Teollisuuden toimialakatsaus I/2011

  1. Suhdannetilanne ja näkymät
  2. Teollisuustuotannon kehitys Suomessa heikompaa kuin USA:ssa ja muualla EU-alueella
  3. Sekä liikevaihto että tuottajahinnat jatkoivat nousua
  4. Teollisuuden palkkasumma kasvoi alkuvuodesta
  5. Uusien tilausten kasvu jatkui alkuvuodesta vahvana
  6. Fokus: Kohti täystyöllisyyttä - uusi yritys?
  7. Lähdeluettelo

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Fokus: Kohti täystyöllisyyttä - uusi yritys?

Täystyöllisyydellä ei taloustieteessä tarkoiteta sitä, että kaikilla olisi töitä, so. että työttömyysaste olisi nolla. Kausivaihtelusta puhdistetussakin työttömien joukossa on aina vaikeasti työllistettäviä pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiä sekä työpaikan vaihtumisen takia lyhyitä työttömyysjaksoja kärsiviä. Onkin tavallista määritellä täystyöllisyys ja sitä vastaava tasapainotyöttömyysaste niin, että sen saavuttamisen jälkeen työmarkkinat ylikuumenevat ja palkkojen nousuvauhti alkaa kiihtyä. Tästä juontuu englanninkielinen lyhenne NAIRU (Non-Accelerating Inflation Rate of Unemployment) eli "kiihtymätöntä inflaatiovauhtia vastaava työttömyysaste". Palkka- ja hintainflaation ajatellaan tässä olevan läheisessä yhteydessä toisiinsa.

Tilastollisesti NAIRU ei merkitse mitään keskimääräistä työttömyysastetta, sillä sen ylittäminen (työttömyys) on paljon todennäköisempää kuin alittaminen (ylityöllisyys). Vahvat voimat taloudessa kääntävät kiihtyvän inflaation verraten nopeasti työttömyyden kasvuksi: korkotaso lähtee nousuun, nimellisarvoltaan kiinteä varallisuus menettää arvoaan ja ulkomaankaupan hintakilpailukyky huononee. Seurauksena on talouden kokonaiskysynnän heikkeneminen. Toisaalta jos talous on ajautunut joukkotyöttömyyteen, niin palaaminen kohti täystyöllisyyttä voi kestää pitkään.

Kansainvälisiä arvioita Suomen tasapainotyöllisyysasteesta

Suomen 1990-luvun suuressa lamassa työvoimatutkimuksen mukainen työttömyysaste saavutti korkeimman vuosikesiarvonsa, 16,7 prosenttia vuonna 1994. Kuinka kaukana se oli tuolloisesta täystyöllisyydestä? Kysymykseen vastaaminen edellyttää taloustieteellistä mallia ja huolellista ekonometrista tutkimusta. Matti Pohjolan toimittama kirja "Suomalainen työttömyys" (1999) on toistaiseksi maamme laajin aihetta käsittelevä teos. Siihen pyydettiin artikkeli myös arvostetulta brittiläiseltä professorilta, Stephen Nickelliltä, joka yhdessä Richard Layardin ja Richard Jackmanin kanssa oli muutamia vuosia aikaisemmin julkaissut perusteellisen ja vaikutusvaltaisen "Unemployment"-kirjan. Nickell estimoi 1990-luvun puolivälin tasapainotyöttömyysasteeksi 8,2 prosenttia, kun se edellisellä vuosikymmenellä oli ollut 6,6 prosenttia.

Laman jälkeen tilastoitu työttömyysaste alkoi vähitellen laskea ja alitti 10 prosentin rajan vuonna 2000. Vuosikymmenen puolivälissä Professori Nickelliä pyydettiin jälleen estimoimaan Suomen tasapainotyöttömyysaste. Artikkelissaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous&Yhteiskunta-lehden numerossa 1/2006 hän sai tulokseksi 7,4 prosenttia. Tässä on kiinnostavaa paitsi se, kuinka vähän luku oli pienentynyt 10 vuodessa, myös se, että työn verotuksen keveneminen oli ainoa tekijä, joka selitti NAIRUn alenemista Suomessa.

Työn verotus - tarkemmin ottaen sen ns. verokiila - on Nickellin työmarkkinamallissa keskeinen rakennetyöttömyyttä selittävä tekijä, koska se vaikuttaa työnteon kannustimiin ja työpanoksen kysyntään. Se oli alentunut noin viidellä prosenttiyksiköllä lamasta 2000-luvun puoliväliin. Muita tällaisia rakenteellisia tekijöitä ovat työttömyysturva, työvoimapolitiikka, työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä ja omistusasumisen osuus. Näitä varten on luotu erilaisia tilastollisia mittareita. Työttömyysturvaan ja työvoimapolitiikkaan tehdyillä uudistuksilla ei Nickellin mukaan ollut merkitystä NAIRUlle. Listassa omistusasumisen osuus saattaa hieman ihmetyttää, mutta ajatuksena on, että sillä on alueellisia työmarkkinoita jäykistävä vaikutus. Toimivat vuokra-asuntomarkkinat helpottavat muuttamista työn perässä.

Vuonna 2007 työttömyysaste alitti ensimmäisen kerran laman jälkeen Nickellin arvioiman 7,4 prosentin tasapainotasonsa, ja kuinka ollakaan, ansiotasoindeksin nousu kiihtyi samana vuonna 3,4 prosenttiin ja seuraavana vuonna jo 5,5 prosenttiin. Yhä melko tuoreessa muistissa ovat palkansaajajärjestöjen tuolloin selvästi kohonneet palkkavaatimukset ja mm. sairaanhoitajille luvatut suurkorotukset. Samalla kuluttajahintaindeksin nousu kiihtyi neljään prosenttiin. Oheisesta kuviosta 6 näkyy selvästi tämä työttömyysasteen aleneminen ja ansiotason nousun kiihtyminen vuosina 2006-2008. Kuvion havaintopisteet noudattelevat suurin piirtein makrotaloustieteestä tuttua Phillipsin käyrää, jonka mukaan työttömyysasteen ja ansiotason nousun (tai inflaation) välillä on käänteinen yhteys.

Kuvio 6. Phillipsin käyrä Suomessa (1980-2010)

Työttömyysasteen aleneminen ja inflaation kiihtyminen jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi, sillä talouteen iski finanssikriisi ja syvä taantuma. NAIRUn kannalta tällä suhdannekäänteellä ei ollut välttämättä mitään merkitystä, mutta verokiila aleni edelleen jonkin verran, ja Elinkeinoelämän keskusliitto irtisanoutui jo keväällä 2007 keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista. Toistaiseksi meillä ei ole selkeää tutkimustietoa siitä, miten tämä tulopolitiikan loppuminen on vaikuttanut työmarkkinoiden toimintaan Phillipsin käyrän mielessä.

Työllisyyskehityksen ennusteet

Joka tapauksessa Suomen työttömyysaste näyttäisi pääsevän kuluvalla vaalikaudella täystyöllisyystasolle tai jopa sen alle. Kuvio 7 esittää sen toteutunutta kehitystä ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen EMMA-neljännesvuosimallilla ennustettua uraa vuoteen 2015 asti. Tämä makromalli on tavannut ennustaa työttömyysastetta keskimäärin kohtuullisen hyvin. Kuvion ennusteessa kokonaistaloudellinen kehitys on oletettu lähivuosina melko tasaiseksi ilman uutta taantumaa, joskin mallin mukaan bruttokansantuotteen kasvu hidastuu vähitellen kohti 2,5 prosentin vauhtia mitä ylemmäs vuoden 2009 suhdannekuopasta noustaan.

Kuvio 7. Työttömyysaste ja Emma-mallin ennuste (1990-2015)

Aikaisempien kokemusten perusteella näyttäisi ilmeiseltä, että työttömyysasteen painumisesta kuuteen prosenttiin seuraa palkkainflaation kiihtyminen. Tästä on jo nyt joitakin merkkejä, tosin kohoavat palkankorotusvaatimukset perustuvat enemmänkin pyrkimyksiin suojella reaaliansioita raaka-aineiden hintojen noususta johtuvalta kansainväliseltä inflaatiolta. EMMA-makromalli ottaa huomioon työttömyyden alenemisen vaikutukset ansiotason nousuun ja myös kotimaisten työvoimakustannusten vaikutukset hintakilpailukykyyn. Sen sijaan avoimeksi jää, missä määrin Euroopan keskuspankki pyrkii torjumaan euroalueen inflaatiota ohjauskoron nostoilla. Rahapolitiikan voimakas kiristäminen voisi taittaa työllisyyden paranemisen Suomessakin.

Palkansaajien verotuksen keventäminen lienee toistaiseksi tullut tiensä päähän, joten tasapainotyöttömyyden alentamiseen tarvitaan muita keinoja. Realistisin keino alentaa NAIRUa tuntuisi nyt olevan huomattavasti suurempi panostus aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Sillä tulisi katkaista pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyyden kierteet ja edistää myös eri tavoin vajaatyökykyisten työllistymistä.

Kuvioon 8 piirretty, makrotaloustieteestä niin ikään tuttu Okunin laki kertoo, että viime vuosikymmeninä Suomessa on tarvittu keskimäärin noin 2,15 prosentin talouskasvu työllisyyden pitämiseksi ennallaan. (Vaaka-akselilla on 2 vuoden keskiarvo, koska BKT:n muutokset heijastuvat työllisyydessä aina viiveellä.) Jokainen tämän rajan ylittävä (vast. alittava) prosenttiyksikkö lisää (vast. vähentää) työllisyyttä keskimäärin noin 0,82 prosentilla. Joka tapauksessa siis työllisyyskehitys on ollut hyvin vahvasti sidoksissa talouskasvuun. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö näin olisi jatkossakin.

Kuvio 8. Talouskasvun heijastuminen työllisyyteen (Okunin laki)

 

Vuoden 2011 toista neljännestä käsittelevä teollisuuden toimialakatsaus ilmestyy 22.9.2011.

Talouskehitys teollisuuden suurimmilla toimialoilla, TOL 2008

Elektroniikka- ja sähköteollisuus (26-27) 2006 2007 2008 2009 2010 I/2011
Tuotanto, % 10,3 16,0 13,8 -23,1 6,3 1,6
Tuottajahinnat, % -8,0 -8,6 -6,1 -4,8 -4,0 -2,1
Liikevaihto, % 13,2 7,8 4,1 -32,9 3,2 0,2
Vientiliikevaihto, % 15,2 7,5 4,7 -35,2 4,6 0,0
Palkkasumma, % 2,0 3,1 5,1 -6,0 -3,5 -2,6
Koko metalliteollisuus (24-30) 2006 2007 2008 2009 2010 I/2011
Tuotanto, % 8,6 9,3 6,7 -25,3 6,0 8,9
Tuottajahinnat, % 2,0 1,4 -0,5 -7,5 2,2 5,9
Liikevaihto, % 15,0 11,5 4,4 -30,3 8,0 14,1
Vientiliikevaihto, % 17,8 10,5 4,9 -30,2 8,4 11,9
Palkkasumma, % 4,0 6,3 6,6 -9,9 -3,0 5,5
Kemianteollisuus (19-22) 2006 2007 2008 2009 2010 I/2011
Tuotanto, % 7,2 3,5 3,5 -9,4 4,4 2,2
Tuottajahinnat, % 10,5 3,1 23,7 -21,1 17,0 21,3
Liikevaihto, % 15,6 7,7 13,5 -26,9 22,4 29,1
Vientiliikevaihto, % 18,3 8,2 16,1 -25,1 26,1 29,9
Palkkasumma % 3,0 4,1 3,7 -5,8 0,8 7,0
Metsäteollisuus (16-17) 2006 2007 2008 2009 2010 I/2011
Tuotanto, % 11,5 0,3 -9,9 -19,5 11,9 2,5
Tuottajahinnat, % 2,0 4,7 0,4 -5,0 7,5 7,1
Liikevaihto, % 15,4 2,8 -7,8 -24,2 20,3 18,3
Vientiliikevaihto, % 16,5 -0,4 -8,9 -24,1 20,2 23,1
Palkkasumma % 4,3 -0,9 -3,2 -14,4 -0,5 6,4
Koko teollisuus (C) 2006 2007 2008 2009 2010 I/2011
Tuotanto, % 8,6 5,9 1,9 -20,3 5,5 5,2
Tuottajahinnat, % 3,3 2,6 3,6 -7,6 4,7 7,7
Liikevaihto, % 13,5 8,3 3,5 -25,4 11,2 16,1
Vientiliikevaihto, % 17,0 7,7 3,0 -27,8 12,5 16,4
Työlliset,% 0,8 1,0 -1,3 -9,1 -4,5 -2,0
Palkkasumma,% 3,7 4,4 3,9 -9,1 -1,7 5,7

 

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 28.6.2011