Miten Suomi nousi köyhyydestä?

  1. Yksi harvoista kiinnikurojista
  2. Perinteinen selitys ei riitä
  3. Inhimillinen pääoma toinen päätekijä
  4. Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä
  5. Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa
  6. Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa
  7. Kanssakäyminen ja koulutus avainasemassa
  8. Tuotantoteknologian kehitystä työn arjessa

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä

Mistä perässätulija Suomi on voinut saada maailman mittakaavassa uutta teknologiaa sisältäviä tuotantovälineitä? Todennäköisesti niistä korkeamman tulotason edelläkävijämaista, joiden kanssa sillä on ollut eniten taloudellista vuorovaikutusta. Maan taloudellinen vuorovaikutus kuvautuu tuonti- ja vientitoiminnassa sekä suorissa tytäryhtiöomistuksissa eli suorissa sijoituksissa maan rajojen yli.

Kunakin aikana uutta tuotantoteknologiaa on siirtynyt Suomeen erityisesti tuotantovälineiden, kuten koneiden ja laitteiden tuonnin avulla, sekä edelläkävijämaiden Suomeen perustamissa (tai ostamissa) tytäryhtiöissä. Toinen tapa on suomalaisten yritysten vienti- tai tytäryhtiötoiminnassaan havaitsemat uudet tuotantovälineet, joita yritykset ovat ottaneet käyttöön kotimaassa.

Kuten kuviot 4 ja 5 sekä taulukko 1 osoittavat, ulkomaankauppatietojen ja suorien sijoitusten lähdemaatietojen perusteella tärkeimpiä maita uusien teknologioiden siirtymisen kannalta 1900-luvulla ovat olleet nykyiset EFTA- ja EU15-maat. Ruotsin merkitys erityisesti suorien sijoitusten osalta nousee suurimmaksi. Tämän jälkeen vuorovaikutusmerkityksessä suurimpina seuraavat Iso-Britannia ja Saksa, Alankomaat, Belgia ja Tanska.

Kuvio 4. Tuonti Suomeen maaryhmittäin 1920 – 2000

Kuvio 5. Suomen vienti maaryhmittäin 1920 – 2000

Kuvioiden 4 ja 5 lähteet: Riitta Hjerppe, Suomen ulkomaankaupan tietokanta, alkuperäislähteet: Joustela, Kauko: Suomen Venäjän kauppa autonomian ajan alkupuoliskolla 1809 – 65, Historiallisia tutkimuksia LXII, Helsinki 1963, s. 352 – 353; Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto, Kaarina Vattula (toim.), Tammi, Helsinki 1983, pp. 232 – 241; Suomen Virallinen Tilasto. I. Kauppa ja merenkulku Trade and navigation 1856 – 1902; Suomen Virallinen Tilasto. I.A. Ulkomaankauppa 1903 – . Foreign Trade 1903 – .

Taulukko 1. Suorat sijoitukset Suomeen, vuosittainen keskimääräinen osuus ajanjaksolla

1965 – 1972 1973 – 1990
EFTA + EEC 66,8% 88,1%
EFTA 54,9% 45,1%
– Ruotsi 37,5% 37,4%
– UK 12,4% 7,8%
– Tanska 3,1% 43,0%
– Sveitsi 1,5% 16,0%
EEC 12,0% 15,4%
– BENELUX-maat 11,7% 4,7%
– Saksa 0,3% 3,0%
– Ranska 0,0% 2,8%
Pohjois-Amerikka 20,0% 9,1%
– USA 20,0% 9,0%
Muut 13,2% 2,8%
Yhteensä 100,0% 100,0%

1965–1972:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, UK, DEN, SWI, NOR (0.2%), AUS (0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = NLD, BEL, GER, FRA, LUX (0%), ITA (0%)
1973–1990:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, SWI, AUS (0%), NOR (0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = UK (1973–), NLD (9.2%), BEL (6.7%), DEN (1973–), FRA, GER, LUX (1.1%), ITA (0%)
Lähde: omat laskelmat, lähdetiedot: Suomen Pankki, Maksutasetilastot.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.3.2012