Haku
Tarkastellessaan hyvinvoinnin eri mittareita Jouko Kajanoja esittää ajatuksen, että erityisen pätevä hyvinvoinnin mittari on huono-osaisuus. Mitä pienempi on huono-osaisten osuus, sen paremmin voidaan koko yhteisössä. Ajatusta, että joidenkin huono-osaisuus heikentää koko yhteisön hyvinvointia, kannatetaan laajasti. Hyvinvointikeskusteluissa on usein päädytty siihen, että paras peruste kuvaamaan hyvinvointia taloudellisesti kehittyneissä maissa on huonojen olosuhteiden välttäminen.
Talouden nousu hyvinvoinnin määrittäjäksi on ymmärrettävää. Feodaalisten tuotantosuhteiden korvautuminen markkinatalouden periaatteilla ja siihen liittynyt teknologinen kehitys alkaen ensimmäisistä kehruukoneista ja höyrymoottoreista johtivat ennen näkemättömään tuotannon lisäykseen ja aineellisen hyvinvoinnin kasvuun.
Laaja kiinnostus taloudellista menestystä kuvaaviin mittareihin on yllättävän myöhäistä perua. Vaikka jo pitkään oli tietoisesti tavoiteltu kansantalouden kasvua, vasta toisen maailmansodan jälkeen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote vakiinnutti vankan paikkansa. Siitä lähtien se onkin ollut keskeisin kansakunnan hyvinvointia ja menestystä kuvaava mittari.
Lue Jouko Kajanojan artikkeli "Mitä on hyvinvointi?" Kuntapuntari 3/2005 -lehdestä tai Kuntapuntari-verkkopalvelusta.
Päivitetty 26.8.2005
Tilastokeskus
 Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |