeruuna eri puolilla Suomea. Tällöin haastattelija siis poimii hyödykkeen hinnan otokseen valitun myymälän valikoimasta paikan päällä.
Covid-19-taudin leviämisen ehkäisemiseksi asetetut rajoitukset ovat kuitenkin estäneet haastattelijoiden käyntikeruun ja käyttöön on jouduttu ottamaan muita tiedonkeruutapoja. Niitä ovat esimerkiksi hintojen haku yritysten internet-sivuilta tai transaktiodata yritysten tietojärjestelmistä.
Näillä aineistoilla voidaan osittain korvata perinteistä otospohjaista tiedonkeruuta ja samalla nostaa kuluttajahintojen seurannan kattavuutta ja laadukkuutta.
Uusista tiedonkeruutavoista huolimatta tietoja jää korona-aikana puuttumaan normaalia enemmän. Tämä haittaa inflaation laskemista, koska indeksilaskennassa hyödykkeiden vuosittainen painorakenne on kiinteä ja kaikille sen hyödykeryhmille pitää pystyä arvioimaan kuukausittainen hintojen muutos.
Miten puuttuvia hintatietoja sitten käsitellään tilastossa?
Yleisesti ottaen menetelmän valinta riippuu hyödykkeestä. Sen lisäksi korona-aika tuo lisää haasteita, koska syitä hintojen puuttumiseen on nyt aiempaa enemmän.
Puuttuuko hyödykkeen hinta pysyvästi vai väliaikaisesti? Onko kyseessä kausituote? Onko hintavaihtelu vakaata vai jatkuvasti muuttuvaa? Oliko liike kiinni eikä hintaa pystytty keräämään? Sopivin menetelmä valitaan tilanteen mukaan.
Vaihtoehtoiset imputointimenetelmät, eli tavat korvata puuttuvat hintahavainnot jollain korvaavalla arvolla, ovat:
1) imputointi saman hyödykeryhmän muiden hyödykkeiden kuukausimuutoksella
2) imputointi hyödykkeen edellisvuoden vastaavan kuukauden kuukausimuutoksella
3) hinnan pitäminen samana kuin edellisenä kuukautena
4) imputointi sopivaksi havaitun indeksin kuukausimuutoksella.
Oheinen kaavio havainnollistaa imputointimenetelmän valintaa korona-aikana (kuvaus puuttuvien hintatietojen käsittelyprosessista kuluttajahintaindeksin laadinnassa).
Jos hyödyke kuuluu otokseen ja sille halutaan kerätä hinta kyseisenä kuukautena, ensimmäinen ratkaiseva kysymys imputointimenetelmän valitsemisessa on, onko tuotetta sillä hetkellä tarjolla kuluttajille.
Lähtökohtaisestihan kaikki kuluttajahintaindeksin painorakenteeseen valitut hyödykkeet ovat tarjolla kuluttajille, mutta nyt korona-aikana esimerkiksi lentomatkojen, valmismatkojen ja ravintolaruuan hintojen keräämisessä on ollut haasteita. Hyödykettä on rajoitetusti saatavilla tai tarjontaa ei ole ollenkaan, joten hintoja ei pystytä enää keräämään normaaliin tapaan. Tällöin käynnistyy puuttuvan hintatiedon imputointiprosessi.
Kun esimerkiksi valmismatkoja ei ole ollut tarjolla riittävästi ja hinnatkin ovat vaihdelleet kausittain, on puuttuvat hintatiedot imputoitu viime vuoden vastaavan kuukauden kuukausimuutoksella.
Tai kun onnittelukortille ei saada hintaa kerättyä, on käytetty edellisen kuukauden hintaa, koska näiden tuotteiden hinnat muuttuvat hitaasti. Ravintolaruoassa hintahavaintoja saatiin riittävästi, jotta pystyttiin laskemaan Ravintolaruoka-hyödykkeen indeksi. Tällä indeksillä sitten imputoitiin puuttuvia yksittäisiä pääruoan tyyppejä, kuten linturuokaa.
Imputoinnin määrä vaikuttaa tulosten tarkkuuteen, koska hintakehityksen arvio perustuu osittain imputoituihin tietoihin. Tätä imputoinnin määrää mitataan imputointiasteella.
Koska kyseessä on poikkeustilanne, jossa hinta-aineistoa joudutaan paikkaamaan normaalia enemmän, on EU-maiden kanssa sovittu yhteiset pelisäännöt puuttuvien tietojen imputoinnille. Lisäksi on sovittu, että maaliskuusta 2020 lähtien kaikki maat raportoivat avoimesti kuukausittaiset imputointiasteet.
Näillä toimilla kuluttajahintaindeksin käyttäjille pyritään luomaan nykytilanteesta niin tarkka kuva kuin poikkeusoloissa mahdollista.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluissa.
Lisätietoa:
EU-maiden imputointiasteet löytyvät Eurostatin verkkosivuilta (Valitse alakohta COVID-19 and HICP >> Information on imputations made related to Covid-19)
Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston tiedot vuodelta 2020 ovat vielä puutteellisia, eikä niistä voida vielä tuottaa luotettavaa tilastoa. Kuolemansyytilasto julkaistaan mahdollisimman nopeasti sen valmistumisen jälkeen.
Koronapandemian alkuhämärässä Ilkka Lehtinen uskaltautui luotaamaan inflaatiokehitystä. Kuinka kävi, ja miksi?
Tilastoviranomaisen merkitys nojaa vahvaan osaamiseen: eri tietolähteiden yhdistämiseen ja ymmärrykseen metatietojen tarpeellisuudesta käytettävyyden kannalta. Tietojen käytön eettisten periaatteiden toteuttamisessa toimimme esimerkkinä muille, muistuttaa Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun eläköitymisensä kynnyksellä.
Pandemia ei pysäyttänyt muuttoa kunnasta toiseen. Ennakkotiedot kertovat myös liikahduksista suunnissa: muuttovoittoja ja -tappioita tuli yllättäviin paikkoihin.
Suomalaisten mediankäyttö on lisääntynyt ja sosiaalisen median palveluiden käyttö yleistynyt selvästi koronapandemian aikana. Vuonna 2020 some-palveluita käytti 69 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista. Monet seniorit ovat tehneet digiloikan ja ryhtyneet esimerkiksi käyttämään some-palveluita, lukemaan verkkouutisia ja seuraamaan nettitelevisiota.
Voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla naisten työllisyys on kärsinyt koronakriisistä nopeammin – ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys.
Koronakriisin myötä alan odotukset kohdistuvat nyt kotimaan vapaa-ajanmatkailuun. Heinäkuusta alkaen se on keskittynyt sellaisiin kohteisiin ja alueisiin, joissa turvavälejä on helpompi noudattaa. Vuokramökeissä rikottiin kesällä ennätyksiä – suurten kaupunkien hotellit ovat vaikeuksissa työmatkalaisten ja ulkomaalaisturistien puuttuessa.
Kansalaispulssi-kysely kertoo, että koemme itse noudattavamme ohjeita kuuliaisemmin kuin toiset ihmiset. Asenteissa tapahtuneet muutokset näkyvät pahentuneena koronatilanteena, kirjoittavat Tilastokeskuksen asiantuntijat Tieto&trendit-blogissa.
