tk-icons
Sivuston näkymät

Kirjasto pitää pintansa Helsingissä

5.12.2018
Jukka Ekholm

Helsingin kaupunginkirjasto sai ensimmäisen oman kirjasto­rakennuksen Rikhardin­kadulle vuonna 1882. Nyt kaupungin­kirjaston toimi­pisteitä on kaikkiaan 46 kirjasto­autot mukaan lukien. Oodi vahvistaa Helsingin keskustan asemaa kirjasto­palvelujen tarjoajana.

Helsingin kansankirjastona Yliopiston­kadun ja Fabianin­kadun kulmassa vuonna 1860 toimintansa aloittanut Helsingin kaupungin­kirjasto on Suomen suurin kunnallinen kirjasto. Kirjasto toimi useissa väliaikais­tiloissa vuoteen 1882 saakka, jolloin se muutti ensimmäiseen omaan rakennukseen Rikhardin­kadulle.

Ensimmäiseksi sivukirjasto­taloksi valmistui Kallion kirjasto vuonna 1912.

Rikhardinkadun kirjasto toimi pää­kirjastona vuoteen 1986 saakka, jolloin Pasilaan valmistui uusi pää­kirjasto. Pasilan kirjaston jatkaa pää­kirjastona.

Nyt keskusta­kirjastona aloittava Oodi parantaa pää­kaupungin keskustan kirjasto­palveluja vuonna 2012 valmistuneen Helsingin yli­opiston uuden Kaisa-talon kirjaston sekä vuonna 2011 valmistuneen, Musiikki­talossa sijaitsevan Taide­yliopiston Sibelius-Akatemian kirjaston ohella.

Nopea väestönkasvu hidastaa supistuksia Helsingissä

Yleisten kirjastojen määrä Suomessa on vähentynyt jo yli viiden­kymmenen vuoden ajan (kuvio 1). Vielä vuonna 1995 toimi­pisteitä oli 1 200 kirjastoautot mukaan lukien mutta vuonna 2017 enää 871. Samaan aikaan Helsingin kaupungin­kirjaston toimi­pisteiden luku­määrä on pudonnut 57:stä 46:een.  

Kuvio 1. Yleisten kirjastojen toimi­pisteet Suomessa 1930–2017 mukaan lukien kirjasto­autot ja Ahvenan­maa
Kuvio 1. Yleisten kirjastojen toimi¬pisteet Suomessa 1930–2017 mukaan lukien kirjasto¬autot ja Ahvenan-maa Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Suomen sekä Ahvenan¬maan tilastolliset vuosi¬kirjat
Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Suomen sekä Ahvenan­maan tilastolliset vuosi­kirjat

Helsingin asukasluku on kaupungin­kirjaston perustamis­vuoden jälkeen 30-kertaistunut, koko Suomen väkiluku ainoastaan kolmin­kertaistunut.

Pääkaupungin väestön­kasvu on ollut niin voimakasta, että kun koko maassa yleisten kirjastojen kokoelmissa on nykyisin keski­määrin kuusi aineisto­kappaletta asukasta kohden, Helsingissä niitä on vajaat kolme.

Nopea väestönkasvu on toisaalta pitänyt kirjastolaitoksen toimipisteiden lakkautusten määrän Helsingissä suhteellisesti muuta maata pienempänä.

Valtaosa kokoelmista edelleen painettuja kirjoja  

Vuonna 2017 Helsingin kaupungin­kirjaston kokoelmissa oli lähes 1,6 miljoonaa kirjaa, 182 000 äänitettä, runsaat 56 000 kuva­tallennetta ja yli 19 000 kappaletta muuta aineistoa. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Helsingin kaupungin­kirjaston kokoelmat 1980–2017
Kuvio 2. Helsingin kaupungin¬kirjaston kokoelmat 1980–2017 Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Helsingin kaupungin tilastolliset vuosi¬kirjat
Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Helsingin kaupungin tilastolliset vuosi­kirjat

Kirjojen määrä on vähentynyt neljänneksellä 1980- ja 1990-lukujen vaihteen huippu­luvuista, jolloin niitä oli 2,1 miljoonaa. Vähennys on muutama prosentti­yksikkö suurempi kuin koko Suomen yleisissä kirjastoissa.

Äänitteiden määrä kymmen­kertaistui vuodesta 1980 vuoteen 2000 mutta on viime vuosina kääntynyt laskuun: vuonna 2017 niitä oli lähes viidennes vähemmän kuin vuonna 2010. Kehitys myötäilee fyysisten äänitteiden myynnin kehitystä, mutta lasku ei ole ollut niin jyrkkä.

Vieraskielisten kirjojen osuus kaksin­kertaistunut 1970-luvun jälkeen

Vielä vuonna 1980 Helsingin kaupungin­kirjaston kirjoista yli 17 prosenttia oli ruotsinkielisiä mutta vuonna 2017 enää runsaat kahdeksan prosenttia. Muun­kielisten kirjojen osuus on kasvanut vuoden 1980 seitsemästä prosentista yli 13 prosenttiin vuonna 2017.

Kielivalikoiman muutos heijastelee Helsingin väestön kieli­­suhteiden muuttumista.

Koko Suomen yleisten kirjastojen kirjoista oli runsaat 88 prosenttia suomen­kielisiä vuonna 2017. Ruotsinkielisten kirjojen osuus oli noin seitsemän prosenttia ja muunkielisten vajaat viisi prosenttia.

Lainaaminen hitaassa laskussa

Lainojen määrä Suomen yleisissä kirjastoissa on laskenut yli 22 prosenttia vuoden 2004 huippu­luvuista, mutta samassa ajassa Helsingin kaupungin­kirjaston laina­määrä on pudonnut vain runsaat 12 prosenttia.

Lainaajien määrä on Helsingissä pysynyt samoissa lukemissa viime vuosina, kun se koko maassa on laskenut. Asukasta kohti laskettuna helsinkiläiset lainaavat kirjastoista suunnilleen yhtä paljon kuin suomalaiset keski­määrin, noin 14 lainaa vuonna 2017.

Eniten lainataan kirjoja

Painetut kirjat ovat edelleen kirjastojen suurin ja eniten käytetty kokoelma­resurssi. Helsingin kaupungin­kirjastossa, kuten myös muualla Suomessa, niiden osuus lainoista on viime vuosina ollut lähellä 80 prosenttia. (Kuvio 3)

Kuvio 3. Lainat Helsingin kaupungin­kirjastosta 1980–2017
Kuvio 3. Lainat Helsingin kaupungin¬kirjastosta 1980–2017 Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Helsingin kaupungin tilastolliset vuosi¬kirjat
Lähde: tilastot.kirjastot.fi ja Helsingin kaupungin tilastolliset vuosi­kirjat

Suomenkielisten kirjojen osuus Helsingissä lainatuista kirjoista on hiljalleen laskenut ja oli vuonna 2017 noin 86 prosenttia. Ruotsin­kielisten kirjojen osuus on pysytellyt vajaassa viidessä prosentissa. Muun­kielisten kirjojen osuus on kohonnut 1980-luvun alun parista prosentista jo lähes kymmeneen prosenttiin.

Kaunokirjallisuuden osuus lainatuista kirjoista on Helsingissä pysytellyt viime vuosina vajaan kahden kolmas­osan tuntumassa ja tieto­kirjojen runsaassa kolmanneksessa.

Sekä äänitteiden että kuva­tallenteiden osuus lainoista on painunut selvästi alle kymmenen prosentin.

Koko Suomen lukuihin verrattuna tieto­kirjoja lainataan Helsingissä hieman enemmän kuin muualla.

Vuonna 2017 pääkaupunki­seudun Helmet-verkkoon kuuluvien kirjastojen lainatuimmat teokset olivat Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma sekä Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Molempia lainattiin yli 6 000 kertaa.

Kirjastojen palvelutarjonta on moni­puolistumassa. Kirjojen ja äänitteiden lisäksi kirjastoista voi nykyisin lainata käyttö­tavaroita kuten ompelu­koneita, työ­kaluja, urheilu­välineitä yms.

Kirjastoista voi saada myös digi­neuvontaa, ja joissakin voi harrastaa 3d-printtaamista. Kirjastojen oma­toiminen käyttö­mahdollisuus on myös parantunut, kun siellä voi asioida palvelu­aikojen ulko­puolellakin.

Tapahtumatarjonta laajentunut huomattavasti

Helsingin kaupungin­kirjastossa järjestettiin vuonna 2017 lähes 8 000 tapahtumaa tai ohjelma­tilaisuutta, kun niitä vuonna 2000 oli vasta runsaat puoli­toista tuhatta.

Kirjastojen käyttö internetin kautta on lisääntynyt voimakkaasti. Vuonna 2005 Helsingin kaupungin­kirjaston verkko­sivuille tehtiin runsaat 5 miljoonaa käyntiä, vuonna 2017 jo lähes 13 miljoonaa. Sähköisen aineiston käyttö­kerrat nousivat lähes puoleen miljoonaan vuonna 2017.

Asiakastyöasemien käyttö on sen sijaan vähentynyt: vuonna 2009 käyttö­kertoja oli yli 1,1 miljoonaa mutta vuonna 2016 enää vajaat 650 000.

Kirjastoja kannattaa käyttää

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että kirjastot vaikuttavat myönteisesti käyttäjiensä luku­taitoon, oppimiseen, hyvin­vointiin ja kansalais­identiteettiin. Anna Idströmin artikkelissa ”Kirjastojen hyöty­vaikutukset tutkimusten valossa” on siteerattu kirjasto­tutkimuksia ympäri maailman.

Kansalliskirjaston vuonna 2013 toteuttaman kirjastojen käyttäjä­kyselyn tulosten mukaan vastaajat pitivät lähes kaikkia kirjasto­palveluita tärkeinä. Eniten kritisoitiin aukiolo­aikoja ja elektronisten aineistojen löydettävyyttä. Tilanne on molempien osalta sittemmin parantunut.

 

Tiedot perustuvat Helsingin tilastollisissa vuosi­kirjoissa julkaistuihin tilastoihin Helsingin kaupungin­kirjastosta, Suomen yleisten kirjastojen tilastoihin (http://tilastot.kirjastot.fi) sekä Anna Idströmin artikkeliin (http://vaikuttavuus.kirjastot.fi/hyotyvaikutukset.html). Lisäksi lähteenä on käytetty Ilkka Mäkisen toimittamaa teosta Suomen yleisten kirjastojen historia (BTJ Kustannus 2009) sekä Anna Niemelän raporttia Kirjastojen kansallinen käyttäjä­kysely 2013. Tietoja on saatu myös Helsingin kaupungin­kirjastosta. Suomen yleisiä kirjastoja koskevissa tilasto­tiedoissa Ahvenan­maa ei ole mukana.

Kirjoittaja toimii suunnittelijana Tilasto­keskuksen kulttuuri­tilastoissa.

Kommentit