Käsitteet




Maahan- ja maastamuutto


Suomeen muuttaneen henkilön, joka aikoo oleskella tai on oleskellut täällä yhtämittaisesti yli vuoden, on ilmoitettava muutostaan asuinpaikkansa maistraatille (väestötietolaki 1993/507). Jos henkilö aikoo jäädä vakituisesti asumaan Suomeen ja hänellä on vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva lupa, hänen kotikuntansa määräytyy yleensä samoin perustein kuin suomalaisen (kotikuntalaki 1994/201). Maistraatti vie näiden henkilöiden tiedot väestötietojärjestelmään.

Kotipaikkansa ulkomaille muuttavien on tehtävä itsestään muuttoilmoitus, kuten maan sisällä muuttavienkin (kotikunta-asetus 1994). Maasta muuttaneiksi katsotaan pääasiassa henkilöt, jotka muuttavat ulkomaille asumaan yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Poikkeuksen muodostavat Suomen kansalaiset, jotka ovat diplomaatteja, kehitysyhteistyössä toimivia yms. (kotikuntalaki 1994/201). Pohjoismaiden välisen sopimuksen mukaan tilapäistä oleskelua, joka kestää alle kuusi kuukautta ei yleensä pidetä muuttona. (Pohjoismaiden välisen väestörekisteriä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta 1990/851, SopS:49 ja kotikunta-asetus 1994/351).

Kun henkilö muuttaa toisesta Pohjoismaasta toiseen, hänelle on annettava lähtömaan paikallisesta väestörekisteristä pohjoismainen muuttokirja tulomaan paikalliseen väestörekisteriin toimitettavaksi (kotikunta-asetus 1994/351, 1990/851, SopS:49). Tulomaan paikallinen väestörekisteriviranomainen palauttaa muuttotodisteen lähtörekisteriin. Muuttopäiväksi merkitään se päivä, jona henkilö on otettu tulomaan paikalliseen väestörekisteriin.



Määritelmää käyttävät tilastot

Aihealue

Määritelmän voimassaoloaika

  • 1.1.1994 - 31.12.2006

Lähdeorganisaatio

  • Tilastokeskus

Jaa