Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Yritysten aineeton omaisuus yhä enimmäkseen Suomessa

29.5.2013

Tuotekehityksellä, brändin rakennuksella ja muilla aineettomilla investoinneilla yritykset pyrkivät erottautumaan kilpailijoistaan ja siten mahdollistamaan suuremman arvonlisän luomisen. Monien tuotteiden arvonlisästä entistä pienempi osa syntyy valmistuksessa.

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa investoinnit aineettomaan omaisuuteen ovat jo suuremmat kuin aineelliset investoinnit. (Maliranta & Rouvinen 2007; van Ark, Hao, Corrado & Hulten 2009). Tuotekehityksellä, brändin rakennuksella ja muilla aineettomilla investoinneilla yritykset pyrkivät erottautumaan kilpailijoistaan ja siten mahdollistamaan suuremman arvonlisän luomisen.

 Viime vuosina länsimaiden huolenaiheeksi on noussut valmistustoiminnan siirtyminen muualle. Pienenä lohdutuksena työpaikkojen menetykselle on se, että monien tuotteiden kohdalla arvonlisästä enää pieni osa syntyy jo valmistuksessa. Suurimman arvonlisän tuottavat brändinhaltijat, tuotekehittäjät ja jakelukanavien haltijat.

Yritysten kansainvälistyminen ei kuitenkaan koske vain tuotannollista toimintaa. Monet yritykset tekevät tuotekehitystä ja muuta aineettomuuteen liittyvää toimintaa muissakin maissa kuin Suomessa. Tämän seurauksena myös aineeton omaisuus – kuten patentit ja copyrightit – eivät välttämättä ole Suomessa sijaitsevien yksiköiden omistuksessa. Omistus on myös voitu siirtää muihin maihin, vaikka tuotekehitys ja muut aineetonta omaisuutta synnyttävät työt olisivat pysyneet Suomessa.

Miksi omistavien yksiköiden sijainnilla on väliä? Koska omistaville yksiköille kuuluvat tähän omaisuuteen perustuvat voitot. Esimerkiksi patenteista maksettavat rojaltitulot lasketaan mukaan bruttokansantuotteeseen. Omistavien yksiköiden sijainnilla on siis myös kansantaloudellista merkitystä.

Aineeton omaisuus edelleen yleisimmin Suomessa

Missä suomalaisyritysten aineeton omaisuus sijaitsee? Vielä vuosi sitten tähän kysymykseen ei kukaan pystynyt kattavasti vastaamaan. Viime vuonna Tilastokeskus toteutti kyselyn, jonka osana kansainvälistyneiltä yrityksiltä kysyttiin myös aineettoman ja aineellisen omaisuuden omistuksen sijaintia.

Melkein kaikilla aineiston yrityksillä on Suomessa sekä aineellista että aineetonta omaisuutta. Lähes puolella (45 %) vastanneista yrityksistä on aineellista omaisuutta myös muissa vanhoissa EU15-maissa. Sen sijaan aineetonta omaisuutta näissä maissa on noin kolmanneksella (32 %) yrityksistä (Kuvio 1).

EU-maiden merkitys aineellisen ja aineettoman omaisuuden sijaintipaikkana korostuu, kun tarkastellaan myös uusia EU12-jäsenmaita. Suomalaisyrityksillä on uusissa EU12-jäsenmaissa aineellista omaisuutta yhtä usein kuin vanhoissa EU15-maissa, mutta aineetonta hieman harvemmin.

Yksittäisistä maista Venäjä erottuu sekä aineettoman että aineellisen omaisuuden kohdemaana.

Ero aineettoman ja aineellisen omistuksen välillä toistuu kautta linjan. Yritysten aineellinen omaisuus on siis enemmän hajautunut Suomen ulkopuolelle kuin aineeton omaisuus. Esimerkiksi Kiinassa on aineellista omaisuutta 18 prosentilla vastaajista, mutta aineetonta omaisuutta vain 8 prosentilla. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on vastaavasti aineellista omaisuutta 16 prosentilla ja aineetonta omaisuutta 11 prosentilla yrityksistä.

Aineetonta omaisuutta on monenlaista

Mistä yritysten aineeton omaisuus koostuu? Kyselyssä aineeton omaisuus jaettiin kolmeen osaan: patentteihin, trademarkkeihin, copyrighteihin ja muuhun juridisesti suojattuun aineettomaan omaisuuteen sekä muuhun aineettomaan omaisuuteen, jota ei ole juridisesti suojattu.

Vastausten mukaan Suomi on ylivoimaisesti yleisin sijaintipaikka kaikille näille aineettoman omaisuuden eri lajeille (Taulukko 1).

Taulukko 1. Suomalaisyritysten aineettoman omaisuuden sijainti, prosenttia yrityksistä (Klikkaa taulukko suuremmaksi)

Taulukko 1. Suomalaisyritysten aineettoman omaisuuden sijainti, prosenttia yrityksistä

Valtaosalla yrityksistä ainakin osa niiden patenteista, copyrighteista ja muusta aineettomasta omaisuudesta on Suomen yksiköiden omistamia. Tämä pätee niin teollisuuteen kuin palvelualoihinkin.

Monilla sekä teollisuus- että palveluyrityksillä on yleisesti aineetonta omaisuutta sekä EU:n vanhoissa jäsenmaissa (EU15) että uusissa EU12-jäsenmaissa. Teollisuusyrityksillä aineeton omaisuus painottuu yleisemmin vanhoihin jäsenmaihin. Sen sijaan palveluyritykset ovat sijoittaneet aineetonta omaisuuttaan yhtä usein uusiin kuin vanhoihinkin EU-maihin.

Selvimmät erot teollisuuden ja palvelujen välillä koskevat Kiinaa ja Pohjois-Amerikkaa. Aineettoman omaisuuden omistajina nämä alueet ovat selvästi tärkeämpiä teollisuudelle kuin palvelualoille. Luvut paljastavat mielenkiintoisen seikan teollisuusyrityksistä: Kiina on yhtä yleinen sijaintipaikka aineettomalle omaisuudelle kuin Pohjois-Amerikka.

Suomalaisyrityksillä on aineetonta omaisuutta yleisesti myös Venäjällä. Ehkä hieman yllättäen tietotekniikkaan liittyvien palveluiden tuottajana profiloitunut Intia ei ole vetänyt puoleensa suomalaisyritysten aineetonta omaisuutta. Vain muutama prosentti vastanneista yrityksistä ilmoitti sijoittaneensa aineetonta omaisuuttaan Intiaan.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoitetaan globaalisti

Aineeton omaisuus ei synny yrityksissä itsestään, vaan se on usein henkilöstön kovan ponnistelun ja vaativan osaamisen lopputulos. Suomalaisyritysten ulkomaisissa tytäryhtiöissä olevaa innovaatiopotentiaalia voidaan karkeasti arvioida sen mukaan, millaisissa toiminnoissa henkilöstöä ulkomaisissa tytäryhtiöissä työskentelee. Tutkimus ja kehittämistoiminta – johon kuuluvat myös tekniset palvelut – on aineettoman omaisuuden näkökulmasta keskeinen tällainen toiminto.

Lähes puolet yrityksistä, joilla oli tytäryhtiöitä ulkomailla, tuotti t&k- tai teknisiä palveluja vanhoissa EU-maissa (Kuvio 2). Uusissa EU12-maissa vastaavia toimintoja tehtiin noin kolmanneksessa ja Kiinassa noin viidenneksessä yrityksistä. Myös Yhdysvaltojen osuus oli merkittävä ja aivan Kiinan tuntumassa.

Kuvio 2. Henkilöstöä t&k- sekä teknisissä palvelutoiminnoissa ulkomaisissa tytäryhtiöissä alueittain

Kuvioiden ja taulukon lähde: Liiketoimintojen kansainvälinen organisointi ja ulkoistaminen ulkomaille -kysely 2012. Tilastokeskus

Näyttääkin siltä, että suomalaisilla yrityksillä on Suomen lisäksi myös ulkomailla hallussaan huomattavaa potentiaalia aineettoman omaisuuden, kuten patenttien, kehittämiseksi ja luomiseksi. Tämä saattaa osin johtua jo toteutuneista t&k-toimintojen siirroista Suomesta ulkomaille, mutta myös markkinoihin ja kilpailukykyyn liittyvistä tekijöistä.

Omistus ei välttämättä seuraa työtä

Yrityksillä voi olla eri maissa aineetonta omaisuutta, vaikka siellä ei olisikaan sitä kehittävää henkilöstöä. Yrityksen tuote- ja teknologiankehitys voi sijaita pääosin Suomessa, mutta siitä huolimatta tuon työn aikaansaannoksina syntyneet patentit ovatkin jossain muussa maassa sijaitsevan yksikön omaisuutta.

Yksi mahdollinen syy sijaintieroon löytyy verotuksesta. Aineettoman omaisuuden omistus on voitu siirtää alemman yritysverotuksen maahan. Tällöin aineettoman omaisuuden synnyttämät voitot tulevat verotetuiksi tuon maan verokannan mukaan.

Toinen syy sijaintieroihin on joidenkin yritysten käytäntö, jonka mukaan kaikki aineeton omaisuus keskitetään tiettyyn maahan.

T&k-toiminnan tukijan pitää hyötyä hedelmistä

Vaikka yritysten kansainvälistyminen ei enää rajoitu vain tuotannolliseen toimintaan, Suomi on edelleen aineettoman omaisuuden tärkein sijaintipaikka ylivoimaiselle enemmistölle kansainvälistyneistä yrityksistä. Niin patentit, copyrightit kuin suojaamaton aineeton omaisuus on yleensä Suomen yksiköiden omistuksessa.

Kansantalouden kannalta aineettoman omaisuuden omistus nousee yhä tärkeämmäksi, sillä merkittävä osa monien tuotteiden arvonlisästä perustuu aineettomaan omaisuuteen.

Myös innovaatiopolitiikan näkökulmasta aineettoman omaisuuden sijainnilla on merkitystä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoittaessaan julkinen sektori kantaa osan yritysten t&k-hankkeiden riskeistä. Osa hankkeista luonnollisesti epäonnistuu, mutta jotkut onnistuvat. Onnistuneissa hankkeissa syntyy uusia tai parannettuja tuotteita sekä palveluita, jotka ovat t&k-toiminnan tuotoksia.

Hyvä innovaatiopolitiikka pitää huolen siitä, että onnistuneiden hankkeiden tapauksissa myös niiden hedelmät tulevat valtaosin niitä rahoittavaan kansantalouteen eli Suomeen. Jos siis julkinen sektori panostaa yritysten innovaatiotoiminnan kehittämiseen ja kasvattamiseen Suomessa, tulisi myös tuotosten eli hankkeissa syntyvän aineettoman omaisuuden jäädä Suomen yksiköiden omistukseen.

 

Jyrki Ali-Yrkkö on Etlatieto Oy:n tutkimusjohtaja. Samuli Rikama työskentelee Tilastokeskuksen yritystilastoissa erityisalueenaan globalisaatio.

 

Lähteet: Ali-Yrkkö, J. (2013). Mysteeri avautuu – Suomi globaaleissa arvoverkostoissa. ETLA: B257, Taloustieto Oy, Helsinki

van Ark, B., Hao, J. X., Corrado, C. & Hulten, C. (2009): Measuring intangible capital and its contribution to economic growth in Europe, EIB Papers, ISSN 0257-7755, Vol. 14, Iss. 1, pp. 62 – 93

Marrocu, E., Paci, R. & Pontis, M. (2012). Intangible capital and firms’ productivity. Industrial and Corporate Change, Volume 21, Number 2, pp. 377 – 402

Maliranta, M. & Huovari, J. (2008). Tuottavuuden aineettomat lähteet esiin. Tieto & trendit, 6/2008, Tilastokeskus

Maliranta, M. & Rouvinen, P. (2007). Aineettomat investoinnit Suomen yrityksissä vuonna 2004: Kokeilu yritysaineistoilla. Discussion papers no 1109. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Etla, Helsinki

 

tk-icons