Työn tekemisen uudet muodot ja tilastot

  1. Kuinka työn teon muotoja luokitellaan?
  2. Työmarkkinoiden koko kuva
  3. Suhteellinen lisäys suurinta marginaaliryhmissä
  4. Jatkuva kokoaikatyö on pitänyt pintansa
  5. Tilastoinnin kehitys jatkuu

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Tilastoinnin kehitys jatkuu

Vuoden 2010 aineistosta (taulukko 4) on mahdollista selvittää työn monimuotoisuutta edellä esitettyä yksityiskohtaisemmin erottaen vuokratyöntekijät omaksi ryhmäkseen ja luokitellen yrittäjät sen mukaan, onko heidän työnsä jatkuvaa, kausiluonteista vai lyhytaikaista tai tilapäistä. Tässä aineistossa on tietoa myös kutsuttaessa töihin tulevista palkansaajista.

Taulukko 4. Työllisten 15–64-vuotiaiden työnteon muodot yksityiskohtaisesti luokiteltuna vuonna 2010. Lukumäärä ja osuus työllisistä.

  2010
henkeä %
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 1 566 800 65,0
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 231 800 9,6
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 195 100 8,1
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 77 200 3,2
Vuokratyö 28 900 1,2
Muu (palkkatyö) 5 800 0,2
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät, jatkuva 55 100 2,3
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät, ei-jatkuva 6 100 0,3
Muiden alojen työnantajayrittäjät 90 300 3,8
Muiden alojen yksinyrittäjät, jatkuva 108 300 4,5
Muiden alojen ammatinharjoittajat ja freelancerit, jatkuva 27 200 1,1
Muiden alojen yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat, ei-jatkuva 7 900 0,3
Töissä perheenjäsen yrityksessä tai maatilalla palkatta, jatkuva 4 300 0,2
Töissä perheenjäsen yrityksessä tai maatilalla palkatta, ei-jatkuva 5 200 0,2
 
Työlliset yhteensä 2 410 000 100,0

Lähde. Työvoimatutkimuksen 2010 aineisto. Tilastokeskus.

Vuokratyöntekijät muodostavat reilun prosentin osuuden kaikista työllisistä: heitä oli vuonna 2010 vajaa 30 000 henkeä. Työnantajayrittäjistä käytännössä lähes kaikilla kyse oli jatkuvasta työstä, mutta maatalousyrittäjistä joka kymmenes kertoi yrittäjyytensä olevan tilapäistä tai kausiluonteista. Yksinyrittäjistä ja ammatinharjoittajista joka viidennellä kyse oli kausiluonteisesta tai tilapäisestä työstä. Palkatta perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla työskentelevistä henkilöistä ainoastaan vajaa puolet katsoi toimintansa olevan jatkuvaa.

Taulukossa 4 kutsuttaessa töihin tulevia ei ole erotettu omaksi ryhmäkseen, vaan he sulautuvat muihin palkansaajaryhmiin. Niitä 15–64-vuotiaita palkansaajia, joilla ei ollut säännöllistä työaikaa ja jotka kertoivat olevansa kutsuttaessa töihin tulevia, oli vuonna 2010 noin 17 000 eli 0,7 prosenttia ikäryhmän kaikista työllisistä.

Työmarkkinoiden rakenteiden ja niiden muutosten kuten työn moninaistumisen ymmärtäminen on tärkeää muun muassa yhteiskunnallisen tutkimuksen sekä politiikkatoimien kohdentamisen kannalta. Työn teon monimuotoistumisen osalta kriittisimpiä kysymyksiä lienee, millaisen toimeentulon nämä uudet työnteon muodot tekijöilleen tarjoavat ja miten sosiaaliturvalainsäädäntö ottaa huomioon työmarkkinoiden marginaaliryhmät.

Tarkastelumme osoittaa, että työvoimatutkimuksen tilastoista on mahdollista eritellä varsin monia erilaisia työnteon muotoja. Eräät ryhmät ovat kuitenkin niin pieniä, että tietoihin tulee suhtautua lähinnä suuntaa antavina, eikä mikroaineistoa voida näin tarkalla tasolla luovuttaa tutkimuskäyttöön. Tilastokeskus pyrkii myös jatkossa panostamaan työn monimuotoisuuden tilastoinnin kehittämiseen.

Lisätietoja: tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Lähteet:

Alanko-Kahiluoto, O. – Koivulaakso, D. 2010. Torpparit on vapautettava. Helsingin Sanomat 21.11.2010.
General Intellect. 2008. Vasemmisto etsii työtä. Like/Tutkijaliitto, Helsinki.
Hulkko, L. – Pärnänen, A. 2006. Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat? Tieto&trendit 4/2006.
Huttula, T. 2009. Mistä on kysymys? Uusi työelämä haastaa lainsäädännön. Teoksessa: Yksin sovittu. Toim. Anu Suoranta – Anu-Hanna Anttila. Vastapaino. Tampere.
Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Vastapaino. Tampere.
Lehto, A.-M. – Sutela, H. 2008. Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008. Tilastokeskus. Helsinki.
Peltokoski, J. 2006. Prekariaatti, palkitsematon elämä. Teoksessa: Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta. Toim. Tommi Hoikkala – Mikko Salasuo. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/prekaariruoska.pdf [Viittauspäivä 9.11.2011.]
Pärnänen, A. – Sutela, H. 2009. Tyypillisestä epätyypilliseen? Muutokset erilaisissa työsuhteissa neljänä vuosikymmenenä. Teoksessa: Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Toim. Anna Pärnänen – Kaisa-Mari Okkonen. Työmarkkinat 2009. Tilastokeskus. Helsinki.
Rokkanen, M. – Uusitalo, R. 2010. Katosivatko elinikäiset työpaikat? Talous&yhteiskunta 1/2010.
Siltala, J. 2004. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Otava. Helsinki.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].ISSN=1798–7830. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/15/index.html [Viittauspäivä 9.11.2011.]
Sutela, H. 2006. Määräaikaisuuden kokeminen. Teoksessa: Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Toim. Anna-Maija Lehto – Hanna Sutela – Arto Miettinen. Tutkimuksia 244. Tilastokeskus. Helsinki.
Suoranta, A. 2009. Halvennettu työ. Pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä. Vastapaino. Tampere.
Suoranta, A. – Anttila, A.-H. 2010. Sopimaton tila. Teoksessa: Yksin sovittu. Toim. Anu Suoranta – Anu-Hanna Anttila. Vastapaino. Tampere.
Uusitalo, R. 2008. Onko pätkätöiden yleistyminen totta vai tilastoharhaa? Yhteiskuntapolitiikka 1/2008.

__________

Tietolaatikko.

Työvoimatutkimuksen haastattelussa jako ammatinharjoittajiin ja (yksin)yrittäjiin perustuu kohdehenkilöiden omaan vastaukseen. Rajanveto ei ole kaikissa tapauksissa täysin selvä. Ammatinharjoittaja ja yksinyrittäjä eroavat toisistaan ennen kaikkea yhtiömuodon perusteella. Ammatinharjoittaja toimii toiminimellä myyden omaa osaamistaan, kun taas yrittäjä harjoittaa yritystoimintaa yhtiömuodossa eli joko henkilöyhtiönä tai osakeyhtiönä. Freelancer ei ole perustanut yhtiötä eikä hänellä ole toiminimeä. Freelancerilla on yleensä useita toimeksiantajia ja hän harjoittaa toimintaansa freelancer-verokortilla.

 

Tietolaatikko.

Työvoimatutkimuksella kerätään tietoja 15–74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Kuukausittainen otos on noin 12 000 henkeä ja tiedot kerätään tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15-74-vuotiaan väestön toiminnasta. Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja määritelmät noudattavat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn suosituksia ja Euroopan unionin tilastotoimen asetuksia. Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä.

Tilaston kuvaus sekä muun muassa laatu- ja menetelmäselosteet löytyvät osoitteesta http://tilastokeskus.fi/til/tyti/index.html

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.12.2011