tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Avoimien työpaikkojen jäljillä

19.12.2016

Työ- ja elinkeino­ministeriön ja Tilasto­keskuksen tuottamat tilastot avoimista työ­paikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähde­aineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtö­kohdista. Molemmille on omat käyttö­tarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.

Työ- ja elinkeino­ministeriön ja Tilasto­keskuksen tuottamat tilastot avoimista työ­paikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähde­aineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtö­kohdista. Molemmille on omat käyttö­tarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.

Tilastokeskuksen julkaiseman avoimet työpaikat -tilaston laadinta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (N:o 453/2008) sekä komission asetuksiin (N:o 1062/2008 ja N:o 19/2009). Asetusten tarkoituksena on saada neljännes­vuosittain kattavaa, ajan­tasaista ja vertailu­kelpoista tietoa EU-maiden avoimista työ­paikoista sekä niiden rakenteellisista ominaisuuksista. Näiden säädösten nojalla laadittavia avointen työpaikkojen tilastoja käytetään työ­voiman kysynnän seurantaan ja analysointiin EU:ssa ja jäsenmaissa.

Asetuksissa annetun määritelmän mukaan avoin työ­paikka on uusi tai jo olemassa oleva työ­paikka, jolla ei ole hoitajaa tai joka on vapautumassa. Työn­antajan on pitänyt toimia aktiivisesti avoimen paikan täyttämiseksi, ja tehtävän on oltava avoin muillekin kuin omalle henkilöstölle.

Avoimiin työpaikkoihin lasketaan julkiseen hakuun ilmoitettujen työ­paikkojen lisäksi myös sellaiset tapaukset, joissa työn­antaja esimerkiksi ottaa suoraan yhteyttä mahdolliseen ehdokkaaseen.

Vaaditun kattavuuden ja vertailu­kelpoisuuden saavuttamiseksi Tilasto­keskuksen tuottama avoimet työ­paikat -tilasto perustuu suoraan tiedon­keruuseen työn­antajilta. Tutkimuksen otanta­kehikkona on Tilasto­keskuksen yllä­pitämä yritys- ja toimipaikka­rekisteri, josta poimitaan satunnais­otos eri­kokoisia ja eri toimi­aloja edustavia yksityisen ja julkisen sektorin toimi­paikkoja. Toimipaikalla tarkoitetaan yhdessä paikassa sijaitsevaa ja pää­asiassa yhden­laisia tavaroita tai palveluja tuottavaa yksikköä.

Tutkimuksen piiriin kuuluvat toiminnassa olevat Suomessa sijaitsevat toimi­paikat, joilla on palkan­saajia vähintään yhden henkilö­työvuoden verran. Otokseen valikoituneilta toimi­paikoilta kysytään niiden avoimien työ­paikkojen luku­määrästä sekä laadullisista ominaisuuksista.

Kyselyyn voi vastata verkko­lomakkeella tai puhelin­haastattelussa. Tiedon­keruussa saadut tiedot korotetaan vastaamaan kaikkien otanta­kehikkoon kuuluvien toimi­paikkojen määrää, jolloin saadaan estimaatit koko Suomen avoimien työ­paikkojen luku­määrästä.

Avoimet työpaikat -tilasto ei kuitenkaan sisällä kaikkia avoinna olleita tehtäviä. EU:n asetukset rajaavat tutkimuksen ulko­puolelle koti­talouksien sekä kansain­välisten organisaatioiden ja toimi­elimien tarjoamat työ­paikat. Suomessa tutkimuksen ulko­puolelle on rajattu myös maan­puolustus.

Avoimet työpaikat -tilasto kattaa sekä vakituiset että määrä­aikaiset työ­paikat, mutta alle kuukauden kestävät työ­suhteet on rajattu tilaston ulko­puolelle. Mukaan ei siis lasketa tila­päistä, esimerkiksi lyhyistä sairas­poissaoloista johtuvaa, sijaisten tarvetta.

TEM:n tilastoilla eri lähde ja eri käyttö­tarkoitus

Työ- ja elinkeino­ministeriön työnvälitys­tilasto puolestaan antaa tietoa työ- ja elinkeino­toimistoihin (TE-toimistot) ilmoitetuista avoimista työ­paikoista. Aineisto perustuu työn­antajien TE-toimistoille jättämiin työpaikka­ilmoituksiin, ja sitä kerätään ensi­sijaisesti työn­välityksen tarpeisiin.

Työnvälitystilasto on tarkoitettu työ- ja elinkeino­hallinnon toiminnan seurantaan ja kehittämiseen, mutta sitä käytetään myös muihin tutkimus­tarkoituksiin. Kuukausittain tilastosta julkaistaan kuukauden aikana avoinna olleiden työ­paikkojen luku­määrä, ilmoitettujen uusien avoimien työ­paikkojen määrä, täyttyneiden työ­paikkojen määrä sekä kuukauden lopussa edelleen avoinna olleiden työ­paikkojen määrä.

Työnvälitystilastoon lasketaan mukaan kaikki TE-toimistoihin avoimeksi ilmoitetut paikat riippumatta työ­suhteen kestosta tai työn­antajasta. Tilaston kattavuuteen vaikuttaa siis lähinnä se, kuinka aktiivisesti työn­antajat käyttävät TE-toimistojen palveluja avoimia työ­paikkoja täyttääkseen.

Tilastokeskuksen Avoimet työpaikat -tilaston kyselyssä tiedustellaan, onko toimi­paikan avoimet työ­paikat ilmoitettu TE-toimistojen työn­välitykseen. Vuonna 2015 TE-toimistojen palvelua oli käyttänyt keski­määrin 53 prosenttia toimi­paikoista, joilla oli avoimia työ­paikkoja.

Tilastot vertailussa

Avoimet työpaikat -tilaston ja työnvälitys­tilaston aineistojen linkittäminen yksikkö­tasolla ei ole mahdollista. Avoimet työpaikat -tilastossa vastaajana on toimi­paikka, kun taas työnvälitys­tilaston aineistosta tietoja ei saada toimi­paikan tarkkuudella. Tästä syystä tässä keskitytään tilastojen tulosten tarkasteluun.

Tilastokeskus tuottaa avoimet työpaikat -tilastoa neljännes­vuosittain. Kultakin vuosi­neljännekseltä selvitetään neljänneksen viimeisen kuukauden ensimmäisenä päivänä (1. maaliskuuta, 1. kesäkuuta, 1. syyskuuta tai 1. joulukuuta) avoinna olleiden työ­paikkojen luku­määrä.

Työnvälitystilastossa lähin vastaava julkaistava tieto on edellisen kuukauden viimeisenä päivänä avoinna olleiden työ­paikkojen määrä. Esimerkiksi avoimet työpaikat -tilaston ensimmäisen vuosi­neljänneksen lukuja verrataan työnvälitys­tilaston helmikuun viimeisen päivän lukuihin.

Päivän eriävyys voi peri­aatteessa hieman vaikuttaa lukujen suuruuteen, mikäli monien työ­paikkojen avoinna olo päättyy juuri kuukauden vaihteessa. Työn­välitykseen ilmoitetuista avoimista työ­paikoista valta­osalle on etukäteen määritelty haku­aika, jonka päättymiseen saakka paikka on työnvälitys­tilastossa avoin.

Tuloksia tarkastellaan neljännes­vuositason lisäksi vuosi­tasolla, mikä tarkoittaa avoimet työpaikat -tilaston kohdalla neljännes­vuosittaisten lukujen keski­arvoja. Johdon­mukaisuuden vuoksi tässä artikkelissa työnvälitys­tilaston vuosi­keskiarvot on vastaavasti laskettu avoimet työpaikat -tilastolle lähimpien neljän vertailu­ajankohdan eli helmi-, touko-, elo- ja marraskuun lopun lukujen keski­arvoina.

Kumpikaan aineisto ei täysin kattava

TEM:n ja Tilastokeskuksen avoimia työpaikkoja kuvaavien tilastojen erilaisuudesta huolimatta molemmat tilastot antavat saman­kaltaisen kuvan avoimien työpaikkojen kokonais­määrän kehityksestä (kuvio 1). Nousut ja laskut ajoittuvat likimain samoin, ja kummassakin tilastossa näkyy selvä kausi­vaihtelu: alku­vuodesta työntekijöitä haetaan eniten, ja vuoden loppua kohden avoimien työ­paikkojen määrä vähenee.

Kuvio 1. Avoimet työpaikat TEM:n ja Tilasto­keskuksen tilastoissa neljännes­vuosittain

Kuvio 1. Avoimet työpaikat TEM:n ja Tilasto¬keskuksen tilastoissa neljännes­vuosittain  Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino¬ministeriö, työnvälitys¬tilasto.

Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Koska merkittävää osaa avoimista työpaikoista ei ilmoiteta TE-toimistojen työn­välitykseen, voisi intuitiivisesti olettaa, että avoimien työ­paikkojen määrä olisi työnvälitys­tilastossa selvästi pienempi kuin Tilasto­keskuksen tilastossa. Näin ei kuitenkaan ole. Vuonna 2015 avoimia työpaikkoja oli Tilasto­keskuksen julkaiseman avoimet työpaikat -tilaston mukaan keski­määrin noin 28 900, kun TEM:n työnvälitys­tilastossa vastaavien vertailu­ajankohtien keskiarvo oli noin 38 600.

Avointen työpaikkojen suurta määrää työnvälitys­tilastossa selittävät osin avoimet työpaikat -tilaston ulko­puolelle rajatut työpaikat, kuten lyhyet sijaisuudet. Työn­välitykseen lyhyt­aikaisia työvoiman tarpeita ilmoitetaan melko paljon. Työnvälitys­tilastossa vuonna 2015 keskimäärin noin 7 prosenttia kuukauden lopussa avoinna olleista työpaikoista oli korkeintaan yhden kuukauden työsuhteita, ja alku­vuodesta osuus oli keski­määräistä suurempi.

Lisäksi muutama prosentti työnvälitys­tilaston avoimista työpaikoista oli ulkomailla sijaitsevia. Avoimet työpaikat -tilasto puolestaan kuvaa työvoiman kysyntää Suomessa, joten siihen ei lasketa ulko­mailla sijaitsevia työpaikkoja.

Toisaalta työnvälitys­tilaston aineiston perustuessa työn­antajien jättämiin työpaikka­ilmoituksiin saattaa osa työpaikoista näkyä työnvälitys­tilastossa useammin kuin kerran. Työnantaja voi markkinointi­mielessä ilmoittaa työpaikan usean eri TE-toimiston kautta, vaikka työn­välityksen ohjeiden mukaan näin ei tulisi toimia. Moninkertaisen kirjauksen riski on myös silloin, jos usea työnvälitys­toimintaa harjoittava yritys hakee työntekijöitä samaan työpaikkaan (PTT 2016). Ilmiön laajuudesta ei ole tietoa, sillä tupla­ilmoitusten jäljittäminen ja todentaminen on erittäin vaikeaa.

Saksalaisen selvityksen mukaan työvoimaa vuokraavat yritykset poistavat usein viiveellä täytetyt työpaikkansa työn­välityksen rekistereistä. Ne voivat myös julkaista työn­välityksessä ilmoituksia avoimista työpaikoista, vaikka konkreettista avointa tehtävää ei vielä olisikaan tiedossa. Tämä palvelee yritysten tarvetta kerätä sopivia hakijoita tulevan kysynnän varalle, mutta voi tuottaa harhaa työn­välityksen tilastoihin.  (Brenzel ym. 2016, 44 – 48.) Vastaavaa ilmiötä esiintyy todennäköisesti jossain määrin Suomessakin.

Eroja luokittelussa ja kattavuudessa

Toimialoittaisten lukujen eroja tarkastellessa huomataan, että avoimia työpaikkoja on työnvälitys­tilastossa enemmän etenkin toimi­alalla hallinto- ja tukipalvelu­toiminta (kuvio 2). Työnvälitystilastossa enemmistö tämän toimialan avoimista työpaikoista on työllistämis­toiminnan alalta, johon kuuluvat työnvälitys­toiminta, työvoiman vuokraus ja muut henkilöstön hankinta­palvelut.

Kuvio 2. TEM:n ja Tilasto­keskuksen avoimien työpaikkojen määrän vertailu toimi­aloittain, vuosi­keskiarvo

Kuvio 2. TEM:n ja Tilasto¬keskuksen avoimien työpaikkojen määrän vertailu toimi¬aloittain, vuosi¬keskiarvo   Lähde: Tilasto¬keskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino¬ministeriö, työnvälitys¬tilasto.

Oikealla toimiala­ryhmät, joissa TEM:n tilastossa avoimia työpaikkoja on enemmän kuin Tilasto­keskuksen tilastossa, vasemmalla toimiala­ryhmät, joissa niitä on vähemmän. Lähde: Tilasto­keskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Myös julkisen hallinnon avoimia työpaikkoja on ollut TEM:n työnvälitys­tilastossa selvästi enemmän kuin Tilasto­keskuksen tilastossa. Useimmissa muissa toimiala­ryhmissä avoimia työpaikkoja on ollut Tilasto­keskuksen tilastossa enemmän.

Toimialakohtaisten lukujen eroavaisuudet johtuvat osittain erilaisista luokittelu­käytännöistä. Tilasto­keskuksen tilastossa toimi­alana on aina toimi­paikan toimiala. TEM:n työnvälitys­tilastossa puolestaan toimiala­tieto perustuu työn­antajan ilmoitukseen. Yritys voi ilmoittaa työn­välitykseen kerralla monien toimi­paikkojensa avoimia työpaikkoja, jolloin ilmoitettu toimiala on usein yrityksen pää­toimiala.

Toimiala ei välttämättä kerrokaan paljoa siitä, millaisesta työpaikasta on kyse, vaan tämä selviää paremmin ammatista. Esimerkiksi kuntien avoimista työpaikoista valtaosa on työnvälitys­tilastossa kirjattu julkiseen hallintoon, mikä selittää kyseisen toimialan työ­paikkojen runsauden TEM:n tilastossa. Tilasto­keskuksen aineistosta ilmenee, että toimipaikka­tasolla tarkasteltuna valtaosa kunta­sektorin avoimista paikoista on ollut terveys- ja sosiaali­palvelujen sekä koulutuksen toimi­aloilla.

Tilastokeskuksen tuottamassa avoimet työpaikat -tilastossa myös vuokra­työvoimalla tai yksityisen rekrytointi­yrityksen avulla täytettävä avoin työpaikka lasketaan kuuluvaksi sille toimi­paikalle, jossa työ tehdään. Tämä estää saman työpaikan tupla­kirjaukset, ja samalla työpaikat saadaan kohdennettua tilastossa toimi­alalle, jolta työntekijän tarve on lähtöisin.

Toisaalta jos vuokra­työntekijää tarvitaan varsinaisessa työskentely­paikassa alle kuukaudeksi, työpaikka jää kokonaan avoimet työpaikat -tilaston ulko­puolelle.

Työnvälitystilaston aineistossa puolestaan vuokra­työvoimalla täytettävät paikat lasketaan työpaikka­ilmoituksen jättäneen työvoiman­vuokraus­yrityksen avoimiksi työpaikoiksi. Eriävä luokittelu­käytäntö selittääkin pitkälti sen, että vuonna 2015 työnvälitys­tilastossa keskimäärin noin viidennes avoimista työpaikoista oli työllistämis­toiminnan toimi­alalla, kun taas Tilasto­keskuksen tilastossa työllistämis­toiminnan osuus on marginaalinen.

Luokitteluerojen lisäksi toimiala­kohtaiset erot tilastojen välillä johtuvat paljolti työn­antajien vaihtelevasta aktiivisuudesta TE-toimistojen palvelujen käytössä. Työnvälitys­tilastossa ovatkin ali­edustettuina ne toimialat, joilla käytetään pääasiassa muita työvoiman hankinta­kanavia kuin TE-toimistoa (taulukko 1).

Taulukko 1. Toimialaryhmien osuudet kaikista avoimista työpaikoista Tilasto­keskuksen ja TEM:n tilastoissa, vuosi­keskiarvo 2015

Taulukko 1. Toimialaryhmien osuudet kaikista avoimista työpaikoista Tilasto­keskuksen ja TEM:n tilastoissa, vuosi­keskiarvo 2015  Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Esimerkiksi rakennusalan sekä informaatio- ja viestintä­alan toimi­paikat ilmoittivat vuonna 2015 avoimista työpaikoistaan selvästi keski­määräistä harvemmin TE-toimistoon. Näiden toimi­alojen osuus avoimista työpaikoista onkin työnvälitys­tilastossa selvästi pienempi kuin Tilasto­keskuksen tilastossa.

Ilmoitusaktiivisuus oli hieman keski­määräistä alhaisempi myös toimiala­ryhmissä teollisuus, kaivos­toiminta, muu teollinen toiminta sekä kauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus ja ravitsemis­toiminta. (Vrt. Maunu 2016, 17.)

TE-toimistojen työnvälitys­palvelujen käytössä on eroja myös työnantaja­sektorin ja toimi­paikan koon mukaan. Yksityisen sektorin työn­antajat ovat käyttäneet TE-toimistojen palvelua rekrytoinnissa suhteellisesti harvemmin kuin julkinen sektori ja järjestöt. Lisäksi henkilöstö­määrältään suurimmat toimipaikat ovat pieniä aktiivisempia TE-toimistojen käyttäjiä. (Ks. myös Maunu 2016, 17.)

Otostutkimukselle tyypillisiä puutteita

Otospohjainen avoimet työpaikat -tilasto antaa työnvälitys­tilastoa kattavamman kuvan siitä, millä toimi­aloilla työvoiman kysyntää on.

Otantaan perustuvien tilastojen tuloksissa on kuitenkin aina satunnais­vaihtelua. Tilasto­keskuksen tilaston pohjalta ei olekaan mahdollista arvioida luotettavasti avoimien työpaikkojen määrän kehitystä pienissä ryhmissä, kuten yksittäisissä ammateissa tai tarkalla toimiala- tai alue­jaottelulla. Esimerkiksi yksittäisen kunnan alueella sijaitsevia toimi­paikkoja on otoksessa niin vähän, ettei aineistosta voi tehdä johto­päätöksiä työvoiman kysynnän muutoksista kyseisessä kunnassa.

Työnvälitystilastosta tietoja voidaan tuottaa hyvinkin tarkalla alue- tai ammatti­jaottelulla, sillä siinä vastaavaa satunnais­vaihtelua ei ole. Luvut tosin kuvaavat ainoastaan TE-toimistoihin ilmoitettuja avoimia työpaikkoja, mikä on syytä muistaa tarkasteltaessa sellaisia aloja ja ammatteja, joiden avoimia työpaikkoja ei usein ilmoiteta TE-toimistoihin.

Satunnaisvaihtelun ohella myös otanta­kehikon puutteet voivat tuottaa harhaa otos­pohjaiseen tilastoon. Avoimet työpaikat -tilaston otanta­kehikkona toimivan yritys- ja toimipaikka­rekisterin tiedot päivittyvät viiveellä. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät siksi uudet työn­antajat, joista ei ole rekisterissä otos­poiminnan toteuttamiseen ja vastaus­aineiston painottamiseen tarvittavia tietoja.

Uudet toimipaikat voisivat olla työvoiman kysynnän tutkimisen kannalta erityisen kiinnostavia, vaikka uuden toimipaikan perustaminen ei välttämättä tarkoita uusien työn­tekijöiden palkkaamista.

Tilasto valittava tietotarpeen mukaan

Molempien avoimia työpaikkoja kuvaavien tilastojen tiedoille on omat käyttö­tarpeensa. Tilasto­keskuksen laatima avoimet työpaikat -tilasto kuvaa työnvälitys­tilastoa paremmin työvoiman kysynnän kehitystä suomalaisilla työ­markkinoilla. Tilaston tiedot eivät ole riippuvaisia siitä, mitä rekrytointi­kanavia työn­antajat suosivat, ja otos­tutkimuksessa avoimet työpaikat on mahdollista kohdentaa johdon­mukaisesti sille toimi­paikalle, joka työn­tekijää tarvitsee. Tämän vuoksi Tilasto­keskuksen tilasto antaa työnvälitys­tilastoa täsmällisemmän kokonais­kuvan siitä, millaisilla työn­antajilla on työvoiman tarvetta.

Työnvälitystilastoa puolestaan voi otos­pohjaista avoimet työpaikat -tilastoa paremmin käyttää avoimien työpaikkojen tarkasteluun pienissäkin ammatti­ryhmissä ja tarkkaan rajatuilla alueilla, kuten yksittäisissä kunnissa. Lisäksi työnvälitys­tilastosta saadaan tietoa Tilasto­keskuksen tilaston ulko­puolelle rajatuista työpaikoista.

Näitä kahta erilaista tilastoa onkin tarkasteltava toisiaan täydentävinä työvoiman kysynnän mittareina.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilasto­keskuksen väestö- ja elinolo­tilastot -yksikössä.

Artikkelin tiedot tilastojen välisistä eroista pohjautuvat Tilasto­keskuksen sisäiseen selvitykseen, jonka Lasse Winter on tehnyt vuonna 2014 avoimet työpaikat -tilaston käyttöön. Selvityksen tietoja on täydennetty tuoreempien lukujen vertailulla. Työnvälitys­tilaston aineistosta ja tilastointi­käytännöistä on saatu artikkelia varten tietoja Petri Syväseltä työ- ja elinkeino­ministeriöstä.

Lähteet:

Brenzel, Hanna ym. 2016. Revision of the IAB job vacancy survey: backgrounds, methods and results. Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschung (IAB), Nürnberg.

Eurostat, Statistics explained. Job vacancy statistics.

Maunu, Tallamaria 2016. Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2015. TEM-analyyseja 73/2016. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Pellervon taloustutkimus PTT 2016. Kansantalous 2016–syksy.

Tilastokeskus 2016. Avoimet työpaikat, 2. vuosineljännes. Laatuseloste. Helsinki: Tilastokeskus.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2016a. Työnvälitys­tilasto. Laatuseloste, maaliskuu 2016.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2016b. Työnvälitystilasto / ToimialaOnline.

Winter Lasse, 2014. Tilastokeskuksen sisäinen selvitys avoimet työpaikat -tilaston käyttöön.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
12.11.2019
Henri Lukkarinen

Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.

Blogi
3.6.2019
Anna Pärnänen

Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.

Blogi
30.10.2018
Pertti Taskinen

Tulevina kuukausina nähdään, onko työllisyysasteen trendin kasvun taittuminen hetkellistä vai osa pidempiaikaista kehitystä. Niin tai näin, tarkastelussa ei kannata takertua yhteen lukuun: työllisyysluvuissa on paljon muitakin tärkeitä indikaattoreita, kuten piilotyöttömät ja alityölliset.

Blogi
1.8.2018
Ulla Hannula, Liisa Larja

Työllisyyden kasvu tuli vuoden toisella neljänneksellä pää­asiassa yksityisen sektorin kokoaika­töistä, kirjoittavat työmarkkinatilaston asiantuntijat Liisa Larja ja Ulla Hannula.