Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot

  1. Onnellisuudesta ja hyveellisyydestä oman edun tavoitteluun
  2. Teollisen ajan näkökulma
  3. Talous ympäristöhaittojen ja sosiaalisen pahoinvoinnin tuottajana
  4. Onnellisuus ja hyvinvointi politiikan päätavoitteeksi
  5. Hyvinvointivaltiomallin haasteet
  6. Aidon kehityksen indeksin laskenta
  7. Kohti subjektiivisen onnellisuuden mittaamista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kohti subjektiivisen onnellisuuden mittaamista

Eteneminen kohden onnellisuuden mittaamista vaatii koko taloustieteellisen ajattelumme ja etenkin sen seurantavälineiden perusteellista uudistamista. Käsitteenä hyvinvointi on niin laaja, ettei sen kaikkia ulottuvuuksia ole mahdollista kattavasti sisällyttää yhteen yksittäiseen tilastointijärjestelmään tai indikaattoriin. Huomio joudutaan keskittämään muutamiin keskeisiin ilmiöihin.

Mittariin ei ole järkevää – tai edes mahdollista – sisällyttää kaikkia hyvinvointiin liittyviä osatekijöitä. Lähinnä tuleekin keskittyä tekijöihin, joihin yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta voidaan vaikuttaa. Jatkossa hyvinvoinnin kasvattamiseksi tarvitaan mittareita, joiden avulla poliittisten päätösten tehokkuutta voidaan seurata. Uuden seurantajärjestelmän tulee ohjata meitä lähemmäs luonnon kannalta kestävää hyvinvoinnin tasoa.

Pikaisimmin korjausta nykytilanteeseen tarjoavat ihmisten hyvinvointia olosuhteiden kautta kuvaavat objektiiviset mittarit. Vaikeammin toteutettavissa on objektiivisten mittareiden ja ihmisten mielipiteisiin perustuvien subjektiivisten mittareiden yhdistäminen, mikä on hyvinvoinnin mittaamisen seuraava tavoite.

Britanniassa maan hallitus ilmoitti marraskuussa 2010 ryhtyvänsä kehittämään poliittista päätöksentekoa varten uusia onnellisuuden mittareita, joissa systemaattisesti yhdistettäisiin objektiivisia ja ihmisten subjektiivisia näkemyksiä omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Tavoitteena on, että mittarit sisältäisivät niin elämänlaadun, ympäristöasiat ja kestävän kehityksen kuin taloudellisen suorituskyvynkin. Mittareiden käytännön kehittämisestä vastaa Britannian kansallinen tilastovirasto ONS, joka aikoo aloittaa subjektiivisten hyvinvointimittareiden tuottamisen kesällä 2012.

Yhteiskunnat tarvitsevat luotettavan taloudellisen hyvinvoinnin seurantajärjestelmän. Mielestäni lupaavin bkt:n seuraaja jälkiteollisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kuvaajaksi on Aidon kehityksen indikaattori GPI. EU-maista muun muassa Saksa aikoo edetä uuden hyvinvointimittarin kehittämisessä GPI:n metodologiaa soveltaen. Ihmisten omat subjektiiviset arviot onnellisuudesta voitaneen myöhemmin liittää tämän mittarin yhteyteen täydentämään kuvaa hyvinvoinnista.

Lähteet:

Greenspan A. 2008. The Age of Turbulence. The: Adventures in a New World. Penguin Books.
Hoffrén, J. 2011. Todellisen hyvinvoinnin seurantavälineen kehittäminen. Teoksessa: Onnellisuustalous Toim. Ville Ylikahri. Vihreä sivistysliitto. Helsinki.
Hoffrén, J. 2010. Mitä vaikuttava ympäristöterveyden edistäminen maksaa? Teoksessa: Vastine rahalle – kannanottoja terveyden edistämisen kustannusvaikuttavuuteen. Toim. Päivi Rouvinen-Wilenius – Pirjo Koskinen-Ollonqvist. Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) Julkaisu 7/2010, Helsinki.
Hoffrén J.– Lemmetyinen, I.– Pitkä, L. 2010. Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista. Mittareiden vertailu ja kehittämiskohteet. Sitra. Selvityksiä 32. Helsinki. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2032.pdf?download=Lataa+pdf. [Viittauspäivä 14.2.2011.]
Hoffrén, J. – Rättö, H. 2009. GPI hinnoittelee taloudellisen hyvinvoinnin. Tieto&Trendit 2/2009. Huhtikuu. Tilastokeskus.
Rättö, H. 2009. Hyvinvointi ja hyvinvoinnin mittaamisen kehittäminen. Tilastokeskus. Tutkimuksia 250. Maaliskuu. Helsinki.
Stern, N. 2007. The Economics of Climate Change – The Stern Review. Cambridge University Press.
UNEP ja PRI 2010. Universal Ownership. Why environmental externalities matter to institutional investors. Saatavissa: http://www.unepfi.org/fileadmin/ documents/universal_ownership.pdf. [Viittauspäivä 14.2.2011.]
Victor, P. 2008. Managing without Growth. Slower by Design, Not Disaster. Advances in Ecological Economics. Edwaed Elgar.
Wilkinson R. – Pickett , K. 2009. The Spirit Level. Why more equal societies almost always do better. Penguin Books.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011