Julkaistu: 8.12.2014

Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla selittää alueellisia kulutuseroja

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Juha Honkkila on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

Alueelliset kulutuserot ovat keskimääräisesti pysyneet ennallaan lähes 30 vuoden aikana. Sen sijaan erojen syyt ja kulutusrakenteet ovat muuttuneet. Aiemmin kulutuserot koskivat kaikkea kulutusta. Nykyisin asumisen merkitys on korostunut. Tuloerot selittävät suuren osan alueiden välisistä kulutuseroista.

Alueiden väliset erot kotitalouksien keskimääräisissä kulutusmenoissa ovat pysyneet hyvin samankaltaisina vuosien 1985 ja 2012 välillä. Helsinki-Uudenmaan suuralueella kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot kulutusyksikköä kohden ovat pysytelleet noin 15 prosenttia koko maan kulutusmenojen yläpuolella.

Muilla suuralueilla kulutusmenot ovat kaikkina vuosina olleet koko maan keskiarvon alapuolella. Vähiten ovat kuluttaneet Pohjois- ja Itä-Suomen suuralueen kotitaloudet, joissa kulutusmenot ovat olleet noin kymmenen prosenttia pienemmät kuin koko maassa keskimäärin. Kulutuserot vastaavat alueittaisia tuloeroja. Esimerkiksi vuonna 2012 Helsinki-Uudenmaan kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat 13 prosenttia koko maan keskiarvon yläpuolella ja kaikilla muilla suuralueilla sen alapuolella.

Alueelliset kulutuserot ovat muuttuneet eniten vuosien 1985 ja 1998 välillä, jolloin erot ensin hieman tasoittuivat ja vuonna 1998 jälleen kasvoivat. Pohjois- ja Itä-Suomen suuralueen kulutusmenojen kehitys oli vuosien 1985 ja 1995 välillä muuta maata nopeampaa ja toisaalta Helsinki-Uudenmaan suuralueen kulutusmenojen taso laski hieman lähemmäksi koko maan tasoa. Tämän jälkeen alueelliset erot ovat palanneet hyvin lähelle vuoden 1985 tasoa. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kotitalouksien kulutusmenot yhteensä kulutusyksikköä kohden suuralueittain vuosina 1985−2012, koko maa = 100

Pienen otoskoon vuoksi Ahvenanmaan suuralue on yhdistetty Etelä-Suomen suuralueeseen.

Kulutusyksikkö, ks. Tarja Hatakan artikkelin tietolaatikko tässä numerossa.

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Helsinki-Uudenmaan suuralueella kulutetaan eniten

Vaikka kokonaiskulutuksen alueelliset erot ovat pieniä, on kulutuksen rakenne hyödykeryhmittäin muuttunut. Taulukossa on kuvattu kulutuksen rakenne alueittain vuosina 1985 ja 2012 karkeistetulla kaksinumerotason kulutusluokituksella1. Kulutustottumuksissa ja niiden muutoksissa on havaittavissa selkeitä eroja alueiden välillä. Merkittävin pitkän aikavälin muutos on ollut asumisen ja energian kulutuksen osuuden kasvu. Asumismenojen osuus kokonaiskulutuksesta kasvoi vuodesta 1985 vuoteen 2012 koko maassa 20 prosentista 28 prosenttiin. Vuonna 1985 kotitaloudet käyttivät asumiseen kulutusyksikköä kohden keskimäärin 3 300 euroa (vuoden 2012 rahassa mitattuna). Vuonna 2012 vastaava luku oli yli kaksinkertainen, noin 7 000 euroa.

Helsinki-Uudenmaan suuralueella asumismenojen nousu on ollut muuta Suomea nopeampaa. Vielä vuonna 1985 asumisen ja energian osuus kokonaiskulutuksesta oli kyseisellä alueella pienempi kuin millään muulla suuralueella. Vuonna 2012 vastaava osuus oli suurempi kuin missään muualla. Helsinki-Uudenmaan suuralueella asumisen kulutusyksikköä kohden lasketut kulutusmenot ovat 27 vuodessa kasvaneet 3 500 eurosta 8 700 euroon. Myös liikennemenojen osuus on kasvanut pitkällä aikavälillä, mutta erot eri alueiden välillä ovat melko pienet.

Elintarvikkeiden, vaatteiden sekä kodin kalusteiden euromääräinen kulutus on pysynyt vuodesta toiseen melko samalla tasolla. Kokonaiskulutuksen noustessa näiden hyödykkeiden osuus kokonaiskulutuksesta on laskenut tasaisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Helsinki-Uudenmaan suuralueella näiden hyödykeryhmien osuus on pudonnut hieman muuta maata nopeammin ja euromääräinen kulutus jopa hieman vähentynyt. Vapaa-ajan hyödykkeiden (kulttuuri ja vapaa-aika, hotellit ja ravintolat) kulutusosuus oli vuonna 2012 kaikilla alueilla hyvin samankaltainen ja lähellä vuoden 1985 kulutusosuutta.

Taulukko. Kulutuksen rakenne hyödykeryhmittäin ja suuralueittain vuosina 1985 ja 2012. Prosenttia kokonaiskulutuksesta

  Helsinki–Uusimaa Etelä-Suomi ja Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä- ja Pohjois-Suomi Koko maa
  1985 2012 1985 2012 1985 2012 1985 2012 1985 2012
Asuminen ja energia 18 30 21 27 21 28 21 26 20 28
Liikenne 13 17 14 17 13 17 14 18 13 17
Elintarvikkeet ja alkoholijuomat 20 13 23 15 23 15 24 16 23 15
Vaatteet ja kodin tarvikkeet 14 8 13 8 13 8 13 8 13 8
Kulttuuri ja vapaa-aika 11 10 11 11 10 10 10 10 11 10
Hotellit ja ravintolat 6 5 5 4 4 4 4 4 5 4
Muu kulutus 17 17 15 18 15 18 14 18 15 18

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Sen lisäksi, että kokonaiskulutus oli Helsinki-Uudenmaan suuralueella koko maan tason yläpuolella, kuluttivat alueen kotitaloudet vuonna 2012 myös kaikkien hyödykeryhmien tuotteita koko maan keskiarvoa enemmän. Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen kotitaloudet puolestaan kuluttivat kaikkien ryhmien tuotteita koko maan keskiarvoa vähemmän. Suurin ero oli hotelli- ja ravintolapalveluissa, joita pääkaupunkiseudulla kulutettiin 36 prosenttia enemmän kuin koko maassa. Helsinki-Uudenmaan suuralueen kotitalous käytti näihin palveluihin 360 euroa/kulutusyksikkö enemmän kuin keskivertosuomalainen kotitalous. Vuonna 1985 vastaava ero oli 400 euroa ja 47 prosenttia.

Pienimmät erot olivat elintarvikkeiden kulutuksessa, jossa Helsinki-Uudenmaan kotitalouksien ero koko maahan verrattuna oli vain kolme prosenttia ja kaikilla muilla suuralueilla euromääräinen kulutus oli prosentin sisällä koko maan keskiarvosta.

Sivun alkuun

Asuminen selittää nykyisin suuren osan alueiden välisistä kulutuseroista

Kulutusrakenteen muutoksista saadaan edellistä tarkempi kokonaiskuva, kun analysoidaan eri hyödykeryhmien vaikutusta alueiden välisiin kulutuseroihin. Tarkastelen seuraavaksi vuosia 1985, 2006 ja 2012, jolloin nähdään paitsi pitkän aikavälin muutokset myös viimeisimmän talouskriisin vaikutukset kulutukseen eri alueilla.

Kuvioissa 2a−d on kuvattu kaikkien suuralueiden kulutuserot koko maan keskiarvoon verrattuna jaoteltuna eri hyödykeryhmiin. Kunkin hyödykeryhmän palkin korkeus kuvaa sitä, miten suuren osan kyseinen hyödykeryhmä selittää kokonaiskulutuksen erosta alueen ja koko maan välillä. Palkin ollessa nollakohdan yläpuolella on hyödykeryhmän kulutus kyseisellä alueella koko Suomen tasoa suurempaa. Palkin ollessa nollakohdan alapuolella on se taas pienempää.

Kuvio 2a−d. Eri hyödykeryhmien vaikutus kokonaiskulutuksen eroihin koko maan keskiarvoon verrattuna a) Helsinki-Uudenmaan suuralueella, b) Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan suuralueilla, c) Länsi-Suomen suuralueella sekä d) Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueella vuosina 1985, 2006 ja 2012. Prosenttiyksikköä

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Vuonna 1985 alueiden väliset kulutuserot eivät johtuneet juuri minkään yksittäisen hyödykeryhmän kulutuksesta, vaan erot kohdistuivat melko tasaisesti lähes kaikkiin hyödykeryhmiin. Joidenkin hyödykkeiden kulutuseroja selittävä vaikutus on kasvanut merkittävästi pitkällä aikavälillä vuosien 1985 ja 2006 välillä, ja toisaalta talouskriisi on vaikuttanut siihen, että eräät hyödykeryhmät selittävät entistä enemmän alueittaisia kulutuseroja vuonna 2012.

Silmiinpistävintä kuvioissa on asumismenojen kasvu alueiden välisiä kulutuseroja selittävänä tekijänä. Helsinki–Uudenmaan suuralueella kokonaiskulutus oli vuonna 1985 noin 17 prosenttia koko maan tason yläpuolella. Asumismenot selittivät tästä erosta kuitenkin varsin vähän, alle kymmenyksen. Vuonna 2012 lähes puolet Helsinki-Uudenmaan ja muun Suomen välisestä kokonaiskulutuksen erosta selittyivät asumiseen liittyvästä kulutuksesta. (Kuvio 2a.)

Asumismenojen vaikutus alueiden välisiin kulutuseroihin on kasvanut nopeasti sekä pitkällä aikavälillä että uudestaan talouskriisin aikana myös Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla (kuvio 2b) sekä Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueella (kuvio 2d). Vuonna 2012 asuminen oli suurin yksittäinen selittäjä näiden kahden alueen koko Suomen keskiarvoa alhaisemmalle kokonaiskulutukselle.

Huomattavaa Helsinki-Uudenmaan suuralueella on myös liikenteen kulutuksen suuri kasvu suhteessa muuhun Suomeen viimeisimmän talouskriisin aikana, sekä vapaa-ajan hyödykkeiden kulutuserojen supistuminen muuhun Suomeen verrattuna koko tarkasteluajanjaksona.

Vielä vuonna 1985 hotelli- ja ravintolapalveluiden kulutus pääkaupunkiseudulla oli puolitoistakertainen muuhun Suomeen verrattuna. Kulutuserojen supistumisen taustalla lienee ainakin osittain hotelli- ja ravintolatarjonnan lisääntyminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan hyödykkeiden kulutus on kasvanut vielä talouskriisin aikanakin Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla, kun vastaava kulutus on muualla Suomessa joko laskenut tai ainakin pysynyt ennallaan.

Sivun alkuun

Tuloerot selittävät suuren osan alueellisista kulutuseroista

Alussa todettiin, että alueelliset kulutuserot myötäilevät ainakin jossain määrin alueellisia tuloeroja. Seuraavaksi tarkastelenkin, kuinka suuri merkitys erisuuruisilla tuloilla on alueiden välisiin eroihin kokonaiskulutuksessa. Tarkastelen myös, miten tulotaso vaikuttaa kulutusrakenteeseen eri alueilla.

Kuviosta 3 havaitaan, miten suuralueiden kotitaloudet sijoittuivat vuosina 1985 ja 2012 eri tuloluokkiin, kun kotitaloudet jaetaan ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mukaan tulodesiileihin siten, että koko Suomen kotitalouksien tulovertailussa pienituloisin kymmenys luokitellaan ensimmäiseen desiiliin ja suurituloisin kymmenys kymmenenteen desiiliin.

Helsinki-Uudenmaan suuralueella oli selvästi muita alueita enemmän suurituloisia kotitalouksia ja vähemmän kotitalouksia, joiden tulot olivat suhteellisen alhaiset. Alueen kotitalouksista kahteen alimpaan desiiliin kuului 13 prosenttia vuonna 1985 ja 14 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 1985 lähes joka kolmas suuralueen kotitalouksista kuului kahteen ylimpään tulodesiiliin. Vastaava osuus oli 29 prosenttia vuonna 2012. Alueiden väliset tuloerot ovat tarkasteluajanjaksona hieman tasoittuneet, mutta ero etelän ja pohjoisen välillä on edelleen merkittävä.

Kuvio 3. Kotitalouksien sijoittuminen tulodesiileihin eri suuralueilla vuosina 1985 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Väestön sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutuksia alueiden välisiin kulutuseroihin voidaan pyrkiä eliminoimaan aineistosta erilaisilla menetelmillä (Di Nardo ym. 1996). Tässä artikkelissa käytän uudelleenpainotusmenetelmää, jolla pyrin selittämään alueiden välisten tulorakenteiden erojen vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen. Käytän muokatusta aineistosta jatkossa termiä "tuloneutralisoitu aineisto", vaikka menetelmän yksinkertaisuuden vuoksi ei voida olettaa aineiston olevan täysin neutraali tulotason vaikutusten suhteen2. Aineiston uudelleen painottamisen idea on tarkastella sitä, miten eri alueiden kulutustaso muuttuisi, jos niiden tulojakaumat olisivat enemmän toistensa kaltaisia.

Kuva alueiden välisistä kulutuseroista muuttuu melkoisesti aineiston uudelleenpainotuksen myötä. Kuviossa 4 on esitetty samat tiedot kuin kuviossa 1 sillä erotuksella, että ennen indikaattorien laskemista aineisto on painotettu uudelleen. Tässä tuloneutralisoidussa aineistossa kotitaloudet jakaantuvat täysin tasaisesti eri tulokymmenyksiin jokaisella alueella.

Kuvio 4. Kotitalouksien kulutusmenot yhteensä kulutusyksikköä kohden suuralueittain vuosina 1985−2012, koko maa = 100, aineisto uudelleenpainotettu alueiden välisten tuloerojen neutralisoimiseksi

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Helsinki-Uudenmaan suuralueen kotitalouksien kulutus oli vuonna 2012 edelleen koko maan tason yläpuolella, vaikka tulorakenteen oletettiin olleen samanlainen kuin muilla suuralueilla. Ero koko maan keskiarvoon oli kuitenkin vain kuusi prosenttia, eli kotitalouksien tuloerot selittävät lähes kaksi kolmasosaa alueen kulutuksen tasoerosta koko maahan verrattuna.

Itä- ja Pohjois-Suomen kulutuserosta koko maahan verrattuna kotitalouksien tuloerot selittävät hieman yli puolet. Muutokset tulorakenteesta neutralisoiduissa kulutuseroissa alueiden välillä myötäilevät koko tarkasteluajanjakson aikana niitä muutoksia, mitä havaitaan alkuperäisessäkin aineistossa, mutta erot alueiden välillä ovat selvästi pienemmät. Sekä Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan että Länsi-Suomen suuralueilla tulotaso on selittänyt suurimman osan kulutuksen tasoeroista koko maahan verrattuna. Vuonna 2012 Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan kotitalouksien kokonaiskulutus oli tuloneutraalilla aineistolla jo hieman koko maan tasoa ylempänä.

Kuvio 4 osoittaa ne alueiden väliset erot kokonaiskulutuksessa, jotka eivät johdu eroista tulorakenteissa. Kun tarkastellaan kulutuksen rakennetta tuloneutralisoidusta aineistosta, vahvistuu asumismenojen merkitys ja sen muutos viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuviot 5a−d kuvaavat samaa asiaa kuin kuviot 2a−d, eli eri hyödykeryhmien vaikutusta kulutuseroihin, mutta tällä kertaa tulorakenteen eroista neutralisoidusta aineistosta laskettuna. Koska tarkastelun pääpaino on asumisen kulutuksessa, on kulutus yksinkertaisuuden vuoksi jaoteltu vain asumiseen ja muuhun kulutukseen.

Kuvio 5a−d. Asumisen ja muun kulutuksen vaikutus kokonaiskulutuksen eroihin koko maan keskiarvoon verrattuna a) Helsinki-Uudenmaan suuralueella, b) Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan suuralueilla, c) Länsi-Suomen suuralueella sekä d) Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueella vuosina 1985, 2006 ja 2012, aineisto uudelleenpainotettu alueiden välisten tuloerojen neutralisoimiseksi. Prosenttiyksikköä

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Vielä vuonna 1985 Helsinki-Uudenmaan suuralueen kotitaloudet käyttivät tulotasoonsa nähden yhtä paljon rahaa asumiseen kuin koko maan kotitaloudet keskimäärin. Itse asiassa alueiden väliset kulutuserot vuonna 1985 riippuivat muiden kuin asumiseen liittyvien hyödykkeiden kulutuseroista. Asumisen vaikutus tulotasosta riippumattomiin kulutuseroihin oli hyvin pieni kaikilla alueilla.

Vuonna 2012 tilanne oli täysin päinvastainen. Tulorakenteen erotkin huomioon ottaen Helsinki-Uudenmaan suuralueella käytettiin selvästi muuta Suomea enemmän rahaa erityisesti asumiseen. Toisaalta, kaikkien muiden hyödykeryhmien merkitys tulorakenteen vaikutuksesta puhdistettuihin kulutuseroihin oli vain yhden prosenttiyksikön luokkaa. (Kuvio 5a.)

Myös Itä- ja Pohjois-Suomessa merkittävä osa siitä erosta kulutusmenoissa, joka ei johtunut alhaisesta tulotasosta, selittyi pienillä asumismenoilla (kuvio 5d). Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla asumisen kulutus vuonna 2012 oli suhteellisen pientä verrattuna saman tulotason kotitalouksiin koko maassa, kun taas muiden hyödykkeiden kulutus oli selvästi suurempaa (kuvio 5b).

Sivun alkuun

Pääkaupunkiseudun asuntojen nopea hintojen nousu, alueelliset tuloerot ja kulutustarjonnan muutokset erojen taustalla

Johtopäätöksenä alueiden välisistä kulutuseroista voidaan todeta, että erot kokonaiskulutuksen tasossa eivät ole juurikaan muuttuneet, mutta pääkaupunkiseudulla käytettiin vuonna 2012 aiempaa suurempi osuus tuloista asumiseen ja energiaan, kun taas muiden hyödykeryhmien kulutuserot – liikennettä lukuun ottamatta – ovat alueiden välillä supistuneet.

Suurten asumismenojen lisäksi Helsinki-Uudenmaan suuralueen muuta Suomea korkeampi kokonaiskulutus johtui pääasiassa korkeammasta tulotasosta. Samat kaksi syytä selittävät suurimman osan eroista Pohjois- ja Itä-Suomen sekä muun maan välisessä kulutuksessa. Asumismenojen vaikutus kulutuseroihin korostui näillä kahdella alueella, kun erot tulorakenteessa alueiden välillä otettiin huomioon.

Tulosten taustalla on osittain asuntojen hintakehityksen erot pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Asumiseen käytetyn rahan määrän ja osuuden kasvu on ollut osittain pakon sanelemaa, mutta joissakin tapauksissa se voi olla kotitalouksille myös tietoinen valinta. Yleinen tulotason nousu on tehnyt mahdolliseksi entistä suuremmat asumiskustannukset myös korkean hintatason alueilla ilman, että muiden hyödykkeiden kulutustasosta on täytynyt tinkiä.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuntojen hintataso on ollut pääkaupunkiseutua alhaisempi ja hintojen nousu maltillisempaa. Näin ollen kasvaneilla asumiskustannusten jälkeen käteen jääneillä tuloilla on voitu lisätä tarjonnan lisääntyessä esimerkiksi vapaa-ajan hyödykkeiden kulutusta. Tämän seurauksena ovat useiden hyödykeryhmien kulutuserot supistuneet alueiden välillä. Edellä mainittu ilmiö näkyy erityisesti Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan suuralueilla koko 2000-luvun aikana sekä Länsi-Suomessa ennen viimeisintä taantumaa. Vapaa-ajan hyödykkeiden kulutuserojen supistuminen ilmenee merkittävämpänä, kun erot alueiden välisissä tulorakenteissa on otettu huomioon.

Sivun alkuun

Lähteet

DiNardo, John & Fortin, Nicole, M. & Lemieux, Thomas 1996. Labor Market Institutions and the Distribution of Wages. 1973−1992: A Semiparametric Approach. Econometrica, 64, 5.

Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus. http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/index.html.

 

1 Yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukainen luokittelu (COICOP-luokitus) sisältää kaksitoista kulutuksen pääryhmää, jotka tässä artikkelissa on yhdistelty seitsemäksi pääryhmäksi. Kts. http://tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/coicop/011-2013/index.html.

2 Menetelmä tasoittaa erot väestön jakautumisessa eri tulodesiileihin, mutta desiiliryhmien sisäisiä eroja ei pyritä eliminoimaan esimerkiksi painottamalla aineisto siten, että jokaiselle alueelle saataisiin laskettua samat keskiarvotulot.


Päivitetty 8.12.2014