Miten yhteiskuntamme kehittyy, jos näkökulmana on digitaalinen talous, biotalous, terveys, kulttuuri, turismi, kotityö tai luonnonvarat? Bruttokansantuotetta täydentävät ja tarkentavat taulukot tarjoavat päätöksentekijöiden käyttöön systemaattisia ja kansainvälisesti jaettuja mittareita.
Kansantalouden tilinpidon asiantuntijat törmäävät usein kysymykseen tarkemmasta tilastosta tai nykyisen kuvausalueen ulkopuolella olevaa ilmiötä kuvaavasta tiedosta. Tietoa kaivataan, jotta voimme vastata yhä monimutkaisempiin kysymyksiin, joita nousee liike-elämässä, politiikkavalmistelussa tai muussa päätöksenteon valmistelussa.
Kansantalouden tilinpito on hyvä kehikko ja sisältää laajasti mittareita, joita voidaan tarkentaa tai laajentaa myös uusiin tarpeisiin. Tilinpito sisältää lukuisia mittareita kuten arvonlisäys, investoinnit, työllisyys, käytettävissä oleva tulo, kotitalouksien todellinen kulutus, jne.
Tunnetuin mittareista on bruttokansantuote, joka mittaa kansantalouden tuotannon arvoa ja volyymia. Se ei ole hyvinvoinnin mittari, vaikka sitä sellaisena usein käytetäänkin.
Kansainvälisesti ja myös kansallisesti käydään keskustelua siitä, onko bkt vielä ajantasainen mittari? Ovatko digitalisaatio ja globalisaatio rikkoneet talouden mittariston?
Digitalisaatio ja teknologinen kehitys on tuonut uusia, ilmaisia digitaalisia palveluita, ja esimerkiksi terveydenhuolto on kehittynyt. Näkyykö positiivinen kehitys taloustilastoissa, kysellään.
Vastaavasti kansantalouden tilinpidon kehikkoa kritisoidaan siitä, että se ei ota huomioon kestävää kehitystä. Tämä voi tarkoittaa ympäristön lisäksi myös sosiaalista eriarvoistumista.
Keskustelu lähti isosti liikkeelle vuonna 2008, kun Ranskan presidentti kutsui joukon nimekkäitä tutkijoita arvioimaan bkt:n rajoja ja kehittämään uusia mittareita talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnan edistyksen indikaattoreiksi.
Komitean puheenjohtaja oli Joseph Stigliz ja pääneuvonantaja Amartya Sen, molemmat taloustieteen nobelisteja. Ryhmä tunnisti raportissaan hyvinvoinnin ja onnellisuuden moniulotteisuuden ja sen, että tähän mittaamiseen tarvitaan useita erilaisia indikaattoreita, yksi ei riitä.
Kansantalouden tilinpito on monipuolinen mittari, mutta se ei aina riitä. Tietoa pitää tarkentaa, uudelleen paketoida, täsmentää tai laajentaa, jotta se vastaa politiikkatarpeita.
Yksi tapa laajentaa kansantalouden tilinpidon kehikkoa ovat niin sanotut satelliittitilinpidot. Näillä tarkoitetaan kansantalouden tilinpitoa täydentäviä tai laajentavia tilastotaulukoita.
Tilinpitoa voidaan tarkentaa esimerkiksi kuvaamaan maataloutta, laajentaa kuvaamaan energian fyysistä tarjontaa ja kulutusta tai laajentaa kansantalouden fyysisten materiaalivirtojen kuvaamiseen, kuten kuviossa 1 ja 2.
Kansantalouden tilinpidon kuvausalue on määritelty YK:n ylläpitämässä suosituksessa1. EU on tarkentanut suositusta ja vahvistanut sen asetukseksi Euroopan Kansantalouden tilinpitojärjestelmästä2. Nämä järjestelmät määrittävät, mitä kuuluu laskea bruttokansantuotteeseen.
Rajanveto on tärkeää, koska sen avulla tiedämme maailman muuttuessakin, mitä mittaamme tai mitä mittari kuvaa. Esimerkiksi digitalisaation myötä yrityksissä ja kotitalouksissa tehtävän työn raja on hämärtynyt.
Pääsääntöisesti kotitalouksien tekemää työtä ei lasketa tilinpitoon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuotannon siirtyessä kotitalouksille bkt pienenee.3
Kuviossa 3 on sinisellä alustalla kansantalouden tilinpidon kuvausalue eli tuotantoraja ja sen ympärillä laajennukset. Liikettä tuotantorajan ympärillä on molempiin suuntiin.
Matkatoimistopalveluiden tai pankkipalveluiden siirtyminen palvelupisteistä nettialustoille tai sovelluksiin pienentää bkt:ta, kun taas kotitalousvähennyksen myötä kotisiivouspalveluiden ostaminen kasvattaa bkt:ta.
Liikehdinnän kokonaisvaikutus on tähän mennessä ollut pientä, mutta on esitetty arvioita, että digitalisaatio ja globalisaatio voivat tulevaisuudessa kasvattaa liikehdintää kansantalouden tilinpidon tuotantorajan ympärillä.
Tilinpitoa tarkentavia tai laajentavia taulukoita (ns. satelliittitilipito) on määritelty jo kymmeniä. Tilastokeskuksen viimeisin laajennus oli kotitaloustuotannon arvo, ja tämän vuoden lopulla julkistamme maatalouden taloustilit kansantalouden tilinpitoa tarkemmalla tasolla.
Mika Malirannan ja Marita Laukkasen Yritystuet ja kilpailukyky -tutkimus kertoo, että ”bkt:n ja hyvinvoinnin välillä on vahva tilastollinen yhteys sekä tasojen (korrelaatiokerroin on 0,98) että muutosten (korrelaatiokerroin 0,97) suhteen. Bkt siis ennustaa kansakuntien hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä erinomaisesti, vaikka bkt ei sinänsä ole tarkoitettu hyvinvoinnin mittaamiseen.”
Kun hyvinvoinnista halutaan tarkempaa tietoa, voidaan sitä tuottaa laajentamalla tilinpitoa esimerkiksi terveyden, ympäristön, koulutuksen, vapaaehtoistyön tai taloudellisen epätasa-arvoisuuden näkökulmasta. Riippuen siitä, mitä hyvinvoinnissa painotetaan.
Maailma on globalisaation, digitalisaation ja ilmaston lämpenemisen vuoksi poikkeuksellisen rajussa muutoksessa. Päätöksenteon tueksi kaivataan uudenlaista tietoa, tietoa uudesta näkökulmasta tai tietoa tarkemmalla tasolla.
Digitalisoituvassa maailmassa tietoa on valtavasti tarjolla, tilastotieteilijöiden tärkeänä tehtävänä on jäsentää tietoa sellaiseen muotoon, että se palvelee päätöksentekoa. Kansantalouden tilinpitoa tarkentavat ja laajentavat taulukot ovat tähän työhön systemaattinen ja kansainvälisesti jaettu väline.
Ville Vertanen on tilastojohtaja Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
1 Kansantalouden tilinpidon suositus, System of National Accounts, SNA ja sen tuorein painos SNA 2008
2 Euroopan Kansantalouden tilinpitojärjestelmä, European System of Accounts, ESA ja sen tuorein painos ESA 2010
Juuri julkaistuihin kokeellisiin tilastoihin tulojen ja kulutuksen jakautumisesta tuloviidenneksittäin EU-maissa on syytä suhtautua ainakin Suomen osalta kriittisesti, kirjoittavat Tilastokeskuksen asiantuntijat.
Tilastoinnilla seurataan kierrätystavoitteiden täyttymistä ja niihin liittyvien politiikkatoimien onnistumista. Yhdyskuntajätteiden kierrätys on kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa, lainsäädäntöä ja velvoitteita: se on jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen.
Kiertotalousliiketoiminta on kasvanut tasaisesti seuraten yleistä talouskehitystä, mutta sen osuus taloudesta on vielä verrattain pieni. Tilastokeskuksen tuore indikaattoripaketti kuvaa alan liiketoimintaa hyvin kapeasti yritysten ja työntekijöiden kannalta. Kiertotalouden edetessä myös mittareiden on kehityttävä kattamaan laajemmin koko systeemitason muutos.
Ovatko yritykset saaneet sopeutettua kulujaan liikevaihdossa tapahtuneisiin muutoksiin? Muun muassa se tuo suhdannetilinpitoon epävarmuutta. Myös muutokset terveydenhuollossa ovat nyt täysin poikkeuksellisia, ja sekin heijastuu toimialaa koskevien tietojen laskentaan.
Kun tulot putoavat, säästöt voivat kasvaa vain jos kulutusmenoja vähennetään vielä enemmän. Näin on käynyt aiemmissakin talouskriiseissä.
Kevään poikkeusolojen myötä viimeistään ymmärsin, kuinka arvokas Suomen luonto onkaan, kirjoittaa Niina Lesonen blogissaan. Suomen luonnon päivää vietetään huomenna.
Kun yhdistetään tilastot jätteistä ja materiaalivirroista tuotantolukuihin, saadaan käsitys kansantalouden materiaaliriippuvuudesta ja ekotehokkuudesta. Kansainvälisessä vertailussa Suomi kuluttaa luonnonvarojaan kovalla kädellä, tuottaen samalla reilusti jätettä asukasta kohden.
Nykyiset julkaisuaikataulut parantavat tilinpidon eri osa-alueiden lukujen yhtenevyyttä. Ajantasaisten tilastotietojen merkitys korostuu tulkittaessa koronakriisin kansantaloudellisia vaikutuksia.
Kommentit