Matka lähikauppaan kertoo kotitalouden ekotehokkuudesta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Perttu Melkas on tutkija ja Marko Ylitalo yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

Kotitalouksien asumiseen ja liikkumiseen vaikuttavat sekä elämäntapavalinnat että yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet. Valinnoilla on selkeitä vaikutuksia ympäristöön. Artikkelissa tarkastellaan, miten etäisyys lähikaupasta kuvaa kotitalouksien liikkumis- ja asumistapoja.

Muuttoliike on 2000-luvulla suuntautunut voimakkaasti kasvukeskuksiin. Ihmiset muuttavat enemmän kuin koskaan, mutta muuttoliikkeen rakenne poikkeaa aiemmasta. Kun 1970-luvulla suuret ikäluokat pakkautuivat maaseudulta kaupunkeihin, on valtaosa kaikista nykymuutoista saman työssäkäyntialueen sisällä tapahtuvia lähimuuttoja. Vain noin viidesosa muuttaa etäämmälle ja vaihtaa samalla työpaikkaansa ja sosiaalista elinpiiriään (Aro 2007).

Muuttokohteet vaihtelevat eri elämänvaiheissa. Nuoret ja perheettömät muuttavat kaupunkiin, mutta perheen perustamisiässä suositaan väljempää asumista ja muutetaan lisäneliöiden toiveessa suurista kaupungeista niiden taajamiin ja lähikuntiin (ks. Nivalainen 2003). Samalla alueiden sosiaalinen rakenne muuttuu, sillä kehyskuntiin muuttavat ovat keskimäärin parempituloisia kuin keskuskaupunkiin muuttavat (Ruotsalainen 2007).

Suomalaiset arvostavat asumisessaan luontoa, väljyyttä, keskeistä sijaintia ja palveluiden saatavuutta (Strandell 2005). Asumis- ja varallisuustutkimuksen mukaan 56 prosenttia pitää tavoitteenaan asumista pientalossa. Enemmistö (68 %) haluaa asua väljästi rakennetulla alueella, ja vain 15 prosenttia suosii tiiviisti rakennettua aluetta ensisijaisena asuinalueenaan (Juntto 2007). Asumistoiveiden toteuttamisen myötä uudelle muuttoliikkeelle on ominaista väestön hajautuminen kaupunkiseudun sisällä keskuksesta sen reunamille.

Yhdyskuntarakenteen hajautuessa alueet yksipuolistuvat, mikä on asumisen ekotehokkuuden näkökulmasta kielteinen ilmiö. Kun kaupunkilaiset muuttavat tilavamman tai edullisemman asumisen perässä kaupunkiseudun reunoille, säilyttävät he silti usein kaupunkilaisen elämäntapansa, johon kuuluu runsas palveluiden käyttö ja vapaa-ajan liikkuminen. Hajallaan asuminen pidentää työmatkoja, palvelut joudutaan hakemaan kauempaa ja harrastus- sekä vapaa-ajan viettopaikat sijaitsevat etäämmällä. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan työllisistä 43 prosenttia käy työssä toisessa kunnassa, lähinnä Helsingin seudulla (Myrskylä 2008). Etäisyyksien kasvaessa kotitaloudet tulevat entistä riippuvaisemmiksi autolla liikkumisesta, joka puolestaan kasvattaa kotitalouksien ekologista jalanjälkeä.

Palvelumatkat kuvaavat yhdyskuntarakenteen eriytymistä

Artikkelin lähtökohtana on muuttoliikkeen aiheuttama yhdyskuntarakenteen eriytyminen, jonka seurauksena perheetön väestö keskittyy kaupunkikeskuksiin ja nuoret perheet hajautuvat näiden reunamille. Eriytymiskehityksen vaikutuksia kotitalouksiin tarkastellaan palveluiden saavutettavuuden näkökulmasta.

Tarkastelussa tyypilliseksi kotitalouden arkiseksi palveluksi on valittu lähikauppa, jossa useimmat käyvät päivittäin tai lähes päivittäin. Etäisyyden lähimmästä kauppapalvelusta voidaan olettaa vaikuttavan liikkumistavan valintaan sekä auton omistamisen ja sillä liikkumisen yleisyyteen. Syynä on se, että kotitalouksien autoilla ajamat kilometrit kasvavat tasaisesti matkan lähikauppaan pidentyessä. Etäisyyden palvelusta voidaan karkeasti olettaa mittaavan yhdyskuntarakenteen hajautumista ja kotitalouksien asumismuodon suhteen tekemiä valintoja.

Lähikauppa on palveluista kaikkein lähimpänä kotitaloutta. Etäisyys lähikauppaan ilmentää myös yleisemminkin palveluiden saavutettavuutta. Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistossa on mitattuna etäisyydet kotitalouksista myös lähimpään terveyskeskukseen, raha-automaatille, kioskiin, kirjastoon ja postin omaan toimipaikkaan.

Pääkaupunkiseudulla, jossa lähes kaikki palvelut ovat lähellä, suhteellinen ero muiden palveluiden ja lähikaupan etäisyyksien välillä on pienempi kuin muualla maassa. Pääkaupunkiseudulla lähikauppa on keskimäärin 0,5 kilometrin etäisyydellä ja muut mainitut palvelut keskimäärin 0,7 kilometrin etäisyydellä. Vastaavat luvut ovat muualla keskimäärin 2 kilometriä ja muihin palveluihin 3,6 kilometriä eri kuntatyyppien keskiarvoista laskettuna.

Sivun alkuun

Joka toisella kotitaloudella lähikauppa on kävelyetäisyydellä

Suomen kotitaloudet jakaantuvat alueellisesti siten, että pääkaupunkiseudulla on viidennes kaikista kotitalouksista. Yli 75 000 asukkaan kaupungeissa kotitalouksia on niinikään viidennes. Useampi kuin joka neljäs (27 %) kotitalous on kaupunkimaisissa kunnissa, joita ovat alle 75 000 asukkaan kaupungit ja muutamat tiivisti rakennetut suurten kaupunkien kehyskunnat. Noin joka kolmas (35 %) kotitalous on taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa.

Asukasbarometri 2004:n mukaan vähintään 10 000 hengen taajamissa asuvista 82 prosentilla oli lähikauppa omalla asuinalueellaan. Heistä vajaa puolet (47 %) käytti sitä pääasiallisesti, kolmannes suuntasi alueen ulkopuoliseen kauppaan ja viidennes käytti molempia yhtä paljon. Asiointimatkat kattavat merkittävän osan kaikesta ihmisten liikkumisesta; noin neljäsosa kaikista matkoista on ostos- tai asiointimatkoja (ks. Kalenojan ja Kiiskilän artikkeli tässä lehdessä).

Palvelujen etäisyydellä kodista on merkitystä arjen sujumisen kannalta. Riittävät palvelut jalankulkuetäisyydellä vähentävät autolla ajamista ja mahdollistavat esimerkiksi vanhusten asumisen pidempään omassa kodissaan (Strandell 2005). Iso osa kotitalouksista sijoittuu varsin lähelle peruspalveluita, sillä vajaa puolet (47 %) kaikista kotitalouksista sijaitsee alle puolen kilometrin päässä lähimmästä päivittäistavarakaupasta (taulukko 1).

Taulukko 1. Kotitalouksien etäisyys päivittäistavarakaupasta taajama-asteen mukaan vuonna 2006, prosenttia.

  Pääkaupunki-
seutu		 Suuret
kaupungit		 Kaupunkimaiset
kunnat		 Taajaan asutut
kunnat		 Maaseutumaiset
kunnat		 Kaikki
kotitaloudet
%
Alle 0,5 km 72 60 49 28 22 47
0,5-1,5 km 25 34 35 36 26 31
1,5-5 km 3 5 13 23 25 14
Yli 5 km . . . . 3 13 27 8
Kaikki kotitaloudet 100 100 100 100 100 100
 
. . = Havaintojen määrä vähäinen

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Kaupat muuttavat nopeammin kuin asukkaat

Suomalaisten keskimääräinen matka päivittäistavaraliikkeeseen on kuitenkin pidentynyt vuosina 1999-2008 (Sirkiä 2008). Tämä johtuu siitä, että myymälöiden määrä on kehittynyt eri tavoin eri alueilla. Kaupunkiseutujen taajamissa päivittäistavaraliikkeiden määrä kasvoi väestönkasvua nopeammin. Kauppapalveluiden saanti kuitenkin heikentyi sellaisissa maaseutumaisissa kunnissa. joista käydään keskimääräistä enemmän työssä naapurikunnassa (Kytö - Väliniemi 2007.) Muuttoliikkeen ennakoinnin vuoksi kauppojen väheneminen on tällaisilla alueilla ollut nopeampaa kuin väestön väheneminen. Uusia kauppoja on avattu etenkin taajamissa ja suurten teiden varsilla, mutta taajamien reunojen pientaloalueiden kauppapalvelut ovat heikentyneet.

Myös kulutustutkimuksen aineistosta havaitaan, että palvelut keskittyvät sinne, missä ihmiset asuvat: mitä suuremmista kuntakokonaisuuksista on kyse, sen lähemmäs palveluita alueen kotitaloudet sijoittuvat. Yli 70 prosentilla pääkaupunkiseudun kotitalouksista lähikauppa sijaitsee alle puolen kilometrin etäisyydellä, ja lähes kaikilla matkaa lähikauppaan tulee enintään puolitoista kilometriä (taulukko 1).

Myös yli 75 000 asukkaan kaupungeissa sekä kaupunkimaisissa kunnissa palvelut sijaitsevat varsin lähellä. Maaseutumaisten kuntien kotitalouksista sen sijaan useampi kuin joka neljäs sijaitsee yli viiden kilometrin päässä lähimmästä päivittäistavarakaupasta. - Tässä esitetyt etäisyydet palveluista on laskettu linnuntietä, joten todelliset matkat teitä pitkin ovat pidempiä. Kotitalouksien etäisyydet palveluista on muodostettu kulutustutkimukseen aineistoon yhdistettyjen paikkatietojen eli karttakoordinaattien avulla.

Sivun alkuun

Kahden auton taloudet lisääntyvät kauppamatkan pidentyessä

Mitä etäämmällä palvelut sijaitsevat, sitä todennäköisemmin asiointimatkat tehdään autolla. Autottomat kotitaloudet vähenevät ja kahden auton kotitaloudet lisääntyvät, mitä etäämmällä palvelut ovat. Erityisen paljon usean auton talouksia on taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa (kuvio 1). Kotitalouksien autottomuus on yleisintä pääkaupunkiseudulla, jossa yli 40 prosenttia kotitalouksista tulee toimeen ilman autoa.

Kuvio 1. Autojen lukumäärä kotitalouksissa kuntatyypin ja lähikaupan etäisyyden mukaan vuonna 2006.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Autottomien kotitalouksien osuus pienenee tasaisesti kuntatyypin asukastiheyden mukaan. Taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa autottomia talouksista on enää joka viides. Sen sijaan yhden auton talouksien osuus ei juurikaan vaihtele. Olipa kuntatyyppi tai kotitalouden etäisyys lähikaupasta mikä tahansa, niin hieman alle puolella kotitalouksista on yksi auto.

Autottomuus on kuntatyypistä riippumatta yleistä niissä kotitalouksissa, joiden etäisyys lähikauppaan on alle puoli kilometriä. Kauppapalvelun läheisyydessä asuvista kotitalouksista autottomia on pääkaupunkiseudulla 46 ja maaseutumaisissa kunnissa 35 prosenttia. Kun etäisyys lähikaupasta ylittää kävelymatkan, auton omistavien kotitalouksien osuus kasvaa voimakkaasti.

Pääkaupunkiseudun kotitalouksista, joilla etäisyys lähikauppaan ylittää puoli kilometriä, enää kolme kymmenestä tulee toimeen ilman autoa. Taajaan asutuissa kunnissa autottomien kotitalouksien osuus laskee kymmeneen prosenttiin, kun matka lähikauppaan pitenee.

Sivun alkuun

Autoilun kulut keskittyvät kaukana palveluista asuville

Kotitalouksien autoilla ajamat kilometrit lisääntyvät tasaisesti, kun etäisyys palveluista kasvaa. Autolla ajo lisääntyy, mitä harvemminn asutusta kuntatyypistä on kyse. Kotitalouksien polttoaineisiin käyttämän rahan määrä vaihtelee luonnollisesti ajettujen kilometrien mukaan.

Alle puolen kilometrin etäisyydellä lähikaupoista sijaitsevat kotitaloudet ovat kuitenkin poikkeus. Näiden kotitalouksien ajamat kilometrit ovat noin 80 prosenttia siitä, mitä hieman etäämmällä lähikaupasta asuvat kotitaloudet ajavat vuodessa, mutta heidän polttoaineisiin käyttämänsä rahamäärä jää kuitenkin vain noin 60 prosenttiin. Näillä kotitalouksilla on ilmeisesti pienimmät ja "vähäruokaisimmat" autot. Saattaa myös olla, että niillä on vähemmän asiointiin liittyvää, paljon polttoainetta kuluttavaa taajama-ajoa eli autolla ajetaan suhteessa enemmän maantieajoa.

Kaiken kaikkiaan henkilöautokanta on kasvanut vuosina 2000-2007 viidenneksellä (Moottoriajoneuvokanta 2007). Noin 80 prosenttia suomalaisista asuu autollisissa kotitalouksissa, ja kolmasosa talouksissa, joissa on useampi kuin yksi auto (ks. Kalenojan ja Kiiskilän artikkeli tässä lehdessä).

Auto ei siten enää kaikissa talouksissa ole kotitalouskohtainen vaan henkilökohtainen kulutushyödyke. Autoilun yleisyys vaihtelee kotitalouden elinkaaren mukaan: alle 65-vuotiaiden yksinasuvien kotitalouksissa auton omistaminen on vähäisintä (55 %). Kahden huoltajan lapsiperheissä auto on lähes kaikilla (97 %), ja yli puolella talouksista on vähintään kaksi autoa. Autoilevien vanhustalouksien osuus on 46 prosenttia, mutta osuus tullee kasvamaan tulevaisuudessa nykyisten autoilevien sukupolvien saavuttaessa eläkeiän.

Sivun alkuun

Asumismuoto vaihtelee kotitalouden elinkaaren mukaan

Elinkaaren mukaan jaoteltuna kotitaloustyyppien yleisyys vaihtelee kuntatyypin sekä palvelujen etäisyyden mukaan. Kahden huoltajan lapsiperheiden suhteellinen osuus on suurempi kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa (23-24 %) kuin pääkaupunkiseudulla (17 %) ja suurissa kaupungeissa (19 %). Tämä viittaa siihen, että osa kasvukeskusten perheellisistä ja perheellistymässä olevista on hakeutunut lisätilan tarpeessa asumaan väljemmin rakennettuihin kehyskuntiin. Myös auton tarve korostuu, kun työpaikat, palvelut ja harrastuspaikat sijaitsevat etäämmällä.

Kotitaloustyypin mukainen tarkastelu osoittaa myös, että työikäiset yhden hengen kotitaloudet hakeutuvat asumaan lähelle palveluita: kuudella kymmenestä kauppamatka on alle puoli kilometriä. Myös vanhustalouksista yli puolella päivittäistavarakauppa sijaitsee alle puolen kilometrin päässä kotoa, vaikka heidän joukossaan maaseutumaisissa kunnissa asuminen on muita yleisempää.

Sivun alkuun

Kerrostalot keskustoissa, omakotitalot laitamilla

Asumistavan valinnat näkyvät myös etäisyyksinä palveluista. Alle puolen kilometrin etäisyydellä lähikaupasta sijaitsevat kotitaloudet asuvat useimmiten kerrostaloissa (kuvio 2). Kerrostalossa asumisen yleisyys vaihtelee luonnollisesti palveluiden etäisyyden ja kuntatyypin mukaan: mitä lähempänä palveluita kotitaloudet sijaitsevat ja mitä tiheämpään asutusta kuntatyypistä on kyse, sitä kerrostalovaltaisempaa asuntokanta on. Kerrostalossa asuminen on tavallisinta yksin asuvien talouksissa (65 %).

Kuvio 2. Kotitalouksien talotyyppi lähikaupan etäisyyden mukaan vuonna 2006.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Palveluiden läheisyys on yhteydessä tiiviiseen rakentamiseen ja sitä kautta ekotehokkuuteen, joka näkyy muun muassa asuntojen lämmitystavassa. Kolme neljäsosaa alle puolen kilometrin päässä lähikaupasta asuvien kotitalouksien asunnoista lämpenee kaukolämmöllä ja vain kymmenesosa suoralla sähkölämmityksellä.

Vaikka lämmityksen energiatehokkuus paranee jatkuvasti, kasvava asumisväljyys kotitaloutta kohden ja lisääntyvät sähkölaitteet syövät saavutetun hyödyn.

Omakotitalossa asuminen on sitä yleisempää, mitä pidempi matka lähikauppaan on. Omakotitaloasuminen on suosittua kahden vanhemman lapsiperheissä, joista lähes kuusi kymmenestä asuu omakotitalossa.

Myös lapsettomista pareista merkittävä osa (41 %) asuu omakotitaloissa. Nämä ovat talouksia, joissa muita kotitaloustyyppejä yleisemmin on vähintään kaksi autoa.

Asumisväljyyden kasvu palveluiden etäisyyden suhteen ilmenee myös asuinneliöistä. Neliöiden määrän vaihtelu mukailee pientaloasumisen yleisyyttä lähikaupan etäisyyden sekä kuntatyypin suhteen. Taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa asunnot, jotka sijaitsevat vähintään puolentoista kilometrin etäisyydellä lähikaupasta, ovat väljempiä kuin muut.

Sivun alkuun

Haasteena esikaupungistuminen

Muuttovirtojen suuntautuminen kasvukeskusten esikaupunkeihin on haaste yhdyskuntasuunnittelulle asumisen ekotehokkuuden kannalta. Ihmiset voivat tehdä kestäviä kulutusvalintoja vain, jos vaihtoehtoja on todella olemassa. Jos palvelut sijaitsevat joukkoliikenteen ulottumattomissa, on sinne kuljettava autolla.

Koska ihmiset tekevät itselleen parhaat asumisvalinnat tarjolla olevista vaihtoehdoista, tulisi asumistoiveita kyetä ottamaan asuinalueiden suunnittelussa aiempaa paremmin huomioon. Liian usein rakentamisessa painottuvat vain taloudelliset ja tekniset seikat (ks. Esikaupungistumista...).

Esikaupungistumisen haasteeseen voitaisiin vastata muun muassa kehittämällä uudenlaisia, ihmisten asumistoiveita vastaavia pientalo- ja kortteliratkaisuja lähellä joukkoliikenne- ja muita palveluja. Ne mahdollistavat kaupunkimaisen elämäntavan ja niiden avulla päästäisiin ekotehokkaampaan asumiseen ja kuluttamiseen kuin väljemmässä yhdyskuntarakenteessa. (Ks. Lahti - Halonen 2006.) Lähikauppakin saattaisi sijaita mukavan kävelymatkan päässä.

Lähteet:

Aro, T. 2007.Valikoiva muuttoliike osana pitkän aikavälin maassamuuttokehitystä. Yhteiskuntapolitiikka 4/2007.
Esikaupungistumista ei pidä moralisoida. Tekniikka & Talous 22.9.2008. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/article131812.ece# [Viittauspäivä 7.11.2008.]
Juntto, A. 2007.Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet. Tulot ja kulutus. Tilastokeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki.
Kytö, H. - Väliniemi, J. 2007. Kauas kauppa karkaa - vai karkaako? Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005. Julkaisuja 3/2007. Kuluttajatutkimuskeskus.
Lahti, P. - Halonen, M. 2006. Asuinympäristön muutos ja sen ekotehokkuus Suomessa 2000-2030. Arviointimallin kehitys ja soveltaminen kahdessa yhdyskuntarakenneskenaariossa. Nykykehitys ja kaupunkimaisen pientalon vaihtoehto. VTT Yhdyskunnat ja infrastruktuuri. Espoo. [Päivitetty verkkoversio 2007.]
Moottoriajoneuvokanta 2007.Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/mkan/index.html [17.10.2008.]
Myrskylä, P. 2008. Pendelöinti muokkaa kuntarakennetta ja asumista. Hyvinvointikatsaus 1/2008.
Nivalainen, S. 2003.Where do migrants go? An analysis of rural and urban destined/originated migration in Finland in 1996-1999. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita 66.
Ruotsalainen, P. 2007.Muuttajan tulot kasvavat ripeästi. Hyvinvointikatsaus 3/2007.
Sirkiä, T. 2008. Palvelut haettava yhä kauempaa. Hyvinvointikatsaus 3/2008.
Strandell, A. 2005. Asukasbarometri 2004. Asukaskysely suomalaisista asuinympäristöistä. Suomen ympäristö 746. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.12.2008