Tuottavuuden ja hyvinvoinnin näkymät huolestuttavat

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Mika Maliranta on tutkimusjohtajana Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa sekä osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 6/2012.

Pitkän päälle talouden kasvu rakentuu tuottavuuden varaan. Voiko se jatkossa kehittyä yhtä nopeasti kuin isojen innovaatioiden 1990-luvulla tai muina tuottavuuden nousuaikoina? Taloustieteilijöiden näkemykset vaihtelevat. Mika Malirannan mukaan kovin optimististen ennusteiden varaan ei kannata talouspolitiikkaa rakentaa.

______________________

Espanjaa ja Italiaa yhdistää moni asia: heikko tuottavuuskehitys menneisyydessä (Kuvio 1), korkeat korot nyt ja synkät talousnäkymät tulevaisuudessa. Eurobarometrin mukaan myös kansalaisten tyytyväisyys elämäänsä on kehittynyt viime vuosina heikommin kuin esimerkiksi Suomessa (Kuvio 2). Heikko tuottavuuskasvu näyttäisi siis olevan monen pahan asian alku ja juuri.

Kuvio 1. Yrityssektorin kokonaistuottavuuden kasvu ja erot (logaritmisina prosentteina), USA 2005 = 0

Lähteet: EU-KLEMS, O'Mahoney ja Timmer (2009) sekä kirjoittajan omat laskelmat

Kuvio 2. Elämäänsä tyytyväisten tai erittäin tyytyväisten osuus

Lähde: Eurobarometri

Kokonaistuottavuus kertoo, kuinka paljon tietyllä työ- ja pääomamäärällä saadaan aikaa tuotosta. Tuotoksen mittatikkuna ei ole vain määrä vaan myös laatu, ja lopulta ihmisten kokema hyvinvointi. Itse asiassa taloustieteilijät korostavat kokonaistuottavuusmitan ylivertaisuutta hyvinvoinnin mittana (Basu, Pascali, Schiantarelli ja Serven, 2012).

Tuottavuuden kasvu syntyy innovaatioista eli aikaisempaa tehokkaammista tuotantotavoista tai paremmista hyödykkeistä. Merkittävä tuottavuuskasvu syntyy sellaisista innovaatioista, jotka mullistavat useiden työntekijöiden työtapoja tai tarjoavat sellaisia uudenlaisia hyödykkeitä, joita useat kuluttajat kokevat kipeästi tarvitsevansa.

Tuottavuuden kasvu on ollut viime vuosikymmeninä melko voimakasta. Kasvua ovat kannatelleet lukuisat innovaatiot, joiden mullistavuuden helposti unohdamme. Niitä ovat tietokoneen tekstinkäsittelyohjelma, pankkiautomaatti ja verkkopankki, matkapuhelin sekä internet hakukoneineen ja muine palveluineen. Internetin palvelut ovat tyypillisesti maksuttomia eli käyttäjilleen eräänlaista "mannaa taivaalta". Sellaiseksi kokonaistuottavuuden kasvuakin on usein kuvattu.

Kaikki edellä mainitut innovaatiot ovat sellaisia, joita ilman monen meistä on vaikea tulla toimeen töissä tai vapaa-aikana. Tosin taloustieteen professori Robert Gordonin (2010) mielestä nuokaan innovaatiot eivät vedä vertoja monille aikaisemmille innovaatioille, kuten vesijohtoverkostolle tai autolle – jos mittana käytetään ihmisten kokemaa hyvinvointia. USA:n kokonaistuottavuuden pitkät aikasarjat antavat tukea Gordonin näkemykselle: tuottavuuskasvun kulta-ajat ovat kaukana menneisyydessä.

Gordon myös väittää, että vuoden 2001 jälkeen ei ole tehty yhtä merkittäviä innovaatioita kuin vielä 1990-luvulla. Kohutuimmat innovaatiot ovat lähinnä korvanneet aikaisemman välineen toisella hieman viehättävämmällä vaihtoehdolla. Tällainen on vaikkapa Applen iPod, joka korvasi Sony Walkmanin, tai iPad, joka korvaa sylimikroa.

Monet näyttävät yhä arvostavan yksinkertaisia matkapuhelimia enemmän kuin älypuhelimia. Kyse ei ole aina käytön vaikeudesta vaan siitä, että yksinkertaisen matkapuhelimen esteettiset tai muut arvot ylittävät älypuhelimen tarjoamat lisäominaisuudet. Mullistavien innovaatioiden vähäisyys näyttäisi sopivan havaintoon, että tuottavuuden kasvu hidastui merkittävästi USA:ssa 2000-luvun alkuvuosina (ks. Maliranta, 2010).

Toki 2000-luvulla on tehty tärkeitäkin innovaatioita. Navigaattori on helpottanut ainakin omaa elämääni monissa tilanteissa. Pilvipalvelut ovat tarjonneet mahdollisuuksia aikaisempaa sujuvampaan tiedostojenjakoon ja interaktiivisempaa yhteistyöhön, mikä näkyy kollegojeni kanssa tekemiemme tutkimusraporttien nopeampana valmistumisena ja uskoakseni myös parempana laatuna.

Kaiken kaikkiaan digitaali-talouden kehitys on "innovoinut innovointia"; mittaus, kokeileminen, jakaminen ja toistaminen ovat tehostuneet merkittävällä tavalla (Brynjolfsson, 2011). Toisaalta suunnistaminen edelleen onnistuu myös kartan avulla ja tutkimusyhteistyö sähköpostin avulla, tosin hieman vaivalloisesti.

Suomen etu syöty

Ennustaminen on vaikeaa. Suomen johtava tuotavuusennustaja Aalto-yliopiston professori Matti Pohjola arvioi vuonna 2006, että vahvan tuottavuuskasvun kausi on edessämme "lähitulevaisuudessa", kun tieto- ja viestintäteknologia leviää taloudessa samaan tapaan kuin sähkö aikanaan (Pohjola, 2006).

Innovaatioita täytyy kuitenkin syntyä yhä kiivaampaan tahtiin, jotta tuottavuuden kasvuaste pysyisi edes entisellään. Kun mietitään 1990-luvun työtä ja elämää mullistaneita innovaatioita, näkymät ovat vähintäänkin hämmentäviä. Niiden ihmettely sujuu tulevaisuuden tutkijoilta paremmin kuin taloustutkijoilta.

Taloustieteilijät joutuvat kuitenkin ennustamaan kokonaistuottavuuden kasvua, koska pitkän aikavälin talouskasvu lopulta riippuu siitä. Tuottavuuskasvun odotetaan pikemminkin heikkenevän kuin voimistuvan. Esimerkiksi Fouré, Bénassy­Quéré ja Fontagné arvioivat äskettäin, että seuraavana neljänä vuosikymmenenä USA:n kansantalouden kokonaistuottavuuden kasvu on keskimäärin 0,9 prosenttia vuodessa, mikä on noin neljänneksen alempi kuin edellisen kolmen vuosikymmenen kasvu (Kuvio 3).

Kuvio 3. USA:n kansantalouden kokonaistuottavuuden kumulatiivinen kasvu ja tulevaisuuden näkymät (logaritmisina prosentteina), vuosi 1980=0

Lähde: Fouré, Bénassy-Quéré ja Fontagné (2012)

Suomen kokonaistuottavuuden kasvun he ennustavat hidastuvan vieläkin voimakkaammin (Kuvio 4). Aikaisempina vuosina Suomen tuottavuuden kasvu oli poikkeuksellisen voimakasta, koska se pystyi nauttimaan ns. perässätulijan edusta. Kun tuo etu on syöty, Suomen kasvu hidastuu samalle tasolle kuin muissa eturintaman maissa.

Kuvio 4. Suomen kansantalouden kokonaistuottavuuden kumulatiivinen kasvu ja tulevaisuuden näkymät (logaritmisina prosentteina), vuosi 1980=0

Lähde: Fouré ym. (2012)

Talouskasvu hidastuu kokonaistuottavuuden kasvuakin voimakkaammin muun muassa siksi, että työikäisen väestön osuus pienenee ja koulutustason kohoaminen hidastuu. Fouré, Bénassy-Quéré ja Fontagné ennustavat, että henkeä kohti lasketun kansantuotteen kasvuaste Suomessa lähes puoliintuu reilusta 2 prosentista 1,2 prosenttiin vuodessa (kuvio 5).

Kuvio 5. Suomen talouden (BKT per henkilö) kumulatiivinen kasvu (logaritmisina prosentteina), vuosi 1980=0

Lähde: Fouré ym. (2012)

Sivun alkuun

Historian pohjalta hidastuvia näkymiä

Taloushistoriallisesti katsottuna tulevien vuosikymmenten kokonaistuottavuuden ja talouden kasvu näyttäisi olevan erittäin hidasta. Fouré, Bénassy-Quéré ja Fontagnén (2012) luvut antavat yhtä synkän kuvan kasvun näkymistä kuin Gordonin analyysi (2010) Yhdysvalloille. Heidän lukujensa antama kuva Suomen näkymistä on puolestaan yhtä synkkä kuin omani (Maliranta, 2011), mutta huomattavasti synkempi kuin Jalavan ja Pohjolan (2004) ennusteesta syntyvä kuva. Jalavan ja Pohjolan perusprojektion mukaan kansantalouden työn tuottavuus (BKT/työtunti) kasvaa 2,1 prosentin vauhdilla vuosina 2004 – 2015 ja 2,5 prosentin vauhdilla vuosina 2015  –  2030. Vuonna 2011 työn tuottavuus oli noin 9 prosenttia tuon kasvu-uran alapuolella, eli ainakin heidän ennusteensa alkuosa näyttäisi osoittautuvan selvästi liian optimistiseksi. Lehti, Rouvinen ja Ylä-Anttila (2012) eivät esitä omia laskelmia, mutta myös he päätyvät optimistiseen näkemykseen tuottavuuden kasvun näkymistä meillä ja muualla.

Toisaalta historia on opettanut ainakin sen, että mullistavien innovaatioiden ennustaminen on lähes mahdotonta jopa guruille. Hyvä uutinen olisi se, että kuorma-autot, taksit ja bussit pystyisivät tulevaisuudessa kulkemaan liikenteessä ilman kuljettajaa – ja mielellään luotettavammin kuin nykyisin VR:n junat kuljettajan kanssa.

Fouré, Bénassy-Quéré ja Fontagnén tuottavuusennusteita positiivisempien näkymien varaan tuskin kannattaa talouspolitiikkaa rakentaa – niin valtava määrä työelämää ja vapaa-aikaa mullistavia innovaatioita tarvitaan noiden ennusteiden ylittämiseksi.

Lähteet

Basu, S., Pascali, L., Schiantarelli, F. ja Serven, L. (2012). Productivity and the Welfare of Nations. The World Bank, Policy Research Working Paper No. 6026.

Brynjolfsson, E. (2011). ICT, innovation and the e-economy. EIB Papers, 60 – 76.

Fouré, J., Bénassy-Quéré, A. ja Fontagné, L. (2012). The Great Shift: Macroeconomic projections for the world economy at the 2050 horizon. CEPII, Working Paper.

Gordon, R. J. (2010). Revisiting U. S. productivity Growth over the Past Century with a View of the Future. CEPR, Discussion Paper No. 7991.

Jalava, J. ja Pohjola, M. (2004). Työn tuottavuus Suomessa vuosina 1900 – 2030. Teoksessa Talouskasvu ja julkistalous ikääntyneen väestön oloissa. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 32/204. Helsinki.

Lehti, M., Rouvinen, P. ja Ylä-Anttila, P. (2012). Suuri hämmennys. Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. ETLA B 254.

Maliranta, M. (2010). USA:n dynaamisuus jatkaa hiipumistaan. Tilastokeskus, Tieto&trendit, syyskuu 2010, sivut 14 – 17.

Maliranta, M. (2011). Suuri kuoppa; Suomen hyvät työllisyysluvut kätkevät tuottavuuden romahduksen. EVA, EVA analyysi No. 18.

O'Mahoney, M. ja Timmer, M. (2009). Output, Input and Productivity Measures at the Industry Level: The EU KLEMS Database. The Economic Journal, 119, F374-F403.

Pohjola, M. (2006). ICT, productivity and economic growth: what will be the next wave? Teoksessa P. Heikkinen ja K. Korhonen (toim.), Technology-driven Efficiencies in Financial Markets (s. 9 – 33). Helsinki: Expository studies A:110, Bank of Finland.


Päivitetty 12.9.2012