tk-icons
Sivuston näkymät

Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta?

9.8.2019
Twitterissä: @leskinen_tatu
Kuva: Kari Likonen

Osa-aikatyö on yleistynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien, ja sitä pidetään usein kielteisenä ilmiönä. Perinteisesti osa-aikatyön osuus työllisyydestä on ollut pieni Suomen työmarkkinoilla. Jopa pohjoismaisessa vertailussa osa-aikatyön osuus on edelleen alhaisin Suomessa.

Julkisessa keskustelussa osa-aikatyöhön yleisesti liitettyjä, työntekijän kannalta huonoja puolia ovat muun muassa epävarmuus työn riittävyydestä, matala palkka ja epäsäännölliset työajat.

Vaikka puheeseen osa-aikatyöstä liittyy aina jokin intressi ja näkökulma, myös osa-aikatyön suhteellinen harvinaisuus suomalaisessa työelämässä vaikuttaa siitä syntyviin käsityksiin ja puheenvuoroihin.

Työuraa tarkastellaan yleensä vakituisen kokoaikatyön saamisen päämäärästä ja osa-aikatyötä pidetään väliaikaisena, esimerkiksi opiskeluun liittyvänä työnteon muotona, joka sopii tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta josta vakiinnutaan lopulta kokoaikaiseen työhön.

Miltä osa-aikatyön yleistyminen sitten näyttää, kun tarkastellaan osa-aikatyöntekijöitä pitemmällä aikavälillä ja kysytään osa-aikatyöstä sen tekijöiltä?

Työvoimatutkimuksessa osa-aikatyön määritelmä on ollut sama vuodesta 1997 lähtien. Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä päätyöpaikassaan osa-aikatyötä.

Osa-aikatyöntekijöiltä kysytään, mistä syystä he tekevät osa-aikatyötä. Vastausvaihtoehdoissa pääasiallisia syitä osa-aikatyölle on kuusi: 1) kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, 2) opiskelu, 3) omien lasten hoito, 4) muun omaisen hoito, 5) terveydelliset syyt, 6) jokin muu syy.

Jos osa-aikatyön pääasialliseksi syyksi ilmoitetaan se, että kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, tulkitaan se niin, että vastaaja haluaisi kokoaikatyötä, mutta ei ole onnistunut sitä saamaan. Tällöin kokoaikatyön puutetta pidetään kielteisenä ja on puhuttu ns. vastentahtoisesta osa-aikatyöstä (involuntary part-time work).

Vuonna 2018 osa-aikatyötä teki noin 100 000 miestä, lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1997, ja noin 223 000 naista, vajaa kaksi kolmannesta enemmän kuin vuonna 1997 (kuvio 1).

Kuvio 1. Osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Kuvio 1. Osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Vuonna 1997 osa-aikatyötä tekevistä miehistä noin 40 prosenttia olisi halunnut kokoaikatyötä, vuonna 2018 enää noin 31 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevistä naisista vuonna 1997 kokoaikatyötä olisi halunnut noin 43 prosenttia, vuonna 2018 noin 33 prosenttia. (Kuvio 2)

Kuvio 2. ”Kokoaikatyötä ei ollut tarjolla” vastanneiden osuus osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
 Kuvio 2. ”Kokoaikatyötä ei ollut tarjolla” vastanneiden osuus osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Parissa kymmenessä vuodessa osa-aikatyö on siis yleistynyt reippaasti varsinkin miehillä. Samalla kokoaikatyötä haluavien osuus on vähentynyt molemmilla sukupuolilla.

Osa-aikatyötä tekevien halu saada kokoaikatyötä on vaihdellut jonkin verran, minkä taustalla on monia tekijöitä. Vaihtelua ja eroja saadaan paljonkin esille, kun osa-aikatyötä tarkastellaan lähemmin vaikkapa eri ikäryhmien ja toimialojen mukaan.

Kun osa-aikatyöntekijöitä tarkastellaan yhtenä joukkona, työvoimatutkimuksen tiedot eivät viittaa siihen, että tyytymättömyys työn osa-aikaisuuteen välttämättä lisääntyy osa-aikatyön yleistymisen myötä.

Koska pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, kokeeko vastaaja osa-aikatyön muuten kielteisenä ja ei-toivottavana, on työvoimatutkimuksen yhteydessä mielestäni perustellumpaa puhua tyytymättömyydestä työn osa-aikaisuuteen kuin vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina työvoimatutkimuksen tehtävissä, Tilastokeskuksen väestö ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:

Johanna Alatalo, Liisa Larja, Heikki, Räisänen. 2019. Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille. TEM-analyyseja 91/2019. Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Hulkko Laura, Pärnänen Anna. 2006. Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat? Tilastokeskus.

Lukkarinen Henri. 2018. Vastentahtoiset osa-aikatyöt yleistyneet 2010-luvulla. Tilastokeskus.

Pärnänen Anna, Sutela Hanna. 2009. Tyypillisestä epätyypilliseen? Muutokset erilaisissa työsuhteissa neljänä vuosikymmenenä. Teoksessa Anna Pärnänen & Kaisa-Mari Okkonen (toim.) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Helsinki: Tilastokeskus.

Työvoimatilasto. 1997–2007. Tilastokeskus.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
12.11.2019
Henri Lukkarinen

Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.

Blogi
3.6.2019
Anna Pärnänen

Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.