Ajankäyttö on kansainvälisesti laajeneva tutkimusala

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Hannu Pääkkönen on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2012.

Ajankäyttötutkimuksilla on satavuotinen historia. Ajankäytön kansainvälinen vertailu alkoi hieman myöhemmin. Ajankäyttötutkimuksissa käytetty päiväkirjamenetelmä sopii hyvin kansainvälisiin vertailuihin, koska kaikilla on käytettävissään 24 tuntia vuorokaudessa. Ajankäytön vertailemiseksi tarvitaan kuitenkin yhdenmukaiset tiedonkeruumenetelmät ja luokitukset.

Kansainvälisille vertailuille loi pohjan unkarilaisen Alexander Szalain johdolla ja UNESCOn rahoituksella vuosina 1965–1966 tehty monikansallinen tutkimus, jossa vertailtiin kaupunkiväestön ajankäyttöä 12 eri maassa (Szalai 1972). Siinä kehiteltiin perusratkaisut myöhemmissä tutkimuksissa käytetyille menetelmille ja luokituksille.

Suomi on ollut edelläkävijä ajankäytön kansainvälisissä vertailuissa

Suomi ei ollut mukana vielä 1960-luvun monikansallisessa tutkimuksessa. Silti tämän vertailun luomalle metodologiselle pohjalle rakentui ensimmäinen Suomi–Unkari-ajankäyttövertailu, jonka raportti julkaistiin vuonna 1983 (Andorka ym. 1983). Sittemmin Unkarin kanssa tehtiin kaksi muutakin vertailua, jotka koskivat ajankäyttöä eri elinvaiheissa ja ajankäytön trendejä (Harcsa ym. 1988; Babarczy ym. 1991).

Suomi oli tuohon aikaan edelläkävijä ajankäytön vertailuissa, sillä kahden maan ajankäytön vertailuja ei ollut vielä juurikaan tehty. Samoin kahden maan ajankäytön muutosten vertailu oli kansainvälisesti uutta.

Osana entisen Neuvostoliiton ja Suomen välistä sosiologian alan tieteellis-teknistä yhteistyötä käynnistettiin kaupunkiväestön ajankäytön vertailu Venäjän, Latvian, Liettuan ja Suomen välillä. Vertailu julkaistiin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin vuonna 1991 (Niemi ym. 1991).

Samoihin aikoihin tehtiin Suomen Akatemian rahoituksella kotityövertailu Suomen ja Bulgarian välillä (Kirjavainen ym. 1992). Jo aiemmin Leena Kirjavainen (1989) oli tehnyt Suomen ja Yhdysvaltojen välisen kotityövertailun.

Sivun alkuun

Kansainvälinen ajankäyttötutkimusarkisto perustettiin vuonna 1985

Suomen ajankäyttöä kuvaavat aineistot pääsivät laajaan kansainväliseen käyttöön kansainvälisen ajankäyttötutkimusarkiston (MTUS) perustamisen myötä. Tämän arkiston pani alulle vuonna 1985 professori Jonathan Gershuny Euroopan unionin alaisen niin sanotun Dublinin säätiön (The European Foundation on Living and Working Conditions) alkurahoituksella (Gershuny 1995, 547; Gershuny ym. 2000).

Suomen ensimmäiset aineistot luovutettiin arkistoon 1990-luvun alussa. Arkistoa ylläpidetään nykyisin Oxfordin yliopistossa, ja siinä on yli 60 ajankäyttöaineistoa 22 eri maasta (Centre for Time Use Research – information gateway 2012).

Sivun alkuun

Eurooppalainen harmonisointi käynnistyi 1990-luvulla

Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat käynnisti eurooppalaisten ajankäyttötutkimusten harmonisoinnin 1990-luvun alussa. Tämän tuloksena 20 maata teki tutkimuksen yhtenäisillä menetelmillä vuosituhannen vaihteessa. Harmonisoidusta eurooppalaisesta ajankäyttötutkimuksesta käytetään nimitystä HETUS. Aineistojen pohjalta Tilastokeskus ja Ruotsin tilastovirasto SCB rakensivat Eurostatin rahoituksella harmonisoidun ajankäyttötietokannan ja taulukointisovelluksen. Tietokannassa on kaikkiaan 15 maan vertailukelpoiset aineistot. Mukana olevat maat ovat Belgia, Britannia, Bulgaria, Espanja, Italia, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi ja Viro. Toinen harmonisoitu tutkimuskierros tapahtuu pääosin vuosina 2008–2013. Mukana on yli 20 Euroopan maata. (Eurostat 2009.)

Sivun alkuun

YK kehittää ajankäyttötutkimusta kehitysmaiden tarpeisiin

Euroopan unionin lisäksi myös YK:ssa on tehty ajankäytön toimintoluokituksen kehittämistyötä erityisesti kehitysmaita varten (United Nations 2005). Useissa kehitysmaissa onkin tehty kansallisia ajankäyttötutkimuksia viime vuosien aikana. YK:n ICATUS-ajankäyttöluokitusta ollaan uudistamassa parhaillaan. Luokitus perustuu pitkälti kansantalouden tilinpidon käsitteisiin. Se on kuitenkin vertailukelpoinen myös HETUS-luokituksen kanssa.

Myös YK:n Euroopan talouskomissiossa UNECE:ssä on käynnissä hanke ajankäyttötutkimusten yhtenäistämiseksi. Työryhmän tavoitteena on valmistella ajankäyttötutkimusta käsittelevät ohjeet ja parantaa ajankäyttötutkimusten tulosten kansainvälistä vertailtavuutta. Ohjeiden on määrä valmistua vuoden 2012 lopussa. Suomi on mukana sekä YK:n tilastotoimiston että Euroopan talouskomission työryhmissä.

Sivun alkuun

Pohjoismainen ajankäyttötutkimus käynnistyi Tanskassa

Pohjoismaissa Tanskan sosiaalitutkimuksen laitos teki ensimmäisenä ajankäyttötutkimuksen vuonna 1964. Seuraava maa oli Norja, jonka tilastovirasto toteutti ensimmäisen ajankäyttötutkimuksensa vuosina 1970–1971. Suomen ensimmäinen tutkimus vuodelta 1979 perustui suurelta osin Norjan malliin (Niemi 2000, 328). Ruotsi teki oman ajankäyttötutkimuksensa vasta Suomen jälkeen vuosina 1990–1991. Se perustui vuorostaan paljolti Suomen esimerkkiin. Sittemmin tutkimukset on toistettu kaikissa näissä maissa vähintään kaksi kertaa noin kymmenen vuoden välein. Islanti on ainoa Pohjoismaa, joka ei ole vielä tehnyt ajankäyttötutkimusta. Sielläkin on keskusteltu tutkimuksen käynnistämisestä.

Norjan, Suomen ja Ruotsin tutkimukset muistuttavat syntyhistoriansa vuoksi eniten toisiaan. Tanskan tutkimukset poikkeavat näistä menetelmältään jonkin verran. Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa on käytetty päiväkirjoja, joihin vastaajat kirjaavat toimintansa omin sanoin, kun taas Tanskan tutkimukset (vuoden 2001 tutkimusta lukuun ottamatta) ovat perustuneet valmiiksi luokiteltuihin päiväkirjoihin.

Pohjoismaat ovat noudattaneet vaihtelevasti Eurostatin suosituksia. Suomi ja Tanska ovat käyttäneet ohjeiden mukaisia kotitalousotoksia; Norja ja Ruotsi ovat pitäytyneet yksilöotoksissa. Myös ikärajaukset ovat poikenneet toisistaan. (HETUS 2005–2007; Bonke 2002.)

Pohjoismaiden tilastovirastojen ajankäytön kontaktiverkostossa jaetaan ajankäyttötutkimuksen tekemisessä saatuja kokemuksia. Suomi toimii tällä hetkellä verkoston puheenjohtajamaana. Verkosto kokoontuu vuosittain.

Sivun alkuun

Ajankäyttötutkijoiden järjestö julkaisee tieteellistä aikakauslehteä

Ajankäyttötutkijoilla on aktiivinen kansainvälinen tieteellinen järjestö International Association for Time Use Research (IATUR). IATUR:in synty ajoittuu Varnassa vuonna 1970 pidettyyn sosiologian maailmankongressiin. Varsinaisesti järjestö perustettiin Budapestissä vuonna 1988. Järjestö julkaisee sähköistä tieteellistä aikakauslehteä Electronic Journal of Time Use Research. (International Association for Time Use Research 2012.)

Vuoden 2014 IATUR-konferenssi pidetään Turussa Åbo Akademin ja Turun yliopiston tiloissa. Ensimmäisen kerran konferenssi järjestettiin Suomessa vuonna 1984.

Sivun alkuun

Satoja ajankäyttötutkimuksia

Ajankäyttötutkimus on nopeasti kehittyvä tutkimusala. Uusia sovellutusalueita löydetään ja analyysimenetelmiä kehitetään koko ajan. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä on tehty yli 400 ajankäyttötutkimusta yli 80 maassa kaikissa maanosissa (Fisher ym. 2000, 1; Merz 2009, 5).

Ajankäyttötutkimuksia hyödynnetään monilla tieteenaloilla, ja menetelmää sovelletaan hyvin monenlaisten ilmiöiden tutkimiseen. Näitä ovat esimerkiksi palkaton kotityö, sukupuolten välinen työnjako, arkielämä, vapaa-aika ja liikenne. Ajankäyttötietojen perusteella arvioidaan kotitalouksissa tehtävän palkattoman työn arvoa. Useissa maissa on laadittu kotitaloustuotannon satelliittitilejä kansantalouden tilinpitoa täydentämään. Sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa on alettu tutkia aika- ja tuloköyhyyden välisiä suhteita.

Viime aikoina nousseita uusia ajankäyttötietojen sovellusalueita ovat ympäristön tilaan ja terveyteen liittyvät aiheet. Ajankäyttötutkimuksen tietoja käytetään esimerkiksi ilmansaasteille tai auringon säteilylle altistuvien määrän arviointiin. Ajankäyttötietojen avulla voidaan tutkia myös television ja tietokoneen parissa vietetyn niin sanotun ruutuajan terveydellisiä seurauksia.

Ajankäyttötutkimusten merkitys keskeisenä väestön elinoloja ja hyvinvointia kuvaavien mittareiden lähteenä on tunnustettu. Ajankäyttötutkimuksista on tulossa maailmanlaajuisesti yhä tärkeämpi talous- ja sosiaalitilastojen ja -tutkimusten tietolähde (Jeskanen-Sundström 2010). Esimerkiksi OECD on käyttänyt ajankäyttötutkimusten tietoja vapaa-ajan ja palkattoman työn kuvaamiseen ja kannustaa maita säännöllisten ja kansainvälisesti vertailukelpoisten ajankäyttötutkimusten tekemiseen (OECD 2009, 2011; Miranda 2011). Toivomus vertailukelpoisten ajankäyttötietojen keräämisestä esitettiin painokkaasti myös taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaamista pohtineen niin sanotun Stiglitzin komission loppuraportissa (Stiglitz ym. 2009). Ajankohtaisena kansainvälisenä tietotarpeena on ajankäyttötutkimusten kehittäminen subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamisen lähteenä (esim. Gershuny 2011).

Lähteet:

Andorka, Rudolf & Harcsa, István & Niemi, Iiris. 1983. Use of time in Hungary and in Finland. Comparison of results of time budget surveys. Studies 101. Helsinki: Central Statistical Office of Finland.

Babarczy, Ágnes & Harcsa, István & Pääkkönen, Hannu 1991. Time use trends in Finland and in Hungary. Studies 180. Helsinki: Central Statistical Office of Finland.

Bonke, Jens 2002. Tid og velfærd. København: Socialforskningsinstituttet.

Centre for Time Use Research – information gateway 2012. Multinational Time Use Study (MTUS). http://www.timeuse.org/mtus.

Eurostat 2009. Harmonised European time use surveys. 2008 guidelines. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-RA-08-014/EN/KS-RA-08-014-EN.PDF.

Fisher, Kimberly & Gershuny, Jonathan & Gauthier, Anne & Victorino, Charlemaigne 2000. Exploring new ground for using The Multinational Time Use Study. Working Papers of the ESRC Research Centre on Micro-Social Change. Paper Number 2000-28.

Gershuny, Jonathan 1995. Time budget research in Europe. Statistics in Transition 2 (4).

Gershuny, Jonathan 2011. Time-Use Surveys and the Measurement of National Well-Being. Centre for Time-use Research. Department of Sociology. University of Oxford. http://www.ons.gov.uk/ons/rel/environmental/time-use-surveys-and-the-measurement-of-national-well-being/article-by-jonathan-gershuny/index.html.

Gershuny, Jonathan & Fisher, Kimberly & Gauthier, Anne & Jones, Sally & Baert, Patrick 2000. A longitudinal, multinational collection of time-use data – the MTUS. Teoksessa: Jonathan Gershuny Changing times. Work and leisure in postindustrial society. Reprinted 2007. Oxford: Oxford University Press.

Harcsa, István & Niemi, Iiris & Babarczy, Ágnes 1988. Use of time in Hungary and in Finland II. The effects of life cycle and education. Studies 142. Helsinki: Central Statistical Office of Finland.

HETUS (2005–2007). Harmonised European Time Use Survey [online database version 2.0]. Created 2005–2007 by Statistics Finland and Statistics Sweden. [reference date 2007–10–01.]. http://www.tus.scb.se.

International Association for Time Use Research 2012. http://www.iatur.org/.

Jeskanen-Sundström, Heli 2010. Maidenvälisiä ajankäyttövertailuja on kehitettävä kansainvälisenä yhteistyönä. Hyvinvointikatsaus 2/2010.

Kirjavainen, Leena 1989. Time-use and its value in household production in Finland and the United States. Helsingin yliopiston kodin taloustieteen laitoksen julkaisuja 1/1989. Helsinki: Helsingin yliopiston kodin taloustieteen laitos.

Kirjavainen, Leena & Anachkova, Bistra & Laaksonen, Seppo & Niemi Iiris & Pääkkönen, Hannu & Staikov, Zahari 1992. Housework time in Bulgaria and Finland. Studies No. 193. Helsinki: Statistics Finland.

Merz, Joachim 2009. Time use and time bud­gets. Improvements, future challenges and recommendations. Discussion Paper No. 4358. August 2009. Bonn: IZA.

Miranda, Veerle 2011. Cooking, Caring and Volunteering: Unpaid Work Around the World. OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 116, OECD Publishing. http://dx.doi.org/10.1787/5kghrjm8s142-en.

Niemi, Iiris 2000. Ajankäyttötutkimukset 1979, 1987–88 ja 1999–2000. Teoksessa Pentti Marjomaa (toim.) Tilastokeskus 1971–2000. Helsinki: Tilastokeskus.

Niemi, Iiris & Eglite, Parsla & Mitrikas, Algimantas & Patrushev, V.D. & Pääkkönen, Hannu 1991. Time use in Finland, Latvia, Lithuania and Russia. Studies 182. Helsinki: Central Statistical Office of Finland.

OECD 2009. Society at a glance 2009 – OECD social indicators. http://www.oecd.org/els/social/indicators/SAG.

OECD 2011. How's Life?: Measuring well-being, OECD Publishing. http://www.oecd-ilibrary.org/economics/how-s-life_9789264121164-en.

Stiglitz, Joseph E. & Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul 2009. Report by the commission on the measurement of economic performance and social progress. http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/index.htm.

Szalai, Alexander (toim.) 1972. The use of time. Daily activities in urban and suburban populations in twelve countries. The Hague: Mouton.

United Nations 2005. Guide to Producing Statistics on Time Use: Measuring Paid and Unpaid Work. New York: United Nations.

 


Päivitetty 10.12.2012