Julkaistu: 26.5.2014

Ikärakenne pakottaa keskustelemaan eläkeiästä

  1. Työttömyys syö työuria
  2. Ikärakenteen muutos heijastuu taloudelliseen huoltosuhteeseen
  3. Elinajanodotteeseen sidottu eläkeikä?
  4. Mekaaninen eläkeiän nostaminen ei yksin paranna työllisyyttä tai taloudellista huoltosuhdetta
  5. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Elinajanodotteeseen sidottu eläkeikä?

Tulevaa eläkeuudistusta valmisteltaessa on yhdeksi vaihtoehdoksi esitetty eläkeiän sitomista elinajanodotteeseen. Eläkeikä nousisi, mikäli elinajanodote pitenisi. Eläke- ja eliniän kasvua tuskin sidottaisiin kokonaan suhteessa 1:1, vaan osittain. Hypoteettisesti voisi ajatella, että pidentyneestä elinajanodotteesta 40–50 prosenttia lisättäisiin eläkeikään. Nuoret saattavat kysyä, miksi eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen tehtäisiin vasta nyt? Elinajanodote on pidentynyt tasaiseen tahtiin ja tämä kehitys on ollut nähtävissä jo pitkään.

Kun 65 ikävuoden vanhuuseläkeiästä päätettiin, oli vastasyntyneiden poikalasten keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä "sattumoisin" noin 65 vuotta (vuosilta 1961–1965 laskettuna 65,43 vuotta) ja tyttölasten runsaat 72 vuotta. 1960-luvun alun tilastojen valossa 65-vuotiaalla miehellä oli odotettavissa eläkeaikaa keskimäärin noin 11 vuotta ja 65-vuotiaalla naisella noin 13 vuotta.

1960-luvun alusta vuoteen 2013 mennessä poikalasten elinajanodote on pidentynyt noin 12 vuodella ja tyttölasten noin 11 vuodella (kuvio 2). 65-vuotiaillekin on kertynyt lisää odotettavissa olevia elinvuosia, miehille kuusi ja puoli ja naisille vajaat kahdeksan vuotta.

Kuvio 2. Vastasyntyneiden ja 65-vuotiaiden elinajanodote vuosina 1951–2013 ja ennuste vuosille 2014–2030.

Lähde: Tilastokeskus. Kuolleet ja Väestöennuste 2012.

Vuoden 2013 tilastojen perusteella sadasta vastasyntyneestä pojasta 65-vuotiaaksi elää 83 ja vastaavasti sadasta tyttölapsesta 92. Edellä esitetyt luvut ja määrät toteutuvat, mikäli ikäryhmittäinen kuolleisuus pysyy vuoden 2013 tasolla eikä enää tulevaisuudessa alene. Koska kuolleisuus on laskenut ja mitä todennäköisimmin alenee myös tulevaisuudessa, todelliset 65-vuotiaiksi asti elossa elävien osuudet saattavat olla vieläkin korkeammat.

Seuraavassa tarkastelen sitä, millaisia vaikutuksia eläkeikään on luvassa, jos se sidotaan elinajanodotteeseen. Oletuksena on, että elinajanodote pitenee syksyllä 2012 laaditun väestöennusteen mukaisesti ja pidentyneestä elinajanodotteesta 40 prosenttia lisätään eläkeikään.

Vastasyntyneiden poikalasten keskimääräinen elinajanodote on nyt 77,8 vuotta ja tyttölasten 83,8 vuotta (ennakkotieto 2013). Syksyllä 2012 julkistetun väestöennusteen mukaan vastasyntyneiden keskimääräinen elinajanodote on vuonna 2050 pojilla 85,7 vuotta ja tytöillä 89,9 vuotta. Mahdollinen elinajanodotteeseen sidottu eläkeiän korotus on todennäköisimmin sukupuolineutraali. Ennusteen mukainen keskimääräinen elinajanodotteen pidentyminen vuoteen 2050 mennessä on noin 7 vuotta ja 40 prosenttia siitä tarkoittaisi 2,8 vuoden korotusta eläkeikään. Jos eläkeiän nousu sidotaan 65-vuotiaiden elinajanodotteen kehitykseen, olisi korotus vuoteen 2050 mennessä hieman maltillisempi, 2,2 vuotta.

Laskelman perusteella vanhuuseläkeikä voi siis nousta vuosikymmenessä noin 0,6 vuotta ja olisi vuonna 2020 noin 65,6 vuotta, 2030 noin 66,4 vuotta, 2040 noin 67,2 vuotta ja 2050 noin 67,8 vuotta. Nuoret ikäluokat voivat tietenkin kyseenalaistaa tällaisen esityksen, jos samalla myös jo käyttöön otettu elinaikakerroin pienentää maksettavaa eläkettä. Elinaikakerroin on sidottu elinajanodotteen kehitykseen ja sen idea on taata sama eläkekertymä kuin ennenkin, mutta eliniän pidentymisestä johtuen eläke maksetaan pidemmällä ajanjaksolla. Jos myös eläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen, niin myöhentynyt eläköityminen ja elinaikakertoimen leikkuri saattavat asettaa nuoret ikäluokat eriarvoiseen asemaan vanhempiinsa verrattuna. Lohdutuksena tässä voi todeta, että eläkelainsäädäntöä voidaan muuttaa ja muutettaneen myös tulevaisuudessa, jos se koetaan tarpeelliseksi.

Asiaa voi tarkastella myös taaksepäin. Jos eläkeikä olisi sidottu 40 prosenttisesti elinajanodotteeseen jo vuonna 1961, olisi vanhuuseläkeikä tällä hetkellä noin 70 vuotta. Havaitun todellisen kehityksen valossa elinikä on siis pidentynyt viimeisten 50 vuoden kuluessa enemmän kuin sen ennustetaan pidentyvän seuraavan 50 vuoden kuluessa. Ne ikäluokat, jotka ovat jo ennättäneet eläkkeelle voivat onnitella itseään siitä, että heidän eläkekertymäänsä ei elinaikakerroin nakerra, vaikka heidän työuransa aikana eliniän kehitys on ollut varsin suotuisa.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 26.5.2014