Osatyökykyisillä on työhaluja terveysongelmista huolimatta
Terveysongelmat rajoittavat erityisesti ei-työllisten työmahdollisuuksia
Työn rajoitukset liittyvät ansiontyön laatuun, työn määrään sekä näitä vähäisemmässä määrin työmatkasta suoriutumiseen. Työllisten ja ei-työllisten välillä on selviä eroja työesteitä kokevien määrässä. Työssäkäyvistä ja pitkäaikaisesta vaivasta kärsivistä 21 prosenttia kokee terveydentilan rajoittavan ansiotyön laatua, 10 prosenttia työtuntien määrää ja muutama prosentti työmatkaa (kuvio 1). Sama henkilö voi kokea useita työrajoitteita.
Ei-työllisistä terveysongelmia kokeneista puolestaan noin puolet uskoo terveydentilan rajoittavan ansiotyön laatua. Työaikaan sen ajattelee vaikuttavan 38 prosenttia ja työmatkaankin lähes 20 prosenttia. Nämä henkilöt eivät ole työelämässä, mutta useimmilla heistä on aiempaa työkokemusta. Ei-työllisiksi luetaan niin työttömät työnhakijat kuin syystä tai toisesta työvoiman ulkopuolelle siirtyneet tai jääneet.
Joustot helpottaisivat työntekoa
Osatyökykyisyyden tärkeä ulottuvuus on ihmisen yksilöllinen kokemus siitä, kuinka sairauden kanssa voi parhaiten selvitä. Työjärjestelyjen vaikutuksia vajaakuntoisten ansiotyöhön on vaikea arvioida yleispätevästi. Joitakin suuntaviivoja voidaan kuitenkin sanoa: 20 prosentilla ei-työllisistä terveysongelman kanssa painivista kevyempi työ, lyhemmät työajat tai etätyömahdollisuudet edistäisivät osallistumista työelämään. Apuvälineitä tai työtilajärjestelyjä tarvitsisi noin kahdeksan prosenttia vastaavasta ryhmästä (kuvio 2). Yli viidennes ei-työllisistä koki, että vamma estää kokonaan ansiotyön tekemisen, joten kaikkia työjärjestelytkään eivät auttaisi.
Kuvio 1. Koetut työrajoitteet työmarkkina-aseman mukaan vuonna 2011. Prosenttia terveysongelmia kokevista.
Lähde: Tilastokeskus. Työkyky ja työllisyys − työvoimatutkimuksen lisätutkimus 2011.
Kuvio 2. Ei-työllisiä osakuntoisia työllistävät tukitoimet vuonna 2011. Prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus. Työllisyys ja työkyky – työvoimatutkimuksen lisätutkimus 2011.
Muut kuin terveysrajoitteet ovat yleisimmin työtilaisuuksien ja kokemuksen puutetta
Koko työikäisestä väestöstä noin 28 prosenttia kokee muita kuin välittömästi omaan terveydentilaan liittyviä ansiotyön esteitä. Vastaava luku työllisillä on 16 prosenttia ja ei-työllisillä peräti 56 prosenttia. Nämä luvut ovat vain hieman korkeampia niiden joukossa, joilla on pitkäaikainen terveysongelma.
Huomattavin muu rajoite työikäisillä on sopivien työtilaisuuksien puuttuminen, joka on ongelmana 15 prosentilla. Koulutuksen tai kokemuksen puutteen kokee ongelmaksi 12 prosenttia. Tämä painottuu luonnollisesti nuoriin työikäisiin.
Ei-työllisistä kaksi kolmasosaa kokee, että työtilaisuuksien puute rajoittaa ansiotyön tekemistä (kuvio 3). Myös koulutuksen tai kokemuksen vähyys on ei-työllisillä huomattavasti merkittävämpi ongelma kuin koko väestöllä keskimäärin, sillä selvästi yli kolmasosa ei-työllisistä pitää sitä estävänä tekijänä ansiotyön löytämisessä.
Kuvio 3. Eräitä ansiotyötä rajoittavia tekijöitä vuonna 2011. Prosenttia ei-työllisistä.
Lähde: Tilastokeskus. Työllisyys ja työkyky – työvoimatutkimuksen lisätutkimus 2011.
Muita yhtä yleisiä syitä ei havaittu. Esimerkiksi viisi prosenttia työikäisistä tuntee omaisten hoidon järjestämisen tai joidenkin muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikuttavan rajoittavasti ansiotyöhön. Kolme prosenttia työikäisistä pitää työnteon esteenä sitä, että etuudet pienenisivät. Työttömien kohdalla vastaava luku on kahdeksan prosenttia.
Osa-aikatyö sopisi kuntoutujalle
Pitkäaikaisia vaivoja kokevista työikäisistä suurin osa on työelämässä. Kuitenkin monilla terveysongelmat eivät vain rajoita työntekoa, vaan tämän tutkimuksen mukaan noin 200 000 henkilöllä ne myös vaikuttavat työelämän ulkopuolelle jättäytymiseen. Heistä lähes kolmannes olisi vielä halukas työhön. Erityisesti osa-aikatyö kiinnostaisi, sillä siihen olisi valmis yli 20 prosenttia terveysongelmia kokevista työelämän ulkopuolelle jääneistä.
Työttömien eli aktiivisesti töitä hakevien terveysongelmilla ei ole niin suurta merkitystä ansiotyön esteenä kuin muiden työmarkkinoiden ulkopuolella olevien terveysongelmilla. Reilut kymmenen prosenttia työttömistä, joilla on pitkäaikainen terveysongelma, ilmoittaa sen olevan pääasiallinen syy siihen, ettei ole ansiotyössä.
Työllisten ja työttömien arvio omasta työkyvystään on samankaltainen
Vaikka vastaajien oman ilmoituksen mukaan pitkäaikaiset terveysongelmat ovat melko yleisiä, niin numeroarviointi omasta työkyvystä sijoittuu suurella enemmistöllä asteikon yläpäähän. Kun työkykyä mitataan asteikolla 0−10, niin työllisistä 85 prosenttia mieltää työkykynsä olevan tällä hetkellä 8 tai enemmän (kuvio 4). Työttömistä lähes 80 prosenttia kokee samoin. Osalla työttömistä itse arvioitu työkyky on jopa erinomainen: lähes 25 prosenttia heistä pitää työkykyään täyden kympin arvoisena. Työttömien itsearvioitu työkyky on keskimäärin samaa luokkaa kuin työllisten. Kun tunne työkyvystä on hyvä, niin ei ole ihme, että suurin osa työttömistä − myös vajaakuntoisista − haluaa ennemmin kokoaikatyötä kuin osa-aikatyötä.
Kuvio 4. Työllisten ja työttömien itsensä arvioima työkyky asteikolla 0−10 vuonna 2011. Prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus. Työllisyys ja työkyky – työvoimatutkimuksen lisätutkimus 2011.
Työrajoitteita voidaan ennaltaehkäistä, mutta niiden kanssa on myös tultava toimeen
Enemmistö ei-työllisistä terveysongelmasta kärsivistä kokee, että vaivalla on merkitystä ansiotyöhön pääsemisessä. Tukitoimet eivät auta kaikkia työllistymään, mutta merkittävän monelle työelämän joustot tai apuvälineet olisivat työhön pääsyn avainkysymys. Suurin ei-työllisten ongelma työmarkkinoilla on kuitenkin yhä työtilaisuuksien puute. Varsinkin nuoret kokevat myös koulutuksen ja kokemuksen puutteen rajoittavan ansiotyön saamista.
Sairauksien aiheuttamien työrajoitteiden vähentäminen on haastava tehtävä mm. sen vuoksi, että eri sairaudet heikentävät työkykyä eri tavoin. Kuitenkin puolella työikäisestä väestöstä vakavin tai haittaavin terveysongelma on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Huomion kohdistaminen ennaltaehkäisevästi niihin vähentää tuntuvasti myös työrajoitteita.
Aina terveysongelmia ei voi kuitenkaan voittaa eikä vammautumisen riskiä voi poistaa kokonaan, vaan terveysongelmat ovat pysyvästi läsnä myös työelämässä. Sellaisessa tilanteessa esimerkiksi osa-aikatyö antaisi monien mielestä mielekkään tavan jatkaa työelämässä tai päästä uudelleen kiinni siihen – ilman pelkoa vammaiseksi leimaantumisesta.
| Tilastokeskuksen tutkimukseen "Työllisyys ja
työkyky" tehtiin noin 18 000 haastattelua pysyvästi maassa
asuville 15−64-vuotiaille. Painotettuna vastaukset edustavat
hyvin työikäisen väestön tilaa. Terveysongelmaksi määriteltiin vaiva tai sairaus, joka on kestänyt vähintään kuusi kuukautta tai on toistuva. Lyhytaikaiset sairaudet jäivät siis tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Sairauden ei tarvinnut olla lääkärin toteama. Mukaan tuli ottaa myös ne sairaudet, jotka pysyvät hallinnassa lääkkeillä. Haastateltavilta tiedusteltiin kuuttatoista eri sairausryhmää. Mikäli vastaajalla oli yksi pitkäaikainen tai toistuva terveysongelma, se luokiteltiin automaattisesti vakavimmaksi. Jos pitkäaikaisia vaivoja oli kaksi tai enemmän, vakavin tai eniten haittaava sairaus pyydettiin nimeämään. Toimintarajoitteilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lähinnä aistitoimintojen ja fyysisten toimintojen rajoittuneisuutta. Jos vastaajalla oli pitkäaikaisia sairauksia, kysyttiin, aiheutuuko niistä eräitä työrajoitteita ja onko työpaikalla tehty erityisjärjestelyjä työnteon helpottamiseksi. Ei-työllisiltä tiedusteltiin lisäksi halukkuutta tehdä töitä terveysongelmista huolimatta. Kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka halukkaita eri kansallisuuksia edustavat vastaajat ovat kertomaan terveyshaitoistaan. Kun terveysongelmia tai vajaakykyisyyttä mitataan itse ilmoitettuna, niin Suomi on Euroopan kärkimaita. (Eurostat 2003; OECD 2010). Suomalaiset siis kertovat tunnollisesti rajoitteistaan. |
Lähteet:
Eurostat 2003. Statistics in focus. Population and social conditions. Theme 3–26/2003. Eurostat.
Euroopan komissio 2010. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan.
ICF 2004. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
OECD 2010. Sickness, Disability and Work: Breaking the Barriers. A Synthesis of findings across OECD countries.
Työ- ja elinkeinoministeriö 2011. Vajaakuntoinen TE-toimiston asiakkaana. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 31/2011.
Kehitysvamma-alan verkkopalvelu. http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus.html.
WHO 2012. Disability and health. http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs352/en/.
Päivitetty 11.3.2013